Se oli mainio kisapäivä

Ensilumen ahdistus ja sitten raahasivat kisaamaan!

Polkka juoksi eilen Suvin kanssa kaksi starttia agilityä Riihimäellä. Kärsin edelleen en vaan osaa -henkisestä koiranohjauskriisistä ja Suvi oli niin ihana, että lupautui viemään Polkkaa. Tyyppi, jolla on itsellään pakettiautollinen kisakoiria. Tässä sitä todellinen koiraystävä punnitaan.

Treenikertoja oli takana ruhtinaallinen yksi parivaljakon edellisten, syyskuussa olleiden kisojen jälkeen. Onhan se ihan törkeän vähän ja teki koko hommasta ihan upporikasta ja rutiköyhää, mutta toisaalta Polkka on jo aika osaava ja kestää huonosti hinkkaamista. Ja on ehkä vähän vieraskorea Suville, kun ne on treenanneet niin sopivan vähän.

Ekalta radalta tyypit juoksivat ihan käypäisen nollan (-8,42). Polkka oli viides, eteen kiilasi neljä bordercollieta. Jos rata on mallia juoksukilpailu, on ihan mahdotonta pärjätä noille kavereille. Onneksi koiria oli tarpeeksi paljon ja viisi nopeinta nollaa oli LUVA- eli luokanvaihtonollia. Radassa ei ollut juuri mitään moitteen sijaa ja sitä voi vakoilla tästä.

Toisella radalla kävi pieni työtapaturma ja täydellä laidalla tykittänyt Polkka hyppäsi yhden aidan väärään suuntaan. Hylätty ratahan siitä sitten tuli. Tässä lajissa on turha jossitella, mutta loppurata jatkettiin hyvää vauhtia nollarataa. Video löytyy tästä.

Nollarata on aina hieno juttu, mutta parasta tässä päivässä oli Suvin ja Polkan saumaton yhteistyö. Minä otan koiran autosta, annan remmin Suville ja koira vaan toteaa että jaahas, nyt sitten mennään. Ei se mieti eikä kysele, että mikä homma tämä muka on. Olen iloinen myös siitä, että Polkka teki molemmilla radoilla kaikkensa. Ei tuon kokoluokan koira juuri tuon lujempaa pääse, tai pysty vetämään mutkia enää tiukemmiksi. Hyvä hylätty rata on parempi kuin tahmea nippa nappa aikaan juostu nolla. Se on minun mielipiteeni.