Etätyöpäivän assistentit

Töissä on ollut viime viikkoina sen verran meluisaa, että päätin tehdä maanantain keskittymistä vaativaa kirjoitushommaa etänä. Olipas muuten mukavaa! Ensin tuntui siltä, ettei tästä tule yhtään mitään. Pian afrikkalaisen aamuhepuli kuitenkin laantui ja se torkahti tuoliinsa. Kolme tuntia tehokasta kirjoittamista (töissä pystyy kirjoittamaan ehkä vartin ilman keskeytymistä), koirat pellolle juoksemaan ja lounasta itselle. Sen jälkeen taas kirjoitushommaa iltaan saakka.



Viime viikon innovaatio: tökätään afrikkalaisen jättipuruluu nojatuoliin pystyyn, niin se saattaa hyvässä lykyssä järsiä sitä jopa puoli tuntia. Tämän puoli tuntia voi käyttää tehokkaasti johonkin sellaiseen hommaan, mihin ei ehdottomasti kaipaa innokasta ruskeaa assaria.



Iltapäivän työasento ei ollut ergonomisimmasta päästä. Tein hommia sohvalla ja Papu halusi välttämättä makaamaan jalkojeni päälle. Nostin mummokoiran kolme kertaa alas. Neljännellä kerralla luovutin ja tyydyin vaan laittamaan koiran päälle ensin tyynyn ja sitten läppärin. Työterveystädit eivät olisi ihastelleet työasentoa. Miten sitä voikin ihminen tulla hellämieliseksi tuollaisen vanhuskoiran kanssa?

Jumo-eno ja aitoafrikkalainen Neela vieraisilla

Polkka sai tänään oikeita lajitoverivieraita. Päivi tuli katsomaan pientä afrikkalaista Musca-äidin veljen Jumon ja aitoafrikkalaisen Neelan kanssa. Polkkaa tämä kyläilemään tullut kaksikko hirvitti alkuun niin kovasti, että pissat lirahtivat alle ja lenkkiseuraa paettiin takaisin omaan pihaan. Hetken kuluttua vieraat kuitenkin todettiin vaarattomiksi ja päästiin lenkkeilemään lähipellolle.


Neela ja Jumo tuntuivat ihan jättiläisiltä pikkuiseen Polkkaan verrattuina! Mutta niinpä se Polkkakin on samoissa mitoissa (ei nyt sentään uros-Jumon kanssa) alle puolen vuoden kuluttua.


Neela ja Jumo ottivat ilon irti pellosta ja spurttasivat ihan kunnolla. Minä taisin nähdä ensimmäistä kertaa juoksevia rhodeja livenä ja kylläpä ne näyttivätkin hienoilta!


Sää oli vähän tuhruinen ja kuvat sen mukaisia. Hauskaa kuitenkin oli ja Polkalle tekee ihan selvästi hyvää tavata vieraita koiria. Tähän saakka se ei ole tavannutkaan muita lajitovereita kuin mäykkysiskonsa. Asia varmasti korjaantuu kunhan saadaan rokotukset voimaan.


Jumo-eno oli alkuun aika jännittävä tyyppi, mutta todettiin vaarattomaksi ja oikein pentuystävälliseksi.

Meillä asuu kleptomaani

Koko omaisuus kerättynä nojatuoliin.

Polkalla on kaksi huonoa tapaa: jatkuva hyppiminen tiskipöydälle ja tavaroiden varastelu. Jälkimmäinen jaksaa vielä huvittaa, koska pentu ei koskaan riko mitään, kuljettaa vaan aarteensa omaan nojatuoliinsa. Välillä tuoli on niin täynnä tavaraa että hyvä kun sekaan mahtuu! Omaisuuden joukosta löytyy usein villasukkia, koirien pyyhe, aamutossut ja jopa kenkiä. Hamstraaja itse istuu tyytyväinen ilme naamallaan keskellä kokoamaansa omaisuutta.

Tällä viikolla pieni kleptomaani varasti koirien kynsisakset. Eikö pennut yleensä inhoa kynsienleikkuuta? Taisin leikata Papun kynnet viimeisenä ja sillä välin kun palkkasin vanhaa rouvaa, joku ehti varastaa kynsisakset. Onneksi ei tarvitse paljon miettiä, mistä kadonneita esineitä lähtee etsimään.

Ruuhkaa nojatuolissa

Mutsi hei, apina tuli parhaalle auringonottopaikalle!

Aika väsyttävää seuraa tuo Polkka.

Maissin velvollisuuksiin kuuluu pitää kaikkien korvat puhtaana.

Valvon tässä pienen Polkan unta...

... kunnes nukahdan itsekin.

Olohuoneen nojatuoli on koirien suosikkipaikka. Tuoli on ihan takan vieressä ja aurinkoisina päivinä aurinko lämmittää juuri sitä kohtaa olohuoneesta parhaiten. Ei kai suosikkipaikkaan muuta tarvitakaan?

Pieni afrikkalainen aktivoituu

Kun Kongit kävivät liian tutuiksi, oli aika kokeilla muita aktivointileluja. Mäykythän rakastavat tienata itse ruokansa ja siksi meille onkin kertynyt liuta erilaisia aktivointileluja. Jenkkien koiralehtiä selaillessa sitä miettii, että hauskimmat tuotteet rantautuvat tänne tosi hitaasti tai eivät ollenkaan. Ja että suuri osa leluista on täällä ihan törkeän hintaisia!


Ei muuta kuin Dog Smartia testaamaan. Ensimmäiset kerrat Polkka tyytyi kiertelemään lelua kiinnostuneena ja pureskelemaan palikoita. Siitäkin näytti irtoavan tarpeeksi iloa vaatimattomalle afrikkalaiselle. Helpotin peliä vähän laittamalla koiranherkun kätkeviä palikoita raolleen. Lopulta Polkka sai palikan irti ja juoksi innoissaan ympäri huonetta se suussa!



Herkkupalan Polkka hoksasi ottaa vasta osoittamalla. Ja siitäkös syntyi vielä tuplariemu. Ihania puupalikoita ja vielä koirankarkkia! Ahne pieni afrikkalainen näytti tyytyväiseltä aktivointisessioonsa. Virta siitä ei kyllä vähentynyt tippaakaan.

Polkka kolme kuukautta!

Polkalla tuli tänään kolme kuukautta mittariin! Onnea vaan pienelle afrikkalaiselle. Merkkipäivän kunniaksi Polkka oli levittänyt päivän aikana paperille osuneen kakkansa ympäri aitausta ja jopa molempien peittojen päälle. Haju oli jotain ihan järkyttävää kun palasin kotiin.

Jos olisin suunnannut lahjaostoksille tänään iltaulkoilun jälkeen, olisin saattanut ostaa kuonokopan. Viikonlopun aikana apina oksensi kahteen otteeseen pieniä kiviä ja tänään sain kaivettua penskan suusta linnun nokan. Muu aarre ehti hävitä kitusiin ennen kuin sain elukan kiinni. Meillä on siis selvästi menossa maista kaikkea -vaihe. Onneksi en ennättänyt lahjaostoksille, joten pysyimme alkuperäisessä suunnitelmassa ja afrikkalainen sai ison puruluurullan.

Strategiset mitat ovat siis 3 kk ja 11,3 kg. Säkäkorkeutta en ole vielä mitannut. Strateginen mitta sekin, että koirannappulaa menee 3 x 3 dl päivässä, ellei keskimmäinen ruoka ole puuroa ja lihaa.

Vaikka tänään meinasi hermot mennäkin, on pikkuapina silti aika rakas.

Onni on haravointiapu

Saakelin pihapuut, olen haravoinut viimeisen kuukauden ajan joka sunnuntai! Eikä loppua näy, lisää lehtiä varisee koko ajan alas. Tänään oli hieno syyspäivä, joten tehtiin pihahommia koko bändin voimin. Kahden tunnin pihariekkuminen vei muuten kätevästi virrat pienestä afrikkalaisesta.


Pihalla riehuvasta bändistä ei ollut varsinaisesti apua. Maissi ja Polkka juoksivat täyttä laukkaa ympäriinsä ja välillä valmiiksi haravoidut lehtikasat sattuivat kulkureitille. Vauhtia vaan lisää ja täysillä lehtikasan läpi! Papu tyytyi istuskelemaan ja ihmettelemään menoa. Eilen muuten yksi epäonninen fasaani päätti lentää keskelle pihaa ja osui maahan puolen metrin päähän Papusta. Mitä tekee koira? Katsoo minua kysyvästi. Fasaani lähtee juoksemaan ja koira kävelee laiskasti perässä. Onnekas lintu, puolen metrin päähän tärähtäminen Maissista olisi merkinnyt varmaa hengenlähtöä.


Pihatöiden lisäksi Polkka harrasti viikonlopun aikana myös elämysmatkailua. Lauantaina autoiltiin Hämeenlinnaan rautatieasemalle viemään Pasi junalle. Polkka istui kiltisti takapenkillä uusissa turvavaljaissaan. Asemalla se vähän ihmetteli vieraita ihmisiä ja keksi jopa vähän haukkua ohikulkijoille. Nopsaan se kuitenkin pääsi tilanteen tasalle.

Tänään käytiin koko bändin voimin pesettämässä auto. Polkka istui etupenkillä mun sylissä ja katseli tarkkaavaisena tuulilasiin ilmestyneitä pesuaineita ja vettä. Jännitti, muttei pelottanut. Kotiin päästyä uni maistui parin tunnin ajan.