 |
| No niin koirat, nyt ylös ja leikkimään! |
 |
| Sinä kanssa, mäyräkoiraseni (huomaa Polkan ilme taustalla...) |
 |
| Laitan pallon tänne koirapedin alle ja te etsitte. |
 |
| Nyt tarkkana, piilotan sen tänne! |
Marraskuu on vallannut meidän talon. Päivä ei valkene melkein ollenkaan ja koiria saa vetää lenkillä perässä. Niistä on tullut ihan kamalia hienopieruja, molemmat vihaavat pimeää, märkää ja koleaa keliä. Ei mitään väliä, vaikka on miten takki niskassa.
Lähinnä ne viettävätkin päivänsä torkkuen. Ulkoilevat sen mitä pakotetaan, syövät ja nukkuvat taas. Ja kerjäävät illalla puruluut. Menevät taas nukkumaan.
Onneksi olen saanut viime aikoina apuja näiden laiskimusten aktivointiin. Koiramies Vinski rientää aamupuuhiensa jälkeen koirien lelukopalle ja menee leikittämään juuri mukavasti nukkumaan lösähtäneitä koiria. Maissi näyttää kauhistuneelta ja Polkka happamalta, mutta lopulta ne lähtevät aina leikkiin mukaan. Eikä oikeastaan ole vaihtoehtoja, koska lapsi on oppinut läpyttämään koiraa takapuolelle ja sanomaan
hop hop. Esimerkiksi silloin, kun ulkoilemaan vastahakoinen koira jumittaa ulko-ovella.
Jäin oikein miettimään, että komennanko koiria tuolla tavalla? Täytyy ehkä alkaa olla vähän tarkkana siitä, miten koiria käskyttää, jos kerran joku pieni koiramies kopioi tekniikkansa suoraan minulta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti