Lumilenkillä Sintin kanssa

Polku löytyy, ainakin kun se auraa itse.

Jatkettiin tänään kaverilenkkiteemaa nahkacollie Sintin kanssa. Polkkaa jokusen kuukauden nuorempi Sintti on tuttu viime kesän toko- ja agilityryhmistä, mutta sen jälkeen ei olla nähty. Käytiin viime kesänä muutaman kerran treenien jälkeen juoksuttamassa koiria ja ne tulivat tosi hyvin juttuun. Yhteinen sävel löytyi melkein puolen vuoden tauon jälkeen heti alkujännityksen hävittyä.

Metsäautotietä ei oltu aurattu, mutta pakkaslumeen oli aika kevyt aurata polkua kävellessäkin. Ja luojan kiitos täällä ei ollut yhtään talvivihollista eli hiihtäjää! Olin aivan varma, että jostain umpimetsästä ilmestyy yksi sättimään muka-ladulla käveleviä koiranulkoiluttajia. Käveltiin 1,5 tuntia ja koirat painelivat melkein koko ajan täyttä laukkaa - umpihangessa metsän puolella.


Kamera ei pysynyt yhtään mukana pakkasessa ja pienessä lumisateessa. 130 kuvasta ainoat joten kuten kunnolliset löytyvät tästä postauksesta. Että miettisitte siellä Japanissa keliolosuhteitakin, kun kasaatte kameroita!

Oli tosi kivaa nähdä Sinttiä (ja tasapuolisuuden nimissä myös Kirsiä) pitkästä aikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene aivan puolta vuotta. Nahkacollie on yksi niistä roduista, joita voisin joskus harkita itselleni. Ja ihana Sintti vaan vahvistaa tätä ajatusta. Ehkä sitten joskus vuosien päästä, jos haluaa vaihtaa rotua...

Boris kävi kylässä

Boris (uudelta lempinimeltään Fabio) kävi ilahduttamassa meitä lomalaisia. Käytiin ensin talvitreenipaikassa vähän treenaamassa. Polkka teki muutaman agility-radan ja sen jälkeen Boris kokeili esteitä. Putkea, rengasta, puomia ja hyppyä.


Treenien jälkeen jatkettiin lenkkeilemään. Mutta voi perse, meidän hyvä talvilenkkipaikka oli muuttunut hiihtolandiaksi. Hiihtäjät, nuo maamme ainoat talviurheilijat olivat vallanneet latuineen tuonkin hyvän lenkkipaikan. Kävely ei ilmeisesti ole talviaikaa yhtään mitään, kun joka pätkä täytyy laduttaa. Kahlattiin sitten pellolla, vaikka lunta oli noin polveen asti. Koirat juoksivat päättömästi, kuinkas muuten.

Polkan juoksu tekee aivan varmasti tuloaan, sillä Fabio meni aivan sekaisin ihanan The Naisen tuoksusta. Vähän niinku katosivat korvat ja maltti. Polkka ei varsinaisesti auttanut asiaa, vaan haisteli innokkaana kosiomiehen mahanalustaa. Ihanan Polkan korvat tulivat ainakin puhtaiksi ja takapuoli haistelluksi. Mutta joo, eiköhän se jo pidemmän aikaa odoteltu ensimmäinen juoksu tee tuloansa.

Oli muuten väsynyt koira noin 2,5 tunnin ohjelmatarjonnan jälkeen.

Boriksella on melkoinen ponnistusvoima!

... ja se melkein mahtuu Polkan petiin!

Ratatreeniä

Nippa nappa kontaktilla - tätä ratkotaan ripottelemalla lihapullanpaloja esteen päähän.

Päästiin tänään agility-treeneissä tekemään ihan oikeaa rataa. Molemmat ryhmät oli yhdistetty ja silti paikalla oli vain neljä koiraa - ehdittiin siis tosi paljon. Viimeksi oli sama homma ja meitä oli vain kaksi. Silloin tehtiin muutaman esteen sarjoja, mutta nyt puomin, renkaan, muutaman hypyn, putken ja keppien erilaisia yhdistelmiä.

Polkka juoksi minkä kintuistaan pääsi, suurin haaste meidän kahden suorituksessa oli se, että minä pysyin mukana ja sain itseni asemoitua oikeisiin ohjauspaikkoihin. Harjoiteltiin samalla myös vähän erilaisia ohjaustekniikoita, kuten valssausta. On muuten aika haasteellista ohjata koiraa ja pystyä tekemään samalla itse tietyt askelkuviot. Lisäksi minulta loppuu kunto kesken. Pitäisi kai vähän tsempata ja kokeilla juoksulenkkejä Polkan kanssa. Olisihan meillä ne valjaat ja vetovyökin.

Joka tapauksessa Polkka teki tosi hienoa työtä. Kouluttajan mukaan ansaitsimme viimeisestä radasta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Kommentti tuntui erityisen hyvältä myös siitä syystä, että tänään Polkka ei kuluttanut aikaansa hallin lattiaa nuuskien, vaan keskittyi ihan oikeasti pitämään kontaktia. Ja koirasta alkaa löytyä vauhtia! Kesän pentuagilityssä sitä ei ihan kauheasti kiinnostanut koko homma ja eteneminen oli vähän sellaista täi tervassa -osastoa. Nyt riittää intoa ja vauhtia -hienoa!

Polkka+minisukset - toimii!

Ajatus Polkasta valjastettuna minisuksien eteen tuntuu kuumottavalta. Päätin kuitenkin olla rohkea ja testailla syksyllä hankittuja huskyvaljaita. Minisukset löytyivät Prismasta (10 €) ja vetovyön ja joustavan liinan setti aivan sattumalta Anttilan eläinosastolta (25 €). Eipä muuta kuin tuumasta toimeen, joulunahan on aikaa!

Kovin paljon hieman alle 1,5 -vuotiaalla kuvaamattomalla Polkalla ei uskalla vedättää, mutta kunhan nyt treenailtiin tuntumaa siitä, että joku tulee suksilla perässä. Minisukset osoittautuivat aivan järkyttävän kiikkeriksi ja liukkaiksi ja ensimmäisenä käteen sattuneet sauvakävelysauvat toimimattomiksi (ne piikit siellä päissä auttaa ihan oikeasti tasapainon kanssa).

Ja kuten kuvista näkyy, niin minä ja siskoni emme todellakaan osaa hiihtää. Että jos tätä harrastusta haluaa jatkaa, niin ei auta kuin ostaa oikeat sukset ja opetella hiihtämään. Polkka tykkäsi hiihtohommasta kyllä ja juoksi reippaasti suksien edessä. Mutta tuollainen se on aina - suhtautuu ihanan tyynesti mutta reippaasti kaikkiin ihmisten hullutuksiin.

Joulun tunnelmia

Vietimme joulua tänä vuonna minun perheen ja mummon kanssa pohjoisessa Keski-Suomessa. Aattoaamuna matkaan ja takaisin joulupäivän iltana. Perille päästessä mittari näytti -26 astetta. Melko kylmää! Onneksi tuvassa oli lämmintä. Toisten vanhat talot on paremmin eristettyjä kuin toisten, hah.

Aaton perinteisen metsälenkin osallistujamäärä kutistui kolmeen. Minä, Pasi ja Polkka oltiin tarpeeksi reippaita lenkkeilemään. Yllätykseksi Polkka ei palellut yhtään fleecehaalarin ja Pompan ansiosta. Se ei nostellut edes tassuja! Kaahasi vaan menemään ihan innoissaan. Mäykyt nauttivat sillä välin takkatulen lämmöstä.

Kuuraparta tuiskutukka.

Ihan ilman ongelmia ei taas vaihteeksi vähän hankalassa iässä olevan Polkan pyhät menneet. Aattona ihmisten silmä vältti sen verran, että se laittoi kappaleiksi salista varastamansa joulukukka-asetelman. Koko koira oli ihan hopeisessa glitterissä. Myös ruokarosvouksen yrityksiä kirjattiin muutamia. Tapaninpäivänä elukka silppusi koirien huoneeseen unohtuneen untuvatyynyn sillä välin, kun me oltiin leffassa. Perkeleen perkele, en todellakaan tiennyt että tästä taloudesta edelleen löytyy vihollisen keksintöjä eli untuvatyynyjä! Tuli todettua sekin, että pakkasella sähköistyvät untuvat ovat vaikeampaa siivottavaa kuin syksyllä.

Mummeli ja joulupaketti.

Väsynyt joulunviettäjä.

Hyvää joulua!

Polkka bändeineen toivottaa leppoisaa ja herkkurikasta joulunaikaa! Seuraavan viikon ohjelmassa on ulkoilua, koirakavereita, possunkorvia ja puruluita. Ihanaa joululahjaksi saatua kynitty kana -vinkulelua unohtamatta. Joulurauhan takaamiseksi lahja toimitettiin saajalleen etukäteen, eikä vinkulelu lähde mukaan joulukyläilemään.

Ei saakeli, tännehän jäätyy!

Vuoden viimeinen työpäivä

Työpaikkajengi: Polkka, Finley ja Isla.

Me ollaan joululomalla! Ja paluu arkeen ja töihin koittaa vasta ensi vuoden puolella. Jee! Viimeisen työpäivän kunniaksi työpaikkaa elävöitti kolmen koiran jengi; islanninlammaskoira Isla, irlanninterrieri Finley ja päällimmäisenä hääräsi Polkka. Koirat tulivat juttuun loistavasti ja alun riehumisen jälkeen asettuivat sopuisaksi porukaksi.

Kun Polkka simahti jossakin välissä oman työhuoneen koirasängylle, niin eiköhän Finleyn innokas kuono työntynyt koiraportin rakosesta. Rusettikaulainen herrasmies Finley sai päivän aikana lisänimen "imurikauppias", sen verran hienostuneen, mutta aavistuksen lipevän innokkaasti se esiintyi.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa.

Meininkiä: