Viikko Budapestissä

Reissun ainoa mäyräkoira löytyi kakkaroskiksen kyljestä.

Oltiin tosiaan elokuun alkupuolella reilu viikko Budapestissä. Matkan päätarkoituksena oli Sziget-festivaali, Euroopan suurin kulttuurifestari. Viikossa ennätti paljon muutakin, kuten hengailla ympäriinsä, käydä kylpylässä ja syödä hyvin. Tykkään Budapestistä tosi paljon, se on jotenkin sopivan rosoinen vaikka kaikki asiat toimivatkin edes joten kuten.

Koirakulttuuri on samanlainen kuin muualla Keski-Euroopassa eli koirat juoksevat irrallaan. En lakkaa ihmettelemästä, miten joku uskaltaa päästää kaupungin keskustassa koiran viipottamaan itsekseen. Toisaalta en myöskään ole nähnyt koskaan koiran jäävän auton alle. Ehkä liian vikkelät karsiutuvat jo varhaisessa vaiheessa? Edellisiin reissuihin verrattuna pienten fifien lukumäärä oli kasvanut ja löysinpä yhden fifitarvikeliikkeenkin.

Skotin pentu vai joku sekoitus?

Festivaalialueelle sai viedä koiria. Yleisesti ottaen koiran vieminen festareille on minusta aivan kuolleena syntynyt idea, mutta Szigestissä asia on ehkä vähän toisin. Festivaalialue on muutaman kilometrin mittainen saari, jonne lavat sijoittuvat. Koiria näkyi hiljaisemmilla lavoilla, kuten teatteria ja sirkusta katsomassa. Lasinsirpaileita alueella ei ole, koska kaikki juoma myydään muovipulloissa ja -tuopeissa. Koiria enemmän ihmettelin eräänä iltana aika myöhään nähtyä viritystä: lapsi mukana talutushihnassa, onneksi sentään kuulosuojaimet päässä!

Kelpie?

Onnistuin bongaamaan yhden parivaljakon unkarin viszloja, jotka ovat minusta aivan äärimmäisen kauniita koiria. Sinä päivänä kun sisuunnun tarpeeksi tähän tottiksen ja agilityn vääntämiseen, ostan viszlan tai weimarinseisojan ja haulikon. Vaikka sitä haulikkopuolta täytyy ehkä vielä vähän harkita...

Hieno reissu, mutta oli mukava palata kotiin koirien luokse. Ilman koiria arkeen palaaminen tökkisi tosi paljon, nyt jo melkein kaipasin yhteisiä metsälenkkejä. Sitä paitsi arki maistuu paljon paremmalta, kun välillä pääsee sitä hetkeksi karkuun. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät raaski antaa koiraansa kenellekään hoitoon. Olen joko todella onnekas hyvien hoitopaikkojen suhteen tai sitten vähän tunteeton. Veikkaan kuitenkin tuota ensimmäistä.