Käytiin viikonloppuna sukulaiskierroksella Keski-Suomessa. Saaressa koko lapsuutensa asuneena on jotenkin niin ihanaa päästä lenkkeilemään veden äärelle. Täällä Hämeessä jopa uimarannat ovat kortilla, mistään veden vieressä olevista lenkkimaastoista nyt puhumattakaan. Päijänne, minulla on ikävä sinua!
Ensimmäinen pitstop tehtiin Jyväskylässä, siitä sitten Liimattalaan ja Säynätsalon kautta takaisin kotiin. Koirille pisteet reissaamisesta, niistä ei kuulu autossa pihaustakaan. Välillä kun muistaa viedä jaloittelemaan ja juottaa, niin hyvä on. Samaa ei voi sanoa eräästä tietystä takapenkin matkustajasta. Voi jeesus, miten voikin olla vaikeaa istua muutama tunti aloillaan.
Vaikka ongelmansa tässä meidän porukassa on jokaisella. Sitä kun vahtii viikonlopun verran ettei lapsi laita palasiksi kaikkia sukulaisten koriste-esineitä ja koira varasta pöydälle jätettyjä ruokia, niin oma babyproofattu viidellä portilla varustettu koti tuntuu ihan luksukselta.
Jouluun asti pysytellään kyllä tukevasti kotosalla.
2 kommenttia:
Heippa!
Olen vasta Hämeenlinnaan muuttanut ja löysin blogisi. Olisitko osannut antaa vinkkejä missä täällä uskaltaa lenkkeilyttää koiria vapaana? :) Alkaa oma vauvavatsa hidastamaan menoa sen verran että pelkillä hihnalenkeillä on vaikea saada tarpeeksi reipasta menoa aikaiseksi. Tiedän vain aulangon ja ahveniston lenkkipolut ja ne ei oikein sovellu koirien juoksutukseen. Kiitos jos osaat auttaa! :)
Tervetuloa hämeeseen! Me asutaan Hattulan puolella ja tunnen aika huonosti Hämeenlinnan lenkkimaastoja. Keksin oikeastaan noiden mainitsemiesi lisäksi Moreenin. Siellä menee kivasti monenlaisia polkuja :).
Lähetä kommentti