Ihan ekat agikisat

Viimeisen radan jälkeen maistuu possunkorva.

Tänään oli minun ja Polkan muodostaman tiimin suuri päivä - molempien ensimmäiset agikisat! Ilmoittauduin lähinnä treenikavereiden painostuksesta, tosin viimeisen kuukauden aikana on ollut yhä enemmän sellainen olo, että me aletaan olla kisavalmiita. Näin agility-aiheisia painajaisia ilmoittautumispäivästä asti, minun hermoni eivät todellakaan ole kilpaurheilija-ainesta. Tänään aamulla ei oikeastaan enää jännittänyt, ajattelin vain että olemme voittaneet itsemme kun menemme kisapaikalle ja teemme parhaamme. Hullua kyllä, jännitys pysyi kurissa kisapaikalle päästyäkin.

Suvi lähti mukaan minun ja Maissi Polkan henkiseksi tueksi. Polkka mekastaa autossa yksin ollessaan ja siksipä Makelle urkenee tärkeä kisaseuraneidin ura. Makkara oli aamulla ihan tohkeissaan, kun pakattiin kisareppu ja hänen mäyräkoiruutensa pääsi kaiken ramppaamisen jälkeen mukaan! Maissi oli paljon enemmän lähdössä, Poksu olisi jäänyt kauneusunille omalle sohvalle...

Tuomarina oli ruotsalainen Andreas Silfverberg ja hyvin äkkiä kävi ilmi, että radat ovat aika haastavia. Ehdin seurata agirataa minien ja medien mennessä, mutta silti rataan tutustuminen aiheutti omat pähkäilynsä. Sain Polkan lämmitettyä ja kuulolle, mutta lähdössä se huomasi kummia - radalla oli isoja neonkeltaisia miehiä (lue: ratahenkilöitä). Myös radalla juokseva tuomari aiheutti hämmennystä. Väärä ratahan siitä tuli, oma paketti meni sekaisin koiran kummastellessa ratahenkilöitä ja yksi tärkeä "täällä" jäi huutamatta eli Polkka ryösti suosikkiesteelleen puomille. Tuloksena siis hylätty rata. Mentiin loppusuoran kautta maaliin ja siinä koira kulki jo aivan normaalisti. Video niin sanotusta kisasuorituksesta ja neonkeltaisista miehistä löytyy tästä. Lopulta nollatuloksella maaliin pääsi kaksi kaikista 30 maksikoirasta.

Agirata (kuva suurenee klikkaamalla).

Koiran jäähdyttämisen, muurikkaletun ja jaloittelun jälkeen oli toisen eli hyppyradan rataan tutustuminen. Jos agiradalla oli pari pahaa paikkaa, oli koko hyppäri melkoista vääntöä. Kävimme onneksi Suvin kanssa ohjauskuvioita läpi minejä ja medejä katsellessa, tuskin olisin hoksannut itse niitä kaikkia kuutta valssia, joita radalta edes jotenkin kunnialla selviäminen vaati. Olin jo aika rennolla asenteella ja henkisesti valmistautunut toiseen hyl-tulokseen.

Toiselta esteeltä tuli kielto, Polkka ei lähtenyt takaakiertoon kuten olin ajatellut. Jälkikäteen videota katsellessa tästä ei voi syyttää koiraa, vaan kummassa paikassa viittovaa kartturia. Muutenkin unohdin muutaman valssin ja töpeksin koiran tiellä. Miten se voi olla niin saakelin vaikeaa? Juoksin vaan rataa eteenpäin vailla käsitystä siitä meneekö esteet oikeassa järjestyksessä vai ei. Olin niin sekaisin kaikesta pyörityksestä. Lopulta tulimme maaliin viidellä virhepisteellä ja reilun neljän sekunnin yliajalla. Koira kulki ihan hyvää vauhtia, yliaika meni kartturin säätämisen piikkiin. Video hyppäristä löytyy tästä.

Loppujen lopuksi meidän tuloksemme riitti viidenteen sijaan. Olin enemmän kuin tyytyväinen, viidensiä 30 koiran joukosta ja täysin ensikertalaisia! Puhtaasti radan suoritti yksi koirakko ja sen lisäksi vitosen teki meidän lisäksi muistaakseni kolme tai neljä koiraa. Polkka pääsi autoon syömään ansaittua possunkorvaa.

Hyppäri näyttää piirroksena hämäävän yksinkertaiselta...

Kisapäivästä jäi tosi hyvä fiilis. En tietenkään voi olla miettimättä, että hyppäriltä olisi tullut nolla ilman toisen esteen kieltoa. Kisaura on aloitettu reippaasti, eikä Polkka kiinnittänyt hyppärillä enää mitään huomiota ratahenkilöihin. Koira meni vauhdilla ja oli varsinkin hyppärillä oikein hyvin hallinnassa. Tästä on siis hyvä jatkaa!

Kilpailukäytäntöjen rakentaminen on muuten yllättävän iso juttu - koiran lämmittely, virittäminen, suoritus, palkkaaminen, jäähdyttely. Ja tämän kaiken lisäksi pitäisi saada pidettyä myös oma pää kasassa. Mutta agility taitaa sopia sekä minulle että Polkalle tokoa paremmin, siinä kun ei ehdi turhia miettiä ja paineistua kun juostaan täysillä.

Iso kiitos vielä Suville kevään treeniavusta ja tsemppauksesta!