15.7.2010

Uimisen riemua

Loiskis, sinne meni!

Ollaan korvattu viime päivinä lenkit uimareissuilla. Koko jengi autoon ja Pasin vanhempien rantaan juoksemaan ja uimaan. Siellä ei ole kukaan hygieniaurpokaan valittamassa koirien saastuttavan uimaveden. Näitäkin on joskus nähty, eikä edes missään yleisellä uimarannalla.

Ehei, en hyppää laiturilta!

Polkasta on kehittynyt viime viikkoina oiva uimari. Tekniikka ja kestävyys parantuvat kovalla vauhdilla. Ihan vielä Polkka ei yllä Maissin 30-45 minuutin uimarinksaan, vaan kuin uiminen alkaa kyllästyttää, se juoksee villinä lampea ympäri. Niin tai näin, uimareissun jälkeen kotona makaa raatoja lattialla.

Aloin jopa miettiä vepeä harrastukseksi Polkalle. Agility vähän tökkii, kun meno penturyhmässäkin on kuoleman vakavaa eikä toistaiseksi näköpiirissä ole pääsyä sisäpiiriin. Kun töissä saa päteä aivan tarpeeksi, toivoisi harrastuksen sujuvan rennoissa merkeissä. Tottisryhmät ovat kaikki olleet tosi kivoja, en tiedä mikä tuossa agilityssä on vikana.




Helteet saisivat jatkua minun puolestani loputtomiin, kunhan ei tarvitsisi istua +35 asteisessa toimistossa. Eikä lukema edes ole liioiteltu, hankittiin lämpömittari työpöydälle. Eilen ja tänään livahdettiin Polkan kanssa uimaan kesken työpäivän läheiseen laivarantaan. Kummasti jaksoi taas kirjoittaa pienen viilennyksen jälkeen.

Uitettu mäyrä.

Ei kommentteja: