Lumiriemua!

Polkka toivottaa riemukasta uutta vuotta! Afrikkalainen itse aikoo ottaa alkavan vuoden vastaan omassa tuolissa krokotiili suussa istuen. Energiat tuli jo kulutettua lumessa riehuessa, joten illan voi keskittyä syömiseen ja rapsutusten kerjäämiseen vierailta.

Oikea lumihirviö!

Suojasää ja joululoma ovat petollinen yhdistelmä, ainakin jos Polkalta ja Maissilta kysytään! Innoistuin nimittäin rakentamaan lumiukon ja sekös koiria arveluttaa. Sen nyt vielä ymmärtää, että Polkka karvan alle 5 kk haukkuu lumiukkoa joka kerta pihalle mennessään, mutta luulisi Maissin 7,5v. jotenkin hoksaavan ellei kerrasta, niin kahdesta tai kolmesta, ettei kyseessä ole kamala vihollinen. Tai sitten äly ja väläys taas vain villitsevät toisensa tällaisiin mahtisuorituksiin.

Polkka on muuten ihan selvästi alkanut vahtia. Ikkunasta näkyvä lumiaura saa aikaan hirveän metelin, samoin ovella kolistelevat ihmiset. Toisaalta haukkuminen vaihtuu hyppimiseksi ja pussaamiseksi heti kun vieras tunnistetaan. Jopa pihassa moottorikelkkatamineissa pyörähtänyt Tero sai heti iloisen vastaanoton, kun herkesi juttelemaan suurelle vahtikoiralle.

Lelukori räjähti aamuhepulin aikana. Polkan aamut ovat muuten aavistuksen rauhoittumaan päin. Nyt voi jo nauraen muistella sitä, miten vielä kuukausi takaperin joutui kesken aamiaisen tarkistamaan afrikkalaisen touhuja vähintään kymmenen kertaa. Taisinpa joskus sanoa koiralle väsyneenä "antaisit edes kerran syödä aamiaisen rauhassa". Villi koiranpentuhan todellakin ymmärtää tuollaisen pyynnön, tuntee piston sydämessään ja menee tuoliinsa nukkumaan. Hah.

Kerroskoira

Maissi oli käynyt illalla nukkumaan Polkan tuoliin. Tuoli on takan edessä ja siitä näkee ulos, hyvällä syyllä siis talon paras nukkumapaikka. Polkka päätti, ettei anna tunkeilijan häiritä, vaan kipusi tuoliinsa istumaan. Vähän ahdasta, se mietti ja päätyi istumaan Maissin päälle. Maissi otti naamallensa maailman sitkein mäyräkoira -ilmeen, eikä väistynyt senttiäkään. Siinä ne sitten nukkuivat kerrosmuodostelmassaan tunnin verran.

Hienoja lumikuvia, tai jotain ihan muuta?

Joulunpyhät kuulostivat täydelliseltä hetkeltä ottaa hyviä koiravalokuvia. Kaksi ihmistä samaan aikaan kotona valoisan aikaan ja hyvä kamera lainassa. Tuumasta toimeen siis. Ulkokamppeet päälle, taskuihin koirankeksejä ja bändin plus kameran kanssa pellolle. Sormethan siinä hommassa meinasi jäätyä, mutta kai parista sadasta ruudusta joku hyvä löytyisi? Loppujen lopuksi kuvia selatessa huomasin, että pääosassa on miltei aina epätarkka totaalisen älyvapaalla ilmeellä varustettu kenguru.

Kyllä vain, korvat on irrotettu teipeistä (eivätkä ne teipin jättämät klähmät lähde millään ilveellä pois), mutta miten joka toisessa kuvassa korvat sojottavat edelleen aivan minne sattuu? Entä miten Maissi näyttää kamalalta läskiltä?

Miten se tämän teki? Koira seisoo paikallaan ja toinen korva roikuu normaalisti. Silti toinen muistuttaa antennia.

Sadasosa sekuntia ennen kuin apina rysähtää myyriä kaivavan Maissin niskaan. Epätarkkana, kuinkas muuten.

Apina saa lähdöt myyränkaivuulta. Ilme on kauhistunut.

Liike näkyy, lumi pöllyää ja kuva muistuttaa etäisesti skarppia. Mutta mistä tuo karmea aurauskeppi ilmestyi?

Ainoa suhteellisen kunnollinen ruutu. Uskomatonta.

Jos sitä lopuksi ottaisi muutaman poseerauskuvan. Suurimmassa osassa kuvia on nyreä mummokoira ja puolet uteliaan Polkan naamasta. Kiva.

Loputonta koirankekseillä lahjomista, innokkaan koiranpennun häätämistä ja katsokaa: yksi kuva onnistui!

Lopulta koko orkesteri on niin väsyksissä, että istuu siivosti rivissä. Tausta on ruma, mutta tässä vaiheessa sillä ei ole mitään väliä. Sisälle glöginkeittoon!

Jouluhulinaa

Polkan ensimmäinen joulu sujui sukkelasti talon täyttäneitä vieraita ihmetellessä. Onni on koirarakas perhe, mummo tyrkkäsi heti ovesta tultuaan apinoille puruluut suuhun, niin saivat roudattua tavaransa sisälle ilman mitään hässäkkää. Muutenkin ymmärrystä riitti esimerkiksi juhlasukkahousut suussa kunniakierrosta juoksevalle afrikkalaiselle.

Polkka sai heti aamusta ihanan krokotiililelun, jota sitten kanniskeli suussansa koko joulun. Uusi lelu oli ihan peliliike, pahin energia uppoutui krokotiilin ravisteluun. Loppujen lopuksi koira ei malttanut nukkua kunnolla koko päivänä ja pilkki illan tullen surkean näköisenä tuolissaan. Urheasti se yritti taistella unta vastaan, kunnes nukkumatti vei voiton ja afrikkalainen sammui takkatulen eteen.

Kuusi koristeineen on saanut olla rauhassa ainakin tähän saakka, eikä pöydiltäkään ole varastettu mitään. Melkoista valvontaa on tosin harjoitettu, sen verran tiiviisti afrikkalainen tuijotti kalkkunaa ja kylmäsavulohta... Tilaisuuden tullen olisi napannut pienet maistiaiset (lue: kaiken) ihan satavarmasti.

Polkka toivottaa hyvää joulua!

Miten Polkka näyttääkin aivan Simpsonien Pukin pikku apurilta?

Pieni afrikkalainen valmistautuu elämänsä ensimmäisen jouluun syömällä puruluun ja nukkumalla vähän varastoon. Jouluaatto on kuulemma niin jännittävä ja uuvuttava päivä! Tänään Polkka oli yksi kolme ja puoli tuntia ja oli jo tutuksi tulleeseen tapaan murtautunut aitauksestaan. Tihutyöksi kirjattiin puukopasta varastettu tuohenpala, joka oli silputtu pieniksi palasiksi. Miten mulla on vähän sellainen fiilis, että tämä on tyyntä myrskyn edellä?

Mörkötreffit