Koirien lenkittäminen on jo toista kuukautta putkeen pelkkä ikävä velvollisuus. Okei, joukkoon mahtuu muutama aurinkoisen syyspäivän metsälenkki, mutta aika vähissä ne on olleet. Koirat on pakko liikuttaa, halusivatpa ne sitä tai eivät. Pimeällä, kylmällä ja sateella yleensä eivät. Ja onhan se nyt masentavaa työntää räntäsateessa rattaita ja vetää perässä kahta koiraa...
Toisinaan ennätetään onneksi kunnon lenkille jo aamulla. Silloin on sentään (suhteellisen) valoisaa ja koirat voivat juosta irti. Tällä viikolla saimme lenkkikutsun Cecilialta ja Leolta ja otimme sen innolla vastaan. Polkka touhotti Leon kanssa pitkin peltoja ja tallia ja Vinski ihasteli hevosia (jos ihan rehellisiä ollaan, niin lähinnä viskeli purua karsinoista tallin käytävälle...). Kotiin tullessa sekä koira, että lapsi menivät tyytyväisinä päikkäreille.
Kiitos asianosaisille, meillä oli hauska aamu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti