Joululahjat hankkimatta?

Kuva ja sitten pakettiin!

Joulu on ihan pian täällä ja meidän taloudessa on hankittu joululahjat vain nelijalkaisille perheenjäsenille ("vuoden äiti" -palkintoa odotellessa...). Se nyt on vaan niin helppo homma. Paketoin tyypeille aina possunkorvat ja ostan jotain pientä extraa. Vaikka eipä sillä, alle kaksivuotias lapsi ilahtuu ihan vaikka siitä, että paketoi oman puhelimensa ja antaa kakaran leikkiä sillä puoli tuntia.

Mutta siis jos koirien joululahjat on vielä hankkimatta, niin kannattaa tsekata muutama Peten koiratarvikkeen tarjous. Nimittäin hauskoja pehmoleluja lähtee aika edullisesti. Tällä hinnalla ei harmita, jos lelu on jo joulupäivänä suolistettu.

Treeninameiksi sopivia kaikkia kuivattuja ällötyksiä löytyy tukkupakkauksissa mukavaan hintaan Tilasin meille karitsan maksaa, mutta siellä oli myös lohta ja kania. Tarkemmin ajatellen olisi voinut ottaa useampaa sorttia, pakastekuivatut namit tuskin pilaantuvat kovin nopsaan.

Kantikseksi rekkautumalla välttää postikulut tilauksen loppusummasta riippumatta. Tämä ei muuten ollut maksettu mainos, vaikka siltä kuulostaakin.

Tallilla

Koirien lenkittäminen on jo toista kuukautta putkeen pelkkä ikävä velvollisuus. Okei, joukkoon mahtuu muutama aurinkoisen syyspäivän metsälenkki, mutta aika vähissä ne on olleet. Koirat on pakko liikuttaa, halusivatpa ne sitä tai eivät. Pimeällä, kylmällä ja sateella yleensä eivät. Ja onhan se nyt masentavaa työntää räntäsateessa rattaita ja vetää perässä kahta koiraa...

Toisinaan ennätetään onneksi kunnon lenkille jo aamulla. Silloin on sentään (suhteellisen) valoisaa ja koirat voivat juosta irti. Tällä viikolla saimme lenkkikutsun Cecilialta ja Leolta ja otimme sen innolla vastaan. Polkka touhotti Leon kanssa pitkin peltoja ja tallia ja Vinski ihasteli hevosia (jos ihan rehellisiä ollaan, niin lähinnä viskeli purua karsinoista tallin käytävälle...). Kotiin tullessa sekä koira, että lapsi menivät tyytyväisinä päikkäreille.

Kiitos asianosaisille, meillä oli hauska aamu!

Messarissa

Viikonloppuna vietettiin koiranäyttelyvuoden päätöstä Messukeskuksen näyttelyssä Helsingissä. Omalta ja Polkan osalta näyttelyt ovat taakse jäänyttä elämää, ei olla käyty pentujen jälkeen missään näytillä. Ei ole oikein inspiraatiota. Koira on valio, eikä erityisemmin nauti koiranäyttelyistä. Jos sitten seuraavan kerran vaikka veteraaniluokkaan?

Mutta siis koirat jäivät kotiin ja lähdin reissuun piparikoirien kanssa. Koirien arvostelun jälkeen seuraa kaksi olennaista asiaa a) piknik b) shoppailua. Piknik oli ihan mainio, voi niitä kaikkia herkkuja! Eikä ostoksissakaan ollut mitään vikaa. En muista nähneeni aikoihin niin hyviä puruluutarjouksia, kuin Best Friend osastollaan tykitti. Luita sai 15-20 kpl/ 5 €. Kannoin kotiin ehkä puolen vuoden puruluut. Ja oli niitä tarjouksia muillakin, normaalisti 15-20 € maksavat puruluusäästöpakkaukset myytiin 4-5 eurolla. Onneksi luut ovat sentään kevyttä kannettavaa.

Lauantaina ei tullut erikoista menestystä omalle jengille, mutta sunnuntaina Polkan tytär Bette kilautti täysosuman ja oli paras narttu ja VSP voittaen samalla sekä JV-14, että V-14 -tittelit. Beten kuvia voi fiilistellä täällä. Mahtavan hieno koirahan siitä on kasvanut.

Mukava reissu ja olipa kiva nähdä taas kaikkia koiratuttuja.

Testissä Musti&Mirrin uutuusnappula

Musti&Mirri haki jokin aika sitten vapaaehtoisia tuotetestaajia markkinoille tulossa olevalle kuivamuonalle. Ilmoitin Polkan mukaan - sehän on perusterve ja sille sopii kuivamuona aika lailla laidasta laitaan.

Saimme testiin ruoan kalaversiota ja se sopi hyvin, sillä ennen ruokatestiä koirat söivät aamunappulana Pro Planin lohi-riisiä. Testinappula koostuu lähinnä lohesta, taimenesta, bataatista, herneistä ja perunasta (pussin kyljessä mainostetun parsan osuus on aika minimaalisen pieni). Haisee sopivasti kalalle, muttei kammottavalle.

Ruokapusseja tuli sen verran reilusti, että varsinaisen koe-eläimen eli Polkan lisäksi myös Maissi on syönyt testiruokaa. Ruoka on sopinut molemmille hyvin, oikeastaan paremmin kuin kulunut Pro Planin säkki. Lopputuotos on pienempää ja kiinteämpää. Eikä mitään rapsutteluita tai piereskelyjä, tosin eipä sellaista ole juuri aiemminkaan raportoitu.

Nyt sitten vaan odotellaan kiinnostuneina, mikä tämä uutuusruoka on, koska se tulee markkinoille ja mikä on ruokasäkin hinta. Vaikka meidän taloudessa nappulan menekki on sen verran pientä, ettei hinnalla ole niin kauheasti merkitystä. Polkka syö aamulla kaksi desiä ja Maissi desin ja illalla saavat molemmat tuoreruokaa.

Testisäkkien design on muuten kaikessa karuudessaan aika hauska.

Se oli mainio kisapäivä

Ensilumen ahdistus ja sitten raahasivat kisaamaan!

Polkka juoksi eilen Suvin kanssa kaksi starttia agilityä Riihimäellä. Kärsin edelleen en vaan osaa -henkisestä koiranohjauskriisistä ja Suvi oli niin ihana, että lupautui viemään Polkkaa. Tyyppi, jolla on itsellään pakettiautollinen kisakoiria. Tässä sitä todellinen koiraystävä punnitaan.

Treenikertoja oli takana ruhtinaallinen yksi parivaljakon edellisten, syyskuussa olleiden kisojen jälkeen. Onhan se ihan törkeän vähän ja teki koko hommasta ihan upporikasta ja rutiköyhää, mutta toisaalta Polkka on jo aika osaava ja kestää huonosti hinkkaamista. Ja on ehkä vähän vieraskorea Suville, kun ne on treenanneet niin sopivan vähän.

Ekalta radalta tyypit juoksivat ihan käypäisen nollan (-8,42). Polkka oli viides, eteen kiilasi neljä bordercollieta. Jos rata on mallia juoksukilpailu, on ihan mahdotonta pärjätä noille kavereille. Onneksi koiria oli tarpeeksi paljon ja viisi nopeinta nollaa oli LUVA- eli luokanvaihtonollia. Radassa ei ollut juuri mitään moitteen sijaa ja sitä voi vakoilla tästä.

Toisella radalla kävi pieni työtapaturma ja täydellä laidalla tykittänyt Polkka hyppäsi yhden aidan väärään suuntaan. Hylätty ratahan siitä sitten tuli. Tässä lajissa on turha jossitella, mutta loppurata jatkettiin hyvää vauhtia nollarataa. Video löytyy tästä.

Nollarata on aina hieno juttu, mutta parasta tässä päivässä oli Suvin ja Polkan saumaton yhteistyö. Minä otan koiran autosta, annan remmin Suville ja koira vaan toteaa että jaahas, nyt sitten mennään. Ei se mieti eikä kysele, että mikä homma tämä muka on. Olen iloinen myös siitä, että Polkka teki molemmilla radoilla kaikkensa. Ei tuon kokoluokan koira juuri tuon lujempaa pääse, tai pysty vetämään mutkia enää tiukemmiksi. Hyvä hylätty rata on parempi kuin tahmea nippa nappa aikaan juostu nolla. Se on minun mielipiteeni.

Hattujengi

Polkan sotilaallinen toppahattulook.

Maissin rento hipsterityyli.

Täällä on naurettu tällä viikolla ihan tosi rumasti koirien kustannuksella. Ensin oli Maissin pipolook ja sitten tänään puin Polkalle uuden taaperotalvihatun ja koira otti jostain syystä ihan käsittämättömän sotilaallisen ilmeen. En edes tiennyt, että tuo pelleilevä koira pystyy näyttämään noin vakavalta.

Mutta näin täällä. Hyvää viikonloppua ja todetaan nyt vaikka, että talvi ei yllättänyt meidän hattujengiä!

Ikea - käypä ostospaikka koiratarvikkeille

 Ikean huonekalujen ja muun sisustustarvikkeen laadusta voi olla montaa mieltä. En kannata millään muotoa kertakäyttöisiä huonekaluja, mutta kieltämättä kyseisessä putiikissa on monta erittäin käypää tuotetta koiratalouteen.

1. Råtta. Tämä klassikkolelu ei esittelyä kaipaa. Polkka on kulkenut Ikean muutaman euron hintainen pehmolelu suussa käytännössä koko ikänsä. Alkuu råtilta typistettiin korvat ja häntä, sittemmin ne ovat säilyneet kokonaisina. Mikä parasta, råtan voi pestä pesukoneessa. Ja kun råttavalikoima on tarpeeksi kulahtanut, se korvataan uudella. Mutta arvatkaapa mitä - tällä hetkellä råtta ei kuulu Ikean valikoimiin! Kysyin oikein myyjältäkin ja niin se on. Kuulemma råttia on kyselty paljon -lähinnä koirille. Råtan korvaajaksi ostettiin pupu, mutta se joutui Maissin suolistamaksi alle viikossa.

2. Päiväpeitto. Ikean intianpuuvillainen päiväpeitto on täydellinen koirasohvalle. Kestää petaamista ja pesua. Valikoimassa on useita eri värejä, mutta tummanruskea on todettu parhaaksi. Mustassa näkyy koirankarvat ja vihreässä rapajäljet. Valkoista ei kukaan varmaan edes mieti?

3. Koirapeitto. Ei kun siis torkkupeitto. Ikeassa on iso valikoima erilaisia edullisia fleece- ja muita huopia. Kaikki ne kulkevat meillä yhteisnimityksellä "koirapeitto".

4. Verhoilukankaat. Hintaansa nähden uskomattoman vahvaa tekoa ja hyvää laatua! Kestää monenlaista petaajaa ja kuopsuttajaa. Jos osaa ommella, niin näistä saa oivia vaihdettavia koirapedinpäällisiä.

5. Koiraportit. Ei kun siis lapsiportit. Toimivia pienten ja isojen kuuliaisten koirien kanssa. Polkalle kyseinen portti on vaan yksi este hypättäväksi, ellei me olla kotona. Öisin portti toimii kätevästi meidän makkarin ovessa ja koirat pysyvät nukkumassa omassa huoneessaan.

6. Lapsilukot. Keksin nämä vasta silloin, kun tuli akuutti tarve estää lapsen pääseminen kaiken maailman ruokakaappeihin. Mutta hei, nämä ovat ihan täydellisiä varasteleville karvanaamoille - koiranruokakaapin ovi ei varmasti aukea, kun siihen ruuvaa lapsilukon.

7. Liesisuoja. Katso edellinen kohta. Niin, miksei? Eipä ainakaan tarvitse muistaa ruuvata sulaketta irti joka kerta kotoa poistuessaan. Jos siis omistaa ahneen hellalle hyppivät koiran.

Listaa voisi varmasti jatkaa pidemmällekin. Mitä käteviä koiratarvikkeita sinä olet ostanut Ikeasta?