Vuosi vaihtui

Maissia pelottaa, Antti lohduttaa.

Vuosi vaihtui uuteen ja sain vihdoinkin lunta ja pakkasta! On niin mahtavaa, ettei tarvitse pestä rapaisia tassuja ja imuroida silti joka päivä hiekkaa lattioilta. Kai tammikuussa voi jo olettaakin olevan talvista?

Paukkuarka Maissi selvisi vuoden vaihteen räiskeestä hyvin. Kaupungissa asuessa jouduin hakemaan sille rauhoittavia. Pommien räjäyttely kesti aina viikon ja aattoiltana koiran hermot olivat jo aivan riekaleina. Täällä maalla naapurit tulittavat vain sallittuna aikana ja sen Maissin hermot vielä kestävät. Käytin koko jengin päivällä lenkillä ja pihapissalla vielä klo 17. Sen jälkeen ne jaksoivatkin pidättää siihen saakka, kun tulitus oli päättynyt. Paitsi Papu, joka tietenkin halusi pihalle juuri pahimman räiskeen aikaan. Eikä välittänyt pommeista tuon taivaallista. Polkkakaan ei reagoi onneksi millään tavalla, mutta oli varmuuden vuoksi sisällä koko pommituksen ajan.

Maissin hermostuminen näkyi vain siinä, että se halusi tulla syliin istumaan kuullessaan ekat pamaukset. Siinä se istui sitten jokusen tunnin, kunnes päätti mennä nukkumaan. Ei siis todellakaan mitään siihen entiseen hermostuneeseen ramppaamiseen verrattuna.

Lumiriehut.

Uuden vuoden päivänä Suvi tuli noutamaan meidän laiskiaiset kunnon lenkille. Aurinko paistoi ja pakkasta oli juuri sopivasti. Polkka-reppana paleli, kun dorka omistaja ei ollut älynnyt laittaa sille kunnollista talvitakkia, vaan jonkun ankean syystakin. Järkyttävä -5 asteen pakkanen sai myös apinan käymään kakalla hankalassa asennossa yksi tassu ilmassa. Näin äkkiäkö se oikea talvi pääsi meiltä unohtumaan?

Hyvää uutta vuotta!

Tavoitteellisen koiraharrastamisen blogeissa kuuluu listata menneen vuoden saavutukset ja tehdä suunnitelma tulevalle vuodelle.

Me ei ehkä olla tarpeeksi tavoitteellisia. Parhaita hetkiä menneenä vuonna olivat pitkät metsälenkit koirakavereiden kanssa ja niiden jälkeiset kahvihetket, yhteiset treenisessiot (myös ne ei-niin-putkeen-menneet) ja piknikit näyttelykehän laidalla.

Tulevalle vuodelle toivotaan lisää samanlaista. Lisäksi toivon, että eläkeläismäyräkoirista ja vauhdikkaasta afrikkalaisesta koostuva lauma on kasassa myös vuoden kuluttua. Lisäyksenä yksi oikea tavoite: startata virallisissa agility-kisoissa. Sehän on kiinni lähinnä ohjaajan pään kestävyydestä.

Polkka laumoineen toivottaa hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Pieni suuri afrikkalainen

Mitäs kaikkea täältä löytyykään?

Postipoika toi perjantaina Zooplussan paketin. Kasa Naturediet-rasioita, 5 kg koirankeksejä ja kaksi koiranpetiä mäykyille. Kuinkas sitten kävikään?

Hei ihan tosi kiva tää Papun uusi peti.

Miten tää nyt tälleen meni?

Vihdoinkin! Peti on tosin jo pilalla, kun afrikanapina kävi siinä...

Joulun sukulaisvisiitti

Hertalla menee lujaa.

Lähdettiin joulupäivänä ajelemaan Konginkankaalle mummoni luokse. Siellä meitä odottivat myös minun vanhempani juuri neljä kuukautta täyttäneen Hertta-airiksen kanssa. Polkka oli tavannut pennun aiemmin, mutta mäykyt eivät. Vähän siis jännitti Maissin suhtautuminen aavistuksen verran rasavilliin pikkuelukkaan. Stressasin jälleen kerran aivan turhaan, kaikki meni oikein hyvin.

Yhtäkkiä Polkka tuntuu niin vanhalta ja viisaalta...

Keski-Suomessa oli vähän lunta, mutta muuten keli oli yhtä ankea kuin etelämmässäkin. Vierailun loppua kohti sää lauhtui vielä enemmän ja kaikkialla oli aivan järkyttävän liukasta lumen muuttuessa jääksi. Oikeaa talvea siis odotellaan edelleen! Tasan vuosi sitten joulupäivän lenkillä lukemat taisivat olla -28 astetta, nyt +4 astetta. Koirat kyllä tykkäsivät riehua ulkona ja haistella maalaispihan mielenkiintoisia hajuja.

Loppujen lopuksi koirilla meni niin hyvin, että Maissi alkoi leikkiä Hertta-pennun kanssa. Seurasin hommaa sivusta ja mietin, onko kyseessä joku hämäysjuoni pennun kurittamiseen. Mutta ei, kyllä ne ihan nätisti painivat. Toki Maissi ilmoitti omaan kiukkuiseen tapaansa sitten kun riitti, mutta ihan oikeasti se leikki ensimmäistä kertaa tapaamansa pennun kanssa!

Hertta testaa Maissin pennunsietokykyä.

Hertta, Polkka ja Maissi.

Joulun ihme: Maissi leikkii pennun kanssa.

Joulurentoilua, senhän Polkka osaa.

Joo siis yhdessä lämmitetään saunaa.

Mummeli ottaa kaiken ilon irti sukulaisvisiitin tuomasta majoitusedusta.

Ajettiin tiistaina kotiin Kuopion kautta Pasin työkuvioiden vuoksi. Matka olikin melkoinen koettelemus, tielle oli kaatunut puita ja jouduttiin etsimään muutaman kerran oikoreittiä. Aika hurja näky, kun tien varren aukealla kaatuu puita kuin tulitikkuja! Kuopio-Jyväskylä -välillä näytti olevan myös useampi kylä vaikka sähköä. Ja olihan meillä kotonakin sähköt pois puolentoista vuorokauden ajan. Itse siis oltiin se aika kätevästi reissussa.

Kävin Kuopiossa Eläinruokatehdas Lemmikin tehtaanmyymälässä, joka osoittautui oivaksi retkikohteeksi. Kaupan oli erilaisia lihoja ja liha-(puuro)-kasvisseoksia. Hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin ruokakaupoissa, noita tuotteitahan myydään Oscar-nimellä lähes kaikissa marketeissa. Laajamittaiseen shoppailuun en uskaltautunut antautua kodin sähkökatkoksen ja mahdollisen pakastearkun sulamisen vuoksi, joten hankin vain muutamia erilaisia ruokapötköjä (esim. lammas-puuro-kasvis 1,90 €/ kg) ja kauraa koirapuuroa varten. Kaupan palvelu oli ihanan savolaista, sellaista lupsakkaan ystävällistä.

Jouluaatto

Orkesteri joulupakettien kimpussa.

Meidän joulu oli tänä vuonna hauska yhdistelmä perhettä ja kavereita. Saara tuli meille aattona päivällä ja käytiin koirien kanssa joululenkillä Aulangolla. Aivan hullusti kaupungin puolella siksi, että meidän lähitiet ovat järkyttävän rapaisia vesisateesta johtuen. Pellot ovat täynnä vettä ja ylämetsässä kävelee hirviä. Valittiin siisti ja stressitön vaihtoehto. Nähtiin lenkillä kauniita hevosia ja rannalla loikkinut lumikko. Lenkin jälkeen saunottiin ja mentiin Pasin vanhemmille jouluaterioimaan. Koirat jäivät kotiin siksi aikaa.

Ihan vähän juustoa, jooko?

Kotiin palattua koirat saivat jouluateriaksi maksalaatikkoa. Antti tuli meille viihtymään juustojen, punaviinin, glögin ja lautapelien merkeissä. Pelattiin varmaan kahteen asti yöllä, kunnes luovutettiin ja kömmittiin nukkumaan. Ihan hyvä niin, seuraavana aamuna meitä odotti automatka Keski-Suomeen.

Joulupoksu.

Hyvää joulua!

Kuva on otettu tasan vuosi sitten, vähän eri sääolosuhteet.

Hyvää joulua, tyypit! Tänään Suvin lauman kanssa koiralenkiltä tullessani mietin, että Polkka on tuonut mukanaan ihania uusia ystäviä. Olen tutustunut vaikka miten moneen mukavaan ihmiseen punaisen paholaisen myötä! Ihanaa joulua teille kaikille, kuin myös niille jotka tätä lukevat ja joita en ole koskaan tavannut. Niin ja tietenkin kaikille teille, keiden kanssa on tunnettu pidempään.

Me vietetään aattoa kotona ja suunnataan sitten Keski-Suomen visiitille. Aion nukkua pitkään ja syödä paljon. Tietenkin myös ulkoilla, vaikka nämä surkeat kelit eivät siihen kannustakaan... Ajattelin toivoa joululahjaksi pakkasta ja lunta.

Joulukuusimäykky.

Mummo vetäytyi talviunille.

Kaksi yötä jouluun on

Tulkoon joulu, Polkka ja råtta ovat valmiina.

Jouloma on täällä! Menen seuraavan kerran töihin vasta loppiaisen jälkeen ja se jos mikä on hyvä joululahja. Itse itselle annettu tosin, ylitöillä ja muutamalla vuosilomapäivällä ansaittu. Kaksi viikkoa lomaa, eikä juuri mitään suunnitelmia. Kuulostaa rentouttavalta.

Pasi ilmoitti säälivänsä koiria, koska ne raukat saavat joka joulu täsmälleen saman joululahjan: paketoidun possunkorvan. Ne avaavat paketin itse ja syövät lahjan. Papu saa tänä jouluna saman lahjan neljännentoista kerran. Oikeasti koirat saavat joka vuosi Messari-tuliaisina kaikenlaista, mutta en koskaan jaksa paketoida niille muuta kuin possunkorvat. Laiska minä. Oikeasti pakettivuoresta voisi tulla kahina, eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä.

Löysin vaatehuonetta siivotessa (joskus tavaroiden järjestelystä on konkreettista hyötyä!) vuosi sitten Messarista hankitun koiranlelun. Pitkä pehmomäyräkoira kelpasi Polkalle ja siivousseuraksi yläkertaan tullut Poksu piehtaroi tyytyväisenä karvalankamatolla uusi lelu suussa. Ja jätti sen taktisesti yläkertaan, mäykythän eivät pääse sinne ilman kantamista.

Innostuin hankkimaan vielä muutamia muitakin lahjuksia koirille, vaikka eivät jouluksi ennätäkään. Papu sai vihdoinkin uuden fifipedin Polkan pentuna repimän tilalle. Zooplussalta löytyi hyvä valikoima petejä kohtuuhintaan. Nyt odotellaankin postipoikaa tuomaan kaksi uutta petiä, ruokaa ja keksejä. Onhan meillä lomalaisilla aikaa kytätä!

Nenäpunkkiepäilys osoittautui muuten todeksi viimeistään tiistaina, kun koirat oli lääkitty edellisenä päivänä ja alkoivat jokainen vetää henkeä sisäänpäin (ns. reverse sneezing). Lääkäri sanoi, että oireet saattavat ensin pahentua, koska kuolleet punkit putoavat nenästä. No ei olla nähty kuolleita punkkeja, mutta keskiviikon jälkeen kukaan ei ole enää niiskuttanut tai vetänyt henkeä sisäänpäin. Hyvä niin.