Toinen LUVA-nolla!

Pakattiin Suvin kanssa lauantaina ystävänpäivän kunniaksi kaverukset Polkka ja Dara autoon ja huristettiin Janakkalaan agility-kisoihin. Dara oli seuraneiti ja Polkan henkinen tuki ja Polkka juoksi kaksi starttia Suvin kanssa.

Henri Luomalan radat eivät olleet ihan yksinkertaisemmasta päästä. Polkka lähti ekalle radalle vähän tahmeasti, mutta sai hommasta kiinni ja teki nollan ajalla -5,19. Nollalla sijoittui kolmanneksi ja sehän oli myös toinen kakkosluokan nousunolla. Yksi vielä ja sitten ollaankin jo kolmosluokkalaisia!

Toinen rata lähti liikkeelle hyvällä draivilla, mutta Suvin omien sanojen mukaan hänen ajatuksensa siirtyi kesken keppien seuraavaan esteeseen - Polkka huomasi ja tuli kepeiltä pois. Tässä on juuri se ongelman ydin minun ja Polkan kanssa: ajatukseni katkeaa liian monta kertaa radan aikana ja koira menee ihan sekaisin. Keppionnettomuudesta huolimatta maaliin selvittiin ajassa 8,85. Polkka sijoittui toiseksi, tällä radalla kukaan ei tehnyt nollatulosta. Siellä se pieni punainen afrikkalainen tönötti molemmissa palkintojenjaossa bordercollieiden seassa.

Hauska kisapäivä ja mainio ystävänpäivä - Suvi ja Dara olette ihan parhaita!

Viikonloppuisia

Polkan ja råtan mielestä ilmassa on kevään tuntua!

Aivan kuin viikonloppu olisi antanut pienen enteen tulossa olevasta keväästä. Lauantaina suunniteltiin talven ensimmäistä jäälenkkiä. Tavattiin pilkkimies, joka kertoi lahdella olevan melkein puoli metriä kunnollista jäätä, eikä virtapaikkoja. Olin ihan innoissani, koska jäällä on ihan mainiota juoksuttaa koiria.

Mutta kuinkas sitten kävikään - jää varmaan kestää, mutta siellä on niin paljon vettä että käveleminen on aivan mahdotonta. Koirat nostelivat jalkojaan dramaattisina ja tuijottelivat minua. Mentiin sitten ihastelemaan Aulangon huvimajoja. Vähän kyllä surettaa jäiden tilanne. Viime talvena päästiin jäälle yhden ainoan kerran, tänä vuonna ei varmaan kertaakaan.

Jos lauantain lenkkikeli oli harmaa ja vesi- ja räntäsateinen, paistoi sunnuntaina aurinko. Mutta iloa hyvästä lenkkikelistä hälvensi ihan järkyttävä tuuli. Variksetkin lensivät taivaalla ihan miten sattui! Tehtiin kuitenkin reipas metsälenkki, siellähän ei tuuli niin haittaa. Polkka juoksi hangessa ihan tyytyväisenä. Aurinko saa kummasti virtaa kaamosmasennuksesta kärsivään afrikkalaiseen.

Viime päivinä

Täällä on viime päivinä ulkoiltu, tehty lumitöitä, lenkkeilty pulkan kanssa, kaivettu lumitunneleita ja laskettu mäkeä. Luettu satuja koirille, nukuttu pylly vasten pyllyä, parveiltu takan edessä ja odotettu kevättä.

Tammikuu alkaa olla takana. Nyt innokkain kuonoin kohti helmikuuta, joka tuo toivottavasti pienen toiveen keväästä.

Nukkumassa

Polkka on siitä hassu koira, että se osaa peitellä itsensä. Välillä me ihmiset kysymme toisiltamme, oletko sinä peitellyt sen? Ja pudistamme molemmat päätämme huvittuneena.

Tänään narskuvassa pakkasessa tehdyn iltalenkin päätteeksi sohvalle oli käpertynyt tällainen nukkuja. Syksyllä koirasohvalle ostamani tyynynpäälliset menivät aika nappiin, vaikka itse sanonkin.

Pakkaslenkillä Leon kanssa

Vaihtelevat sääolosuhteet sen kun jatkuvat. Loppiaisena mittarissa oli -18 astetta, mutta oltiin reippaita ja suunnattiin Leo tiluksille kuten oltiin sovittu. Tällä kertaa myös Maissi lähti matkaan mukaan. Tilan kiistaton hallitsijatar Stickan-russeli lähti syksyllä koirien taivaaseen ja uskalsin ottaa nyt Maissin mukaan lenkille. Tiedättehän, kaksi pientä ja tuimaa koiramummoa...

Koirat tarkenivat yllättävän hyvin, jopa draamakuningattarena tunnettu Polkka, joka nosteli alkuun tassuja ja päätyi sitten vetämään peltorallia Leon kanssa.

Kuten kuvista huomaa, Maissi kulki omia polkujaan välittämättä riehuvista afrikaneläjistä.

On ilmoja pielly...

Viime viikkoina on nähty ulkoilukeliä aina -20 asteen pakkasesta vesisateeseen ja hengenvaaralliseen liukkauteen saakka. Pahimmilla keleillä jopa mäyräkoira liukastui nurin - ja se on muuten liukas keli se.

Tänään elohopea painui -10 asteeseen ja aurinko paistoi. Täydellinen ulkoilukeli, no ainakin minun mielestä. Koirat nillittivät liikaa kylmyyttä ja nostelivat tassuja. En ollut edes hoksannut laittaa Maissille takkia, sillä kymmenen astetta pakkasta on jotenkin ihan normaali talvikeli eikä mikään tappopakkanen. Vaan kai se on myönnettävä, että 12,5 -vuotiaan mäyrämummon pakkasenkestävyys on alentunut.

Polkalla on näissä kuvissa päällä W-woolin (nykyisin näitä myy Helsitar) villaloimi ja sen päällä ToppaPomppa. Toimiva yhdistelmä, varsinkin kun Polkalla tuo pelkkä Pomppa ei ole koskaan toiminut. Valahtaa toiselle kyljelle ja lunta menee sisään kaula-aukosta. Mutta aluskerraston kanssa on oikein hyvä.

P.S. Villamanttelit näyttävät muuten olevan nyt tammikuun ajan Helsittarella -20% alennuksessa.

Jouluisia

Joulunpyhät on tällä erää vietetty. Me lomaillaan kuitenkin loppiaiseen saakka. Tai siis perheen työssäkäyvä henkilö lomailee, mutta samalla se on lomaa meille kaikille. Paitsi tietenkin Polkalle, jonka arkirytmi järkkyy kun ihmiset toimii ihan epäloogisesti.

Jouluaattona saatiin vihdoin lunta tänne Hämeeseenkin. Ja sitä tuli sitten kerralla ihan kunnolla. Oltiin lenkillä pahimman myräkän aikaan ja Polkka ei pystynyt pitämään edes silmiä auki, kun kamala lumi satoi suoraan hänen afrikkalaisuutensa naamaan. Ehkä takkatuli, täysi ruokakuppi ja puruluu maistuivat aattoiltana entistäkin paremmalta.

Joulupäivänä lähdettiin sukuloimaan Keski-Suomeen pariksi päiväksi. Sen jälkeen ollaan vaan oltu kotosalla, lenkkeilty ja syöty hyvin. Koirien mielestä parasta on ollut varmasti jouluvieraat ja heidän käsiparinsa - rapsutusta on irronnut melko paljon enemmän kuin normaalisti. Metsälenkit ovat maistuneet kanssa, varsinkin kun ulkoilusäät ovat olleet aaton jälkeen suosiolliset. Paitsi tapaninpäivän -8 astetta kirpaisi näin äkkiseltään erästä nimeltä mainitsematonta afrikkalaista (kuva yllä). Mutta siitäkin selvittiin hengissä.

Näillä lokoisilla eväillä kohti uutta vuotta.