Ensilumi

Lauantaina aamulla herätessämme maa oli valkoinen! Tosin pienen hetken vain, sitten alkoi sataa vettä. Saakeli näitä kelejä, olen niin kyllästynyt pesemään rapaisia tassuja! Tulisi edes muutama aste pakkasta, jos ei voi pukata kunnon talvea. Viime vuonna ensilumi satoi 16.10. ja näihin aikoihin tuli jo ihan kunnon talvi. Aidattu osa pihasta on osittain aivan hirveässä kunnossa salaojaputkien kaivamisen vuoksi ja siellä ravassahan koirat tallustavat. Aina!

Mummo lumessa.

Märän luminen maa ei saanut orkesterilta kovin ihastunutta vastaanottoa. Mummokoira halvaantui rappusille ja Polkka seisoi keskellä pihaa yksi tassu ilmassa ja katsoi minua järkyttyneenä. Maissi on aina yhtä reipas ja juoksi vähän rallia lumessa. Kumma kyllä kukaan ei lähtenyt mukaan hepuliin.

Mun piha on pilalla!

Erityistaitoja: syyllisen lavastaminen

Mäykyt sen tekivät, en minä.

Kävin lenkiltä tullessa sytyttämässä kynttilän rappusilla olevaan lyhtyyn. Olin pois keittiöstä ehkä puoli minuuttia. Takaisin tullessa minua odotti mielenkiintoinen näky: mäykyt nuuskimassa kiinnostuneina keskellä keittiön lattialla lojuvaa pizzapohjaa (muovitettua, onneksi). Polkka puolestaan istuu ryhdikkäänä takan vieressä omalla tuolillaan aavistuksen mielistelevä ilme naamalla "tsekkaa nyt mutsi, miten kauheesti noi mäykyt varastelee".

Normaalilla äänensävyllä esitetty kysymys "mitäs kummaa täällä tapahtuu" saa Polkan kiiruhtamaan keittiöstä omaan huoneeseensa koirasohvalle. Ei sitten pitänyt pokka kuitenkaan loppuun asti mäykkyjen syylliseksi lavastamisessa! Jotenkin kummassa pystyin päättelemään, etteivät matalat saaneet hellan päällä sulamassa ollutta pizzapohjaa lattialle... Sori vaan Pokemon. Ja kiitokset tiistai-illan nauruista, elämä ilman koiria olisi niin kovin tylsää.

Maanantaimäyrät

Karkkia!

Papun toimistokoirakollega Ruuti on kasvanut aivan vimmatusti. Enää pötkö ei ole mikään surkea rääpäle, vaan vauhdikas pikkukoira. Oltiin eilen porukalla treenaamassa. Ruuti juoksi putken läpi ihan tuosta vain! Yleensähän sitä saa vähän lyhentää pentuja varten... Päätettiin kokeilla heti perään tummansinistä putkea, joka on yleensä koirille jännittävämpi - ei ongelmia siinäkään. Lisäksi Ruuti treenaili aitojen läpi juoksemista. Taitava pikkunakki!

Polkka teki pientä rataa, takaakiertoja ja keppejä. Kepit menivät kunnialla myös ohjaajan ollessa väärällä puolella. Silloinkin koira haki kepeille aivan oikein. Hyvä Pokemon! Maissi teki omaksi ilokseen puomia, putkea ja keinua ja oli tosi tärkeänä.

Treenien jälkeen käytiin vähän remmilenkillä ja Ruuti kipitti innoissaan Maissin ja Polkan perässä. Polkka oli ihan intona pikkuisesta pennusta ja olisi halunnut leikittää Ruutia.

Ruuti 13 vko.

Koirat saivat viikonlopun lemmikkimessuilta tuliaiseksi uuden lautapelin (myydään Musti&Mirrissä, merkiltään Trixie). Peli on oikeastaan aika hauska ja siitä saa vähän erilaisia variaatioita muuttelemalla keltaisten palikoiden paikkaa. Meidän kolmikolla on kaikilla aivan erilainen tyyli ratkoa pelin arvoitusta. Papu on selkeästi fiksuin, mutta sillä menee hermo aina jossain vaiheessa ja peli saa kyytiä. Onneksi se näyttää kuitenkin olevan aika vahvaa tekoa. Pelissä on vaan sama ongelma kuin niissä kaikissa: koirat oppivat ratkaisun aika nopeasti ja sen jälkeen pelissä ei ole enää mitään haastetta. Miksei joku koiratarvikeliike vuokraisi pelejä? Vai paiskottaisiinko ne siitä tapauksessa ihan hajalle?

Papun suosikkihommia.

... ja Ruutikin osaa ihan mainiosti!

Koiraperjantai

Suvi ohjeistaa, kuinka selvitä rata hukkaamatta koiraa jonnekin sen varrelle.

Oltiin perjantaina treenaamassa Riihimäellä itse kootulla koiraporukalla. Päivän osallistujat olivat rhodet Boris, Ninja, Dara ja Polkka, beussit Igor, Bro ja Sini sekä bordercollie Otti. Ihan hyvän kokoinen jengi! Alkuun osa teki tottista, me odotettiin suosiolla agility-osuutta. Polkan vahvuuksia ei ole toko-liikkeiden hiominen agility-esteiden keskellä... Lisäksi etsimme edelleen kesän jälkeistä motivaatiota tokon tekemiseen, sekä koira että omistaja. Tosin muutaman lyhyen treenin seurauksena voidaan todeta, että koiran motivaatio on jokseenkin kunnossa mutta omistajan ei.

Lentävä afrikkalainen.

Suvi oli rakentanut meille aika haastavan ratapätkän. Polkka ei oikein edelleenkään hahmota vinossa olevia aitoja, tai sitten minä en osaa ohjata sitä niille. Luultavasti jälkimmäinen vaihtoehto. Muutenkin nenäheikki sai taas vallan ja koira karkasi kesken radan (!) nuuskimaan omiaan. Saakelin elukka! Mehän oltiin reilu kuukausi takaperin epiksissä aivan samaisessa hallissa, eikä koira nuuskinut silloin yhtään mitään. Oliko kyse hyvästä tuurista vai siitä, että ohjaaja ottaa kisatilanteen tosissaan ja treenin liian löysällä asenteella? Sitä voidaan miettiä.

Agility-Poksu on laihtunut ja saanut hieman lihaksia.

Saatiin loppujen lopuksi aikaiseksi ihan hyvä treeni. Positiivista oli se, että Polkka haki hyvin kepeille ja pujotteli vauhdilla. Jopa silloin kuin ohjaaja on ns. väärällä puolella. Koira myös toimii paremmin silloin, kun ohjaaja luottaa siihen eikä jää esimerkiksi kyttäämään sitä, että rengas hypätään varmasti oikesta välistä.

Aikuisten koirien jälkeen porukan pennut eli Ninja, Igor ja Otti tekivät pentu-agilityä: pikkuista A-estettä, putkea ja hyppyä ilman rimaa. Olipa hauska seurata pentujen tekemistä, ihan mahdottoman reippaita ja taitavia olivat kaikki.

Treenin jälkeen mentiin hiekkakuoppalenkille, joka tosin jäi vähän lyhyeksi kun pimeä marraskuu yllätti meidät. Kahdeksan koiraa heijastinliiveissä ja vilkkuvaloissa oli melkoinen näky! Ehkä pahimmat virrat oli kulutettu treeneissä, jengi tyytyi vetämään muutamia spurtteja ja sen jälkeen vain ravaamaan. Polkka vietti laatuaikaa kestofaninsa Boriksen kanssa ja oli selkeästi ihastunut rhodepentu Ninjaan.

Lenkin jälkeen kahviteltiin meillä: Sanna toi katkarapupiirakan, Suvi baileys-juustokakun ja Jasmin suklaakeksejä. Minä tein fetasalaatin. Hyvä koirapäivä sai siis parhaan mahdollisen päätöksen - kupu täyteen syötävää.

Kamera ei oikein pysynyt mukana hämärtyvässä marraskuun illassa...

Sunnuntaimenoa

Rhodesiankoirat näyttävät älykkäiltä.

Vietettiin tänään hauska koiramainen iltapäivä Kirsin ja Sintin kanssa. Käytiin ensiksi Pekolassa ottamassa pientä agilityn ohjaustreeniä. Tehtiin alkuun keskiviikon treeneistä tuttua kahden hypyn ja putken sarjaa, sellaista helpon näköistä mutta jotenkin niin haastavaa. Poksun paskiainen muisti homman keskiviikolta, eikä rykinyt enää putken väärästä päästä sisään. Toisinaan hyvämuistinen koira on ihana! Toinen ratapätkä sisälsi välistävetoja ja takaaleikkauksen. Hyvin meni sekin.

Hundkarusellen käynnistyy.

Treenin jälkeen lähdettiin lenkille hiekkakuopalle. Koirat saivat hirveän hepulin jo autosta päästyään ja koko porukka juoksi pitkin puskia Poksun johdolla. Maissi kipitti menossa mukana, onhan se reppana vaan vähän hidas pitkäkoipisiin verrattuna. Hiekkakuopalla Polkka ja Maissi innostuivat leikkimään kaksistaankin, ensimmäistä kertaa viime viikon lauantain nahinan jälkeen. Muutenkin Sintin seura teki hyvää, eikä Maissi muistanut pelätä riehuvaa Polkkaa. Koirien välit näyttävät palaavan normaaleiksi, enää Maissi ei väistele Polkkaa niin paljon kuin vielä alkuviikosta.

Make kyttää.

Otin treeniksellä aivan tahallani Maissin tekemään puomia ja putkea (makkara osaa muutaman esteen ja rakastaa tehdä niitä!) ennen Polkan vuoroa. Poksu ei meinannut millään uskoa, että hän jää autoon odottamaan omaa vuoroaan. Sinne jäi ja nosti ihan hirveän mekkalan. Menin takaisin autolle vasta kun elukka oli hiljaa. Toisinaan ottaa koville jäädä toiseksi...

Apua, hiekkaa silmissä.

Lenkkeiltiin pimeän tuloon saakka, eli tarkemmin ottaen puoli viiteen. Päivät lyhenevät aivan järjetöntä vauhtia. Tosi tylsää tehdä iltaisin vain remmilenkkejä. Kevättä ja valoisia iltoja odotellessa!

Ryhtiliike

Perjantailenkki vaihteeksi omalla porukalla.

Eläminen useamman (samaa sukupuolta olevan) koiran kanssa ei välttämättä ole aina helppoa. Meillä näitä ongelmia on ratkottu tällä viikolla. Polkalla on menossa (toivottavasti) viimeinen uhmakausi ja se yrittää kiivetä laumassa Maissin yläpuolelle. Miksi juuri Maissin, on hyvä kysymys. Meitä ihmisiä tai dementoitunutta mummohöppänää Papua se ei kyseenalaista millään tavalla.

Ongelmat ovat ilmenneet lähinnä niin, että Polkka murisee Maissille esimerkiksi Maissin kulkiessa sen nukkumapaikan ohi. Moisesta perseilystä on aina tullut sanktiota (yleensä jäähy toisessa huoneessa), mutta ilman sen erikoisempaa vaikutusta. Lauantaina Polkka ja Maissi olivat ottaneet pihalla yhteen, ilmeisesti jostain hajusta tai ruoanmurusta, itse en ollut kotona. Tuloksena pari pientä hampaanreikää Maissin kaulassa ja toisiaan välttelevät koirat.

Teinisankari Poksu.

Maanantaina lähdettiin rakentamaan laumajärjestystä alusta. Mietin meidän arkirutiinit läpi ja tajusin lepsuilleeni koirien järjestyksen kanssa. Kaikki oli mennyt koko ajan niin hyvin, etten ollut katsonut tarpeelliseksi noudattaa laumajärjestystä joka asiassa. Se kostautui nyt. Onhan sekin mahdollista, että Polkka on jotenkin kipeä ja murisee siksi, mutta koska se painattaa lenkillä ja harrastuksissa ihan täysillä, en oikein usko tähän vaihtoehtoon. Sekin on mahdollista, että Maissi on kipeä ja Polkka kurmottaa sitä siitä syystä. Mutta tilanne ei näytä oikein siltäkään.

Maansa myynyt mäyräkoira Maissi.

Viikko siis starttasi kurinpalautuksella. Polkka saa tasan kaiken viimeisenä ja kaiken syötävän vasta suoritetun tehtävän jälkeen. Tajusin tilanteen kaoottisuuden, kun otin ensimmäistä kertaa koiria ulkoa sisälle. Polkka pyöri ja häselsi kun ei päässyt ensimmäisenä tassujenpyyhintään. Olen ottanut sen aina ensimmäisenä, koska se on ensimmäisenä paikalla. Nyt komensin sen pois ja kutsuin mäykyt paikalle ensimmäiseksi. Loppuviikkoa kohden häsellys ja etuilu ovat vähentyneet huomattavasti.

Polkan saama huomio on karsittu minimiin. Periaatteessa teemme lievennettyä versiota ns. jääkaudesta, jossa koiralle osoitetaan sen paikka lauman alimpana jäsenenä. Kirjaimellisesti jääkautta noudatettaessa koiran kanssa harrastaminen tulisi lopettaa ja tehdä sen kanssa vain remmilenkkejä. Me taas toimimme muuten normaalisti, mutta Polkka on korostetusti aina viimeinen eikä saa meiltä mitään huomiota itse hakemalla. En ole edes silittänyt sitä koko viikolla, paitsi treeneissä.

Omalla pedillään marttyyrinä makaava Polkka on saanut minut huomaamaan, kuinka paljon huomiota koira on aina saanut! Polkka on aina ensimmäisenä tunkemassa syliin ja kainaloon ja on jotenkin niin liikuttava hellyydenkaipuussaan. Ja sitähän on sitten hyysätty koko rahalla ja ehkä Pasin toimesta vielä enemmän kuin omastani.

Mummoa ei kahinat kiinnosta.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tämän viikon treenit ovat menneet paremmin kuin koskaan. Vain treeneissä tuleva huomio on saanut Polkan laittamaan kaikkensa peliin. Keskiviikkona se teki aivan todella hyvin töitä ja suoriutui vaikeasta radasta paremmin kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tänään kävimme omalla porukalla tekemässä muutamaa pientä rataa. Otin ensin Maissin tekemään putkea ja puomia ja Polkka sai odottaa autossa. Oman vuoron koittaessa apina ei meinannut turkishousuissaan pysyä, niin tohkeissaan se oli. Ja oli tarkka, nopea ja täysillä mukana.

Ryhtiliike on auttanut kotielämäänkin, Polkka ei ole murahtanut Maissille kertaakaan. Tällä siis jatketaan ja toivotaan, että järjestys laumassa pysyy. Mikää ei ole inhottavampaa, kuin pelätä kahinaa oman porukan kesken! Ja meillä vielä koirien kokoerokin on niin suuri, Maissi painaa 11 kg ja Polkka 30 kg. Tunnelma on vielä vähän jännittynyt, mutta onneksi paranemaan päin.

Sain tällä viikolla hyvän opetuksen koiralauman kanssa elämisestä. Jatkossa en aio lepsuilla laumajärjestyksestä, sillä en todellakaan halua lisää reikiä koiriin.

Mäykkyhepulit.

Eläinkuljetus.

Kyseenalaista julkisuutta

Tunnelmia lokakuulta 2010.

Elegantissa sisustusblogissa oli aiheena Reality check eli "kotini on kaaoksessa" -aiheiset kuvat. Sellaiset, joissa jokainen kuppi ja kipponen ei ole aseteltu viimeisen päälle. Suorastaan häpeälliset kaaoskuvat. Selasin kuvia ja suurimmassa osassa sängyn päällä oli pikkuinen kasa vaatteita tai lapsi oli pudottanut muutaman lelun hups vaan lattialle.

Kauhun tasapainon säilyttämiseksi lähetin muutaman kuvan. Kuvasaldoa voi ihastella tästä.

Eikä tarkoitukseni ole dissata kenenkään ihanasti sisustettua kotia, oikeasti olen kateellinen kaikille niille, jotka elävät kauniissa kodissa ilman remonttikaaosta, rapaa ja koirankarvoja. Minäkin alan sisustaa sinä päivänä, kun kaikki aika ja raha ei mene kaiken maailman salaojien kaivamiseen ja lattioiden valamiseen.