Rhodesiankoirat eivät pidä vedestä?

Biitsillä Leon kanssa.

Olen tainnut olla vähän laiska blogin kanssa. Reissu, remontti, lomaltapaluu, siinä se. Päivitettävää olisi kyllä. Miltei kaksi viikkoa sitten käytiin moikkaamassa Leon jengiä. Alkujärkytyksestä (johtui ehkä tuplana liikkuneista russelimummoista) toivuttuaan Poksu sai jalat alleen ja piti hauskaa Leon kanssa. Käytiin alkuun uittamassa koiria ihanalla hiekkarannalla. Polkka riehaantui vedestä heti alkuun ja ryntäsi uimaan. Hetken innostamisen jälkeen myös Leo loikki veteen heitettyjen koirannappuloiden perään.

Jos kamera ei kastunut koirien aiheuttamista roiskeista, meinasi se pudota järveen kun törmäsin veden alla olleeseen kiveen. Pyllähdin kivelle istumaan, kamera pysyi kuin ihmeen kaupalla pinnan yläpuolella. Siinä sitä olisi ollut kotivakuutukselle raportoitavaa, ollaanhan tässä jo ainakin vuosi selvitty ilman vahinkoja. Ellen oli kohtelias, eikä ottanut kuvaa vaikka hänelläkin oli kamera kädessä. Kuvattavan ilme olisi ainakin ollut näkemisen arvoinen.



Uimareissun jälkeen syötiin Cecilian tekemää salaattia ja Ellen antoi ystävällisesti kuivat housut lainaksi. Me taidetaan olla Poksun kanssa vähän sellaisia nolojen tilanteiden naisia. Pokemonille nimittäin sattui (jälleen kerran) sellainen pieni arviointivirhe, että keittiön sivupöydällä turpoamassa ollut kuivamuona katosi parempiin suihin. Enää ei taida olla kyläpaikkaa, jossa koira ei olisi onnistunut varastamaan jotakin syömisen arvoista.

Hepulilaukat uinnin jälkeen.

Aina näitä heppajuttuja, sanoo Poksu.

Uimareissua edeltävänä iltana oltiin metsälenkillä Tuija-kasvattajan ja Milkan kanssa. Ja minä mokasin, siis todellakin mokasin kun en ottanut kameraa mukaan! Ajattelin, etten jaksa aina raahata järkkäriä kaulassa (pitäisi ostaa joku kätevä pikkukamera toiseksi) ja se harmitti koko reissun ajan. Räyhänhenki-Maissi oli nimittäin mukana ja ihastui ihanaan Milkaan. Maissi kierteli liehittelemässä Milsua, joka ei välittänyt tappijalasta mitään. Kolmikolla oli tosi hauskaa painellessaan pitkin pusikoita. Sillä välin me kerättiin Tuijan kanssa mustikoita. Kyllä vain! Tein henkilökohtaisen ennätyksen, melkein pakastepussillinen. Kotiin päästyä marjanpoimijoita odotti pannukakku. Mainio kesäilta sekin.