Auringonläikkiä

Menkää apinat muualle, tää läikkä kuuluu mulle!

Kevätaurinko tekee auringonläikkiä lattialle ja parhaassa läikässä on kuhinaa. Papua ärsyttää muun bändin liika läheisyys, mutta hyvästä aurinkopaikasta ei voi luopua. Polkka puolestaan ilmestyy paikalle, rojahtaa muiden niskaan ja nukahtaa. Pikkukoirat katselevat hetken toisiaan ja tulevat siihen tulokseen, ettei hyvää paikkaa kannata hylätä yhden nojailevan apinan vuoksi.

Ensimmäisenä paikalle saapunut joutuu tyytymään tyynyn rooliin.

En voi olla miettimättä kuvia selatessa, miten kauheasti pelkäsin Polkan meille tullessa etteivät koirat tule juttuun keskenään. Että epäsosiaalinen Maissi ei tulisi koskaan hyväksymään Polkkaa. Hyväksyi se ja nyt koirat ovat tosi hyviä kavereita keskenään. Joskus harvoin Maissille tulee pientä sanomista reuhaavalle pikku(vai pitäisikö sanoa iso-)siskolleen, mutta se nyt kai on ihan normaalia?

Nyt loppui laiskottelu!

Väsyttivät pienen koirapolon ihan kokonaan.

Tällä viikolla päästiin vihdoinkin treeneihin muutaman viikon pakkastauon jälkeen. Laiskottelu ei pue Polkkaa - se muuttuu kauheaksi jos ei tehdä paljon mitään. Ja lenkkeily pakkasten sallimissa rajoissa ei ole paljon mitään. Joo, jotain aktivointileluja voi täyttää ruoalla, mutta ei se kuitenkaan ole sama kuin kunnollinen treeni.

Tiistaina oltiin agility-treeneissä pitkästä aikaa. Aloitettiin aika kunnianhimoisella kahdeksan esteen radalla. Polkka suoriutui hyvin, aivan uskomattoman hyvin. Ainoa joka mokaili, olin minä. Ei hitto miten voi olla vaikeaa muistaa tehdä kaiken maailman valssaukset sun muut ohjauskuviot oikeaan suuntaan. Persjättö on minun juttuni. Siinä käännytään niin että koira jää selän taakse ja painelee ihan muualle kuin pitäisi. Sain vähän huutia mokailustani. Minulla on vahva tunne siitä, että koira käy treenaamassa ilman minua. Miten muuten voi selittää sen, että koira painelee esteet oikein vaikka ohjaaminen on ihan mitä sattuu?

Keskiviikkona treenailtiin tokoa ihan vaan omassa pihassa metsälenkkeilyn jälkeen. Polkalla oli hyvin intoa ja tehtiin muutama pätkä seuraamista, liikkeestä maahanmeno (laakista oikein) ja seisomaan jäämistä (vaatii käsiapua). Olin tyytyväinen.

Torstaina mentiin uuden toko jatko -ryhmän treeneihin. Koiria oli vain kolme meidän lisäksi ja ehdittiin tehdä vaikka mitä. Meidän edellisestä ohjatusta toko-ryhmästä on aikaa yli puoli vuotta (!) ja neuvot tulivat tarpeeseen. Omassa pihassa itsekseen hinkatessa ei mitenkään hoksaa kaikkia ongelmakohtia. Kuten vaikka sitä, että koira pysähtyy liikkeestä seisomaan jäämisessä vinoon tai että seuraaminen on vähän väljää. Saatiin kiitosta hyvästä perusasennosta ja siitä, että liikkeet ovat viittä vaille valmiita. Sehän tosin jo tiedettiin - se viimeinen hienosäätö vaan tuntuu vähän työläältä.

Polkka ja ihanat ystävät Dara ja Bro.

Perjantaina treffattiin Suvi koirineen meidän talvitreenipaikalla. Toivoin agilityn ohjaustreeniä ja sitähän tuli! Perehdyttiin valssaamisen ytimeen ja opeteltiin takaa kiertoja. Polkka teki taas hyvin töitä ja suoritti rataa omaan rauhalliseen tyyliinsä. Ohjaajakin pystyi mokailuiltaan ja kaiken maailman tuumaustauoiltaan ohjaamaan koiraa. Kiitos Suvi, tästä oli taas mahdottoman paljon apua!

Polkan lisäksi Dara ja Sini treenasivat muutamaa estettä ja Dara teki vähän hakutreeniä. Sen jälkeen suunnattiin metsälenkille. Käveltiin ihan kunnon kierros kaiken maailman vesi- ja räntäsateesta huolimatta. Koirilla oli tosi hauskaa ja ne vetivät uskomatonta rallia. Rhodetko muka säänarkoja? Ei meidän koirat ainakaan.

Papu täytti 13!

Synttärisankari.

Vietettiin viikonloppuna mummokoiran 13-vuotissynttäreitä. Näillä vuosilukemilla jokainen synttäri on juhlan arvoinen ja toivottavasti synttäreitä olisi vielä jäljellä...

Päivänsankarille oli tarkoitus ostaa Lemmikkileipureiden uutuus, koirien oma täytekakku. Mutta kuinkas sitten kävikään Citymarketin koiraosastolla? Koirankakut olivat loppu ja hyllystä löytyi pelkkiä kissankakkuja. Papulle ei kerrottu kakun oikeaa laitaa ja hyvin näytti maistuvan. Kuten myös juhlavieraille Maissille ja Polkalle. Mutta hei, 7 euroa maksanut kakku oli ihan mikroskooppisen pieni! Jos se oikea koirankakku on samaa kokoa (hinta ainakin on sama), niin kehittäkää nyt äkkiä joku vähän isompi versio siitä. Ei kai kakku ole mikään fifien etuoikeus - Polkka ainakin haluaa synttärikakkua 2-vuotisjuhlillaan eikä tule kuin vihaiseksi ruokalusikallisen kokoisesta tarjoilusta!

Kakku näyttää pieneltä jopa Papun rinnalla.

Kevään ensimmäinen päivä

Ylväs Dara ja sekopäinen Polkka.

Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä. Tällaista todellakin osaa arvostaa karmean pakkasputken jälkeen! Lähdettiin jäälle lenkkeilemään Suvin ja Teemun lauman kanssa. Kevätaurinko lämmitti niin, että lapasetkin olivat liikaa. Koirat kirmasivat ihan innoissaan pitkin jäätä. Päivän löydöiksi kirjattiin jonkun pudottama pipo ja lumen alta löytyneet ahvenet.

Fiksun näköistä porukkaa.

Auts.

Rhodet painii ja bösilö tunkee väliin.

Dara.

Väsytetty!

Jos tänä viikonloppuna ei ole tarjottu rhodesialaiselle virikkeitä, niin sitten ei koskaan! Ensi viikko näyttää lupaavalta kelien suhteen, päästään treenaamaan tiistaina agilityä ja torstaina tokoa kun pakkasrajat eivät pauku rikki. Perjantaille vielä vähän omaa treeniä ja kaverilenkkiä, niin eiköhän apina pysy taas tyytyväisenä ja kaidalla polulla askartelujensa kanssa...

Leikkimässä Leon kanssa

Polkkaa kiinnostaa lähinnä hevosenkakka ja Leo käyttää tilaisuuden hyväkseen.

Käytiin tänään tapaamassa 8 kuukautta vanhaa rhodeuros Leoa tässä meidän lähinurkilla. Polkka ihastui Leoon välittömästi ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Poksu sai nimittäin visiittimme aikana perusteellisen korvapesun. Leo oli tosi ihana meidän ihmistenkin mielestä, tosi kiva ja kiltti nuori uros.

Mikä tyyppi tuo on?

Leon maatila oli täynnä kaikkea mielenkiintoista. Ensin ihmettelimme hevosia, sitten lampaita ja lopuksi lehmiä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin me ihmiset ihmettelimme. Polkkaa kiinnosti lähinnä juosta uuden ystävänsä kanssa ympyrää ja yrittää syödä niin paljon hevosenkakkaa kuin suinkin vain mahdollista. Leolla on kyllä ihan mahtavat maastot juostavana, todellista koiranelämää.

Kävimme myös Leon kotona kahvittelemassa. Sisältä löytyi ihana russelimummo Stitch, joka juoksi ihan menossa mukana nuoren parin perässä. Ei meidän Papu vaan... Se olisi laittanut riehujat nippuun ja käynyt sen jälkeen tyytyväisenä nukkumaan. Kiitos vain Cecilialle ihanista laskiaispullista ja vieraanvaraisuudesta, meillä oli oikea elämysreissu!

Entäs tämä sitten? Iso ja haisee kummalliselta.

... mutta vaikuttaa ystävälliseltä?

Eläimistä viis, me juostaan Leon kanssa nyt!

Jäälenkki

Kylmää kyytiä.

Oltiin tänään jäällä juoksuttamassa koiria Suvin ja Teemun sekä Sannan kanssa. Koirajengi koostui siis Polkan lisäksi Boriksesta, Darasta, Brosta ja Sinistä. Polkka juoksi kuin olisi ollut viikkokausia sidottuna lyhyeen naruun! Pakkanenkaan ei haitannut sitä. Neljän aikaan oli auringossa vielä ihan siedettävää, mutta puolitoista tuntia myöhemmin alkoi pakkanen taas purra.

Polkka oli ihan selvästi iloinen kun näki kavereita taas pitkästä aikaa. Mietin sen leikkejä seuratessa, että kovin on vielä pentumaista tuo meno. Boris ja Dara ovat vain vähän Polkkaa vanhempia, mutta jotenkin paljon aikuismaisempia. Ehkä Poksu on ikuinen kakara?

Dara tyytyi tällä kertaa olemaan eleganttina, eikä mennyt kamalaan kouhotukseen mukaan.

Fabio miettii haareminsa laajentamista Daran suuntaan.

Mutta saa kylmää kyytiä ja päättää sittenkin pitäytyä Polkassa.

Maailman suloisin mummokoira Sini.

Olipa kivaa lenkkeillä pitkästä aikaa porukalla. Nyt alkaa jo ennättää viikollakin jengilenkille, kun pimeä ei laskeudu samalla sekunnilla kun auto kaartaa kotipihaan. Ehkä pahin talvi on takana, vaikka pakkasmittaria katsoessa ei siltä tunnukaan...

Pakkassekoilua

Enimmäkseen se on näyttänyt tältä...

Toimettomuus ei sovi Polkalle. Meidän normaali arki on ollut ihan hukassa kamalien pakkasten vuoksi jo viikon verran. Normaalisti Polkka juoksee illalla tunnin-puolitoista lenkillä ja käy kerran ohjatuissa agi-treeneissä ja pari kertaa omatoimisissa. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty iltaisin pakkasen sallimat 30-60 minuuttia ja se ei kertakaikkiaan riitä. Treenit on peruttu pakkasen vuoksi. Toimettomuus kostautuu kamalana sekoiluna.

... tai tältä.

Kunnolla aktiviteettia saatuaan Polkka tyytyy makoilemaan sisällä. Tekemisen puutteessa se reuhuaa menemään. Ei auta täytetyt Kongit eikä puruluut, pitäisi päästä juoksemaan kunnolla. Ja tekemään kunnon aivotyötä treeneihin. Perjantaina se oli yksin massiiviset 3,5 tuntia ja oli siinä ajassa saanut revittyä koirien huoneessa olevan rautasohvan patjaan kunnon kolon. Voi saakelin elukka! Se siitä luottamuksesta siivoa yksinoloa kohtaan.

Missä missä se nakinpala on?

Lauantaina päästiin onneksi 1,5 tunnin metsälenkille. Tänään elohopea näytti aivan mahtavaa -10 lukemaa, joten käytiin agilityn vapaavuorolla. Kukaan muu ei ollut uskaltautunut paikalle ja tehtiin ihan vaan putken, keppien ja keinun muodostamaa rataa. Oli kuitenkin niin kylmä, etten uskaltanut hypyttää koiraa. Kepit se meni muutaman kerran putkeen ihan oikein ja keinukin alkaa sujua. Lopuksi treenattiin vielä tokon alokasluokan hyppyä. Polkka oli tosi innokas ja teki hyvin töitä. Olisi jaksanut treenata vielä paljon kauemminkin, mutta omat sormet olivat aivan jäässä. Käveltiin takaisin kotiin pidempää reittiä pururadan kautta.

Pihassa piilotin loput nakit ympäriinsä ja päästin koirakolmikon etsimään. Se on ihan niiden suosikkipuuhaa ja ainoa tapa saada harhautettua mummokoira ulkoilemaan pidemmäksi aikaa kuin minuutiksi... Näillä pakkasilla siis.

Nakki? Sanoiko joku sanan nakki?

Lämmiteltiin hetki sisällä ja lähdettiin Polkan ja Maissin kanssa reippaalle tunnin metsälenkille. Aurinko paistoi ihanasti ja lämmittikin jopa. Ei ollut yhtään kylmä. Maissi juoksi ihan sekopäisenä pitkin metsiä, oli näemmä kerääntynyt ekstravirtaa sillekin. Polkka sai hepuleita ja veti täyttä laukkaa haalari suhisten. Mutta homma selvä, kotiin palattua koirat käpertyivät normaaliin tapaan takan eteen nukkumaan. Mikä ihana ääni tuo tasainen kuorsaus!

Tältä sen kuuluisi näyttää, pilkkivältä siis.