Metsälenkillä

Dara tervehtii pienintä lenkkijengin jäsentä.

Arki alkaa palailla tuttuihin uomiinsa Polkan kotiinpaluun jälkeen. Paikansin koirahuoneen ongelmakohdan - Polkka tuli portista yli ottamalla vauhtia koirasohvan kautta. Sohva siirrettiin toiseen paikkaan ja nyt koira on pysynyt portin takana. Toistaiseksi. Uskon lopulliseen onnistumiseen vasta kahdeksan tunnin yksinolon jälkeen. Nyt nämä ovat olleet muutamia vaivaisia tunteja. Mutta ahdistus on historiaa, koira jää rauhassa ja on rauhassa kun palaan kotiin. Hyvä juttu!

Kuva arvoitus: mikä eläin?

Polkka on kuntoutunut hyvää vauhtia ja ollaan otettu hiljalleen kaverilenkit ohjelmistoon. Huono kunto sillä edelleen on, mutta se ei menoa haittaa. Tänään Polkka villitsi Suvin jengiä juoksemaan hepulilaukkaa pitkin pusikoita. Polkka ja Dara ovat niin erilaisia koiria, mutta niillä on aina tosi hauskaa yhdessä. Polkka leikki kuin koiranpentu parhaan ystävänsä kanssa.

Koiran huonon kunnon huomaa palautumisesta, lopen uupunut Pokemon veti omalla sohvallaan zetaa ihan koko loppuillan. Ei tullut edes kyselemään puruluun perään. Onneksi mäykkymummoihin voi luottaa, niiltä ei nimittäin kerjuuhommat pääse unohtumaan.

Tiistain tiimi.

Siitä yksinolosta...

Yli meni.

Raahasin koiria koko viime viikon autossa mukana.Ja tulin siihen tulokseen, ettei Polkkaa enää ahdista, se vaan sikailee omaan tuttuun tyyliinsä. Miksikö tulin tällaiseen tulokseen? Muutaman päivän autossa monta tuntia istuttua Polkka ei halunnut enää lähteä mukaan. Se vaan makasi raatona terassilla ja hyvä kun päätä nosti, kun menin tavaroiden kanssa portista ulos. Eihän se mikään tyhmä koira ole - oli varmaan hoksannut, että mukaan lähteminen tarkoittaa tylsää odottamista autossa.

Maanantaina laitoin vauvan vaunupäikkäreille ja lavastin lähtötilanteen. Jätin koirat yksin ja menin vartiksi autoon istumaan. Ei mitään ongelmaa, kun tulin takaisin, katsoi Polkka minua hölmistyneenä omalta sohvaltaan ja jatkoi unia.

Seuraavana päivänä jätin koirat kahdeksi tunniksi. Polkka jäi rauhallisena nukkumaan omalle sohvalleen. Pasi oli vetänyt nippusiteillä porttiin kompostikehikon palan ja viritelmä ylettyi oven yläkarmiin saakka. Jotenkin siis kuviteltiin, että takana pysyisi. Mutta ei, ovella odotti vaivautuneesti hymyilevä apinannaama. Se oli taivuttanut verkon ja tullut yli. No niinpä, verkkohan ei ollut kiinni kuin alareunasta ja me tyhmät luulimme, että se riittäisi. Mitään ei oltu kuitenkaan sotkettu tai rikottu, mikä on kyllä maailmanluokan ihme.

Minäkö muka hankala?

Tänään peruin menoni, en vaan jaksanut lähteä koko orkesterin kanssa. Täytyy muuttaa koirahuoneen sisustus entiseen malliin, epäilen nimittäin että Polkka ponnistaa sohvansa kautta portin yli. Järjestystä vaihdettiin tammikuussa, mutta ilmeisesti se keksi tällaisen mainion ylitystavan vasta nyt. Joku keino tähän hommaan on nyt vaan keksittävä, pelottaa että koira satuttaa itsensä portin yli kiipeillessään ja sen jälkeen ympäri taloa varkaissa heiluessaan. Ja sen osaamisrepertuaariinhan kuuluu myös ulko-ovista kulkeminen...

Aurinkokennot ladattu

Tiimi.

Viikonloppuna oli aivan mahtava keli. Ihan kesä, vaikka eletäänkin jo syyskuuta! Pasi raksasi ja minä tein pihatöitä. Lapsi ja koirat oli nekin siirretty ulkoruokintaan. Maissi viihtyy hyvin omalla pihalla, se käppäilee ympäriinsä ja tutkii kaikki tontin nurkat ja pensaiden aluset. Polkka puolestaan retkottaa mahdollisimman aurinkoisella paikalla, yleensä tässä tapauksessa terassilla. Jos mahdollisesti tulee liian kuuma, se siirtyy hetkeksi varjoon, mutta palaa pikaisesti pihan parhaalle aurinkopaikalle. Papu puolestaan, no, jonottaa sisälle, koska ei halua olla ulkona. Vähän julmaa, mutta välillä myös mummo joutuu tuulettumaan raikkaassa ulkoilmassa.

Emme ole toistaiseksi päässeet todistamaan kissajahtia, vaikka ennen aitaa naapureiden (kaikilla taitaa olla vapaana ulkoileva kissa?) kissat kulkivat joka päivä meidän tontin läpi ja istuskelivat terassilla. Hyvä niin, sillä en uskalla edes ajatella, millaisen näytöksen aitauksen sisäpuolelle eksyvä kissa saisi aikaan... Jos vaikka jatkossa ei tarvitsisi kaivella kissankakkaa salaattien seasta viljelylaatikoista?

Vahtikoiran vapaapäivä?

Hittoon puuhamatot - koirapeti sopii myös lapsen alustaksi.

Kokeile Mush-ruokaa maksutta!

Oletteko huomanneet, että Mush jakaa ilmaisia barf-pakkauksia? Tuote on käsittääkseni uusi ja se on pakattu kätevästi lihapullan kokoisiksi pelleteiksi. Tosi kätevä pikkukoirien kanssa! Isoille rotkoille se on tietty ihan sama, vaikka ruokaa olisi yksi kilon kimpale...

Kävin lunastamassa tuollaisen 800g ruokapussin eilen ruokakauppareissun yhteydessä paikallisesta Faunattaresta. Bändi jakoi sen tänään iltaruoaksi. Tunnustettakoon, että barf-pullien lisäksi kupissa oli hyvin epäkristillisesti myös vähän kaurapuuroa. Maistui kyllä oikein hyvin.

Vaisto-aterian idea on yksinkertainen - se tarjoaa täysipainoisen barf-kokonaisuuden. Ei tarvitse laskeskella lihojen, luiden ja kasvisten suhdetta ellei halua. Meillä ei noudateta mitään tiettyä ruokintamallia, vaan koirat saavat sekä nappulaa, erilaisia lihoja ja kasviksia että vähän puuroakin. Vaisto todettiin toimivaksi, sitä voisi kyllä ostaa jatkossakin. 800g pussin hinta on noin viisi euroa.

Lisäpisteet Vaisto saa hienosta pakkauksesta. Juuri kun pääsin sanomasta, että kaikki koiranruokapakkaukset on ihan susirumia.

Kampanjaohjeet löytyvät tästä.

Testissä HauHaun uutuusherkut

Pöydän täydeltä herkkuja!

Saimme testiin kasan HauHaun uutuusherkkuja. Suuren namitestin tarkoituksena oli löytää aktivointileluihin sopivia herkkuja. Kaikki näiden lelujen kanssa pelanneet tietävät, että suurin osa nameista on liian helppoja (tulee siis liian nopeasti lelusta ulos) ja osa voi olla liian haastavia (koira turhautuu, kun ei saa karkkeja lelusta pihalle). Eikä lelujen sisään kannata tunkea mitään pilaantuvaa (juustoa tai makkaraa) ellei ole satavarma, että koira saa ne pois sieltä. Homeisten makkaroiden kaivaminen veitsellä aktivointilelusta onkin sitten parasta mahdollista koiranomistajan aktivointia...

Herkkuja testasi lahjomaton asiantuntijaraati, jonka muodostivat maastonakit Maissi 11v. ja Papu 15,5v. sekä punaisena paholaisenakin tunnettu rhodesiankoira Polkka 4v. Raati teki tiukkaa arviointityötä kolmena iltana ja löysi parhaiten toimivat ja ihanimmalta maistuvat herkut neljäntoista erilaisen karkkipussin joukosta.

Dog pyramidiin sopivat monenlaiset herkut. Tällä kertaa siihen pilkottiin maalaisherkkujen herkkunakkeja sekä 2in1 lihaherkkujen kana-riisipaloja. Pyramidi pihanurmikolle ja koirat yksitellen sen kimppuun. Cocktail oli sen verran onnistunut, että sekä Polkka että Maissi käyttivät lelun kanssa puoli tuntia. Ja se on muuten aika hyvin tällaisilta kokeneilta aktivointilelun pyörittäjiltä!

Canine Genious Mike, Busy Buddy pyramidi ja Everlasting pallo.

Ensimmäisenä iltana Polkka sai Maalaisherkkujen herkkupihvillä täytetyn Canine Geniouksen, Maissi Pakastekuivattujen herkkujen naudanmaksa-vihanneksella täytetyn Busy Buddyn pyramidin ja Papu kana-riisiluulla täytetyn Everlastingin pallon. Polkka kaiveli innoissaan lelua vartin verran. Joustavaa herkkua ei saanut ulos viskomalla, vaan piti rauhoittua nuolemaan sitä lelun sisältä. Papulla kului vähintään yhtä kauan kaivaa yksi herkku ulos oranssista lelusta. Maissi puolestaan pyöritti omansa tyhjäksi muutamassa minuutissa.

Busy Buddy orava, Canine Genious Leo ja tavallinen Kong.

Seuraavana iltana Polkka ahkeroi pakastekuivattujen herkkujen kananlihan ja Busy Buddyn oravan kimpussa. Tässä lelussa ruoka-aukossa on väkäset, joten herkkujen kaivaminen on aika haastavaa. Siksipä leluun saakin laittaa hyvälle tuoksuvat herkut, että koira viitsii tyhjentää kaiken. Polkka viitsi, se kaivoi joka murun pihalle. Papu sai yllättävän ison haasteen Canine Genious Leosta ja kana-riisipaloista. Mummeli luovutti puolen tunnin kohdalla ja Maissi sai hoidella loput herkut ulos. Maissi itse tyhjensi tavalliseen Kongiin laitetun herkkupihvin ehkä vartissa. Hyvä suoritus herkulta, sillä ainakaan meillä tavalliset Kongit eivät tarjoa kummoisia haasteita aktivointileluihin tottuneille koirille.

Everlastingin iso pallo, Canine Genious Leo ja Busy Buddyn pyramidi.

Kolmantena iltana Polkan iso Everlastingin pallo täytettiin 2in1 Lihaherkkujen kanafilee-pinaatilla ja kanafilee-banaanilla. Toimiva setti, lelu ei tyhjentynyt sinne tänne heittelemällä. Maissi ahkeroi saman lelun parissa kuin Papu eilen ja Papu puolestaan tyhjensi pieneksi leikeltyjä herkkuviipaleita pyramidista.

Kuka hullu kuvaa ruokaa, kysyy Polkka.

Herkkupusseja pyöritellessä ja tuoteselosteita tutkiessa ilahdutti tuotteiden sisältö. Esimerksi kana-riisiluut ja kana-riisipalat koostuivat yksinkertaisesti kanasta ja riisistä. Pakastekuivattujen herkkujen kala-porkkassa on 90% kalaa ja 10% porkkanaa. Samoin kanafilee-banaaniherkut koostuvat kanasta ja banaanista. Ja näinhän sen pitäisi ollakin - ei mitään epämääräisiä kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita, kuten niin usein koiranherkkujen tuoteselosteista löytyy. Nämä ilahduttavat varmasti myös allergisten koirien omistajia.

Mikä oli suuren herkkutestin lopputulema? Ehkä monikäyttöisin tuote aktivointileluun olivat kana-riisiluut. Muoto on sellainen, että herkku on tarpeeksi haastava useamman mallisessa lelussa. Kana-riisipalat puolestaan sopivat leluihin, joista putoaa herkkuja. Maalaisherkkujen pihvi on omiaan isokokoisten lelujen sisään. Pakastekuivatut herkut saavat aivan varmasti laiskemmankin koiran innostumaan lelun tyhjentämisestä, ne nimittäin tuoksuvat tosi voimakkaasti. Meillä näitä käytetään jatkossa käsipalkkana agilityssä. Sen verran Polkka innostui naudanmaksa-vihanneksesta ja kala-porkkanasta.

Pyramidi saa kyytiä...

...kun taas violetin oravan kanssa täytyy rauhoittua.

Onnistuin tekemään vielä tänään päivällä Polkalle melkoisen tehtävän tunkemalla oravalelun täyteen kanafilee-pinaattia, kanafilee-kiiviä ja herkkunakkeja. Koira tyhjensi lelua tunnin (!), kävi vesikupilla ja rojahti terassille ottamaan aurinkoa. Tämä onkin aktivointilelujen tarkoitus - antaa koirille lisää ajanvietettä ja vähentää pelkkää paikallaan makoilua. Useamman koiran taloudessa lelut tosin aiheuttavat pieniä järjestelyjä, sillä ruoastaan tarkat koirat tyhjentävät aktivointilelunsa toisistaan erotettuina.

Mitä syyspäiviä!

Pienet laukat piristää.

Tällä viikolla on ollut ihania syyspäiviä. Oikeastaan ei edes uskoisi olevan syyskuu, ellei katsoisi kalenteriin. Onneksi olen voinut hylätä kalenterin miltei kokonaan viime kuukausina. En todellakaan tiedä, monesko päivä on menossa. Välillä pitää miettiä viikonpäivääkin. Mutta väliäkös tuolla.

 Läheiset pellot on puitu ja koirat päässeet juoksemaan sänkkärilenkkejä. Eivät ne tosin kauheasti juokse, jolkottelevat syöden pupunpapanoita ja heinänkorsia. Polkka ajoi tänään takaa jostain pellon reunaan ilmestynyttä kissaa. Ei onneksi saanut kiinni. Aiemmin tällä viikolla oli aika lähellä, ettei saanut oravaa kiinni - hihnassa ollessaan! Itsetuhoinen orava päätti ylittää tien aivan meidän edestä. Ihme ja kumma minulla on kaikki sormet edelleen tallella, vaikka Polkan hihna oli kädessä monella mutkalla.

Ei uskoisi, että koira on synnyttänyt kahdeksan viikkoa sitten!

Polkka on kulkenut koko viikon mukana, en ole uskaltanut jättää sitä yksin. Eilen kaupunkiin lähtiessä koira makasi raatona terassilla ottamassa aurinkoa, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen mukaan. Jouduin oikein varta vasten käskemään sen autoon. Voiko tämä edes olla eroahdistusta, eikö koiran pitäisi silloin hermostua lähtemisestä ja tunkea väkisin mukaan? Ei hemmetti näistä eläimistä ota selvää. Voisiko joku kehittää laitteen, jolla pääsisi pienen punaisen koiran pään sisälle?

Pakollinen tiimikuva.

Sänkipelto on muuten siitä hyvä lenkkipaikka, että vaunut voi jättää parkkiin ja kävellä koirien kanssa rinksan. Ainakin jos vauvalla on yhtä hyvät unenlahjat kuin Vinskillä ja herääminen on hyvin epätodennäköistä.

Pennut lähti, ahdistaa

Auttaako muovipanta ahdistukseen?

Polkan kotiinpaluu on sujunut hyvin ja huonosti. Hyvät uutiset ensin: koirat tulevat oikein hyvin toimeen keskenään. Ei mitään kyräilyä edes alussa, kaikki on kuin ennenkin (tai siis silloin, kun koirien väleissä ei ollut ongelmia). En minä niihin enää uskalla täysin luottaa, tietenkään. Mutta tilanne on siis kaikin puolin hyvä.

Sitten huonot uutiset: Polkalla on eroahdistus. Yksinolo ei ole ollut koskaan sen vahvimpia puolia, mutta viimeiset pari vuotta koira on pärjännyt työpäivän verran yksin kotona portin takana omassa huoneessaan. Se ei ole tehnyt pariin vuoteen mitään tuhoja ja painelee aina yksin jäädessään koirapedille nukkumaan. Vaan ei enää.

Ensimmäisenä päivänä se oli reilun tunnin yksin (lue: mäykyt portin toisella puolella). Kotiin tullessa kaikki huoneen tekstiilit oli levitelty ympäriinsä ja ikkuinoiden paperikaihtimet hypitty lyttyyn. Kotiin tullessa haukkuminen kuului parkkipaikalle asti. Taitaa vähän ahdistaa, ajattelin mutten kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Muutaman päivän kuluttua jätin koiran kolmeksi tunniksi yksin. Se oli hypännyt koiraportin (132 cm) yli, levittänyt vauvan kaurapuuropaketin ympäri keittiön lattiaa ja syönyt kasan yksittäispakattuja koiran lihatikkuja (tämä selvisi vasta myöhemmin, koira okseni viisi yötä lihatikkujen foliokuoria). Meillä on puuhasteluongelma, ajattelin ja hain ison näyttelyhäkin varastosta. Vahvistin häkin paketilla nippusiteitä, muuten se pidättelee koiraa alle puoli minuuttia.

Seuraavana päivänä lähtin koeluontoisesti tunniksi pois kotoa ja laitoin koiran häkkiin. Kotiin palatessa huuto kuului taas ulos asti, koira läähätti häkissä ja silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli. Se oli kiskonut koirasohvan päiväpeiton häkkiin ja silpunnut sen. Tajusin, että meillä on pahemman luokan ongelma: pentujen luota pois joutuminen oli laukaissut koirassa eroahdistuksen.

Polkan yksinolo-ongelmat ovat olleet aiemmin tylsyydestä johtuvaa puuhastelua, eroahdistusta sillä ei ole mielestäni ollut. Olen huono uskomaan vippaskonsteihin, mutta monien suositusten jälkeen tilasin sille rauhoittavan Adaptil-pannan. Panta on harmaata muovia ja haisee yrteille. Ainakin yritän uskoa sen tehoon, toivottavasti koirakin. En oikein tiedä muutakaan keinoa, paitsi tietenkin alkaa opettaa 4-vuotiaalle koiralle yksinolon alkeita.

Tällä viikolla Polkka (ja rauhoittava tukihenkilö Maissi) ovat kulkeneet autossa mukana. Autossa koira odottaa aivan rauhassa vaikka kolmekin tuntia. Voitte kuvitella, että vauvan ja kahden koiran mukana raahaaminen käy työstä. Vaan eipä ole vaihtoehtoja, jos meinaa kotoa poistua. Ja onneksi olen vauvan kanssa päivät kotona, muuten ei olisi mitään mahdollisuutta tällaiseen pelleilyyn.

Eniten ihmettelen sitä, että koira on täysin normaali muuten, paitsi yksin jäädessään. Onko sillä muka silloin liikaa aikaa ajatella? Ajattelevatko koirat niin?

Toki seonnut mammakoira säälittää minua, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että myös raivostuttaa. Tässä se nyt vaan jotenkin korostuu, miten helppoa oli elää kesä pelkkien mäykkyjen kanssa. Ne voi ottaa minne vaan mukaan ja antaa kenelle tahansa hoitoon. Ne eivät varastele, eivät tuhoa ja osaavat olla yksin kotona. Polkka puolestaan on projekti, jota täytyy aina erikseen miettiä. Se ei ole koira, vaan elämäntapa.

Kyllä, olen vähän väsynyt. Toivottavasti panta ja aika auttavat ja nopeasti!

P.S. Olisi mukava kuulla, jos jollakin on kokemusta vastaavasta tilanteesta.