Sataako Tuomarinkartanossa aina?

Olimme lauantaina näyttelyssä Tuomarinkartanossa Helsingissä. Kuukauden kestäneen helleputken jälkeen sää oli tuulinen, sateinen ja saakelin kylmä. Kuten viimeksikin. Herätys kuudelta ja aamulenkin jälkeen kohti Helsinkiä seuraamaan sinisten nauhojen jakamista. Tuomaritäti on melkoisen tiukka arvosteluissaan. Olin niin varma, että Polkka saa ensimmäisen H:n, mutta EH-putki jatkui edelleen.

Arvostelussa oli pituudeltaan vastinetta koko rahalle, mutta muutamilta kohdilta se oli vähän hassu:

Erittäin hyväntyyppinen 1v. juniorinarttu. Hyvin kesken kehityksen vielä ja selvästi alamittainen. Kokoonsa nähden sopiva, mutta rodulle hieman liian hento luusto. Hyvät mittasuhteet rungossa ja päässä. Rodunomainen ilme. Hyvin kannetut mutta ohuet korvat. Korrekti hampaisto. Hieman etuasentoiset eturaajat ja pystyhkö olkavarsi. Täytettä kaipaava eturinta. Vielä matalahko rintakehä. Toivoisin pidemmät takimmaiset kylkiluut ja tiiviimmän lanneosan. Oikea-asentoinen lantio ja sopivat takakulmaukset. Korrekti ridge. Karvapeitteessä vielä pentumaista villavuutta. Väristä ei voi muuta vielä sanoa. Hyvä takapotku, hieman lyhyt etuaskel. Erinomainen luonne.

Vähän siis laitetaan toppausta etuosaan ja venytellään kylkiluita. Jees.

Kolme sukupolvea eli mummo, mutsi ja Polkka.

Polkka meni suoraan näyttelystä Päiville ja me ihmiset illaksi festaroimaan. Sunnuntaina kotiin palasi hohkakivellä harjattu ja useita tunteja rallia vetänyt Polkka. Imaisi kupillisen ruokaa ja paineli nukkumaan. Ja torkkui muuten vielä maanantainakin. Kiitos vaan Päiville ja Johannalle, joka toi Ego-veljenkin mukaan riehumaan.

Kuvat: Päivi Sormunen