Kun tekeminen loppuu kesken

Makoilin tässä ja sitten se räjähti.

Minua odotti tänään tosi pitkästä aikaa itsekseen puuhastellut koira. Totta, meidän viime viikot ovat olleet vähän ankeita. Ensin muutama viikko pakkasta, nyt lauhempaa mutta olen ollut töissä sen verran myöhään että koirien on ollut tyytyminen remmilenkkiin. Ja sehän on niiden mielestä aivan ahterista. Treenitkin oli peruttu kolme viikkoa peräkkäin pakkasen vuoksi.

Tänään otettiin vahinkoa takaisin ja käytiin metsälenkillä. Kotiin lepäämään ja agi-treeneihin. Tehtiin kaksi tosi hauskaa hypyistä koottua rataa. Paljon välistävetoja ja takaakiertoja. Polkka teki töitä aivan uskomattoman hyvin. Punainen paholainen oli intoa täynnä! Meillä ei kuulemma ole mitään syytä olla lähtemättä kisaamaan. Yritin inistä jotakin omasta mielestä relevantteja syitä, mutta ne eivät kelvanneet. Ehkä me sitten keväällä?

Hyvää ystävänpäivää!

Polkka ja jengi toivottavat hyvää ystävänpäivää kaikille karvaisille ja karvattomille kavereille! Punaisella paholaisella on lukuisa määrä hyviä koiraystäviä, joita ei edes ehdi tapaamaan niin usein kuin haluaisi. Mennään lenkille viimeistään sitten, kun kevätaurinko paistaa!

Viime toukokuussa otetussa kuvassa Polkka halaa ystäväänsä Daraa. Eiväthän koirat halaile? Se tuossa kuvassa vaan ihan selvästi tapahtuu!

Pesulinjasto

Pesulinjasto.

Viime kesänä aloitettu osa remonttia alkaa olla valmis. Taloon rakennettiin uusi lasikuisti, vanha lasikuisti purettiin ja rakennettiin uudelleen eristettynä tilana kodinhoitohuoneeksi. Sisäänkäyntejä on siis nykyisin kaksi. Kodinhoitohuone toimii koirien kuraeteisenä ja ihmiset (paitsi minä koirineni, heh) kulkevat varsinaisesta eteisestä. Ihan kätevä systeemi, vielä kun koiraeteinen vie aidattuun osaan pihaa.

Pesuallas on sitä paitsi muutenkin hurjan kätevä - siinä pesee uunipellit ja muut isommat jutut ja vaihtaa vaikka kukkiin mullat. Se jäi vähän kaivelemaan, ettei mistään löytynyt mustaa teräksistä lattiakaivon kantta, mutta sen kanssa on nyt vaan elettävä.

Kuivatuspaikka takeille.

Koirienpesuallas on osoittautunut tosi käteväksi, enää eläimiä ei tarvitse rahdata pesulle koko talon läpi. Talven lumilenkeistä lumikokkareinen Maissi sulaa kätevästi lattialämmitetyssä huoneessa. Ja kaikki koirien tavarat roikkuvat siististi omilla paikoillaan. Remminaulakko puuttuu vielä, haluaisin Eamesin hang-it-all:in, mutten raaski ostaa. Kuivatustangon päälle suunnittelin teettäväni mustavalkoisen canvas-taulun jostain tosi rapaisen koiran valokuvasta. Ikuisuusprojekteja, joiden toteutuminen ei luultavimmin tule tapahtumaan aivan hetkeen.

Koirien oma hylly pursuaa tavaraa.

Vihdoinkin jäällä!

Nyt juostaan enimmät virrat pois!

Ollaan uhmattu pakkasta ja heikkojen jäiden pelkoa (kai niiden pitäisi jo kestää?) ja käyty viime päivinä jäällä lenkillä. Sunnuntaina Mörkö-bulldogin kanssa, maanantaina Ruuti-mäykyn kanssa ja muuten omalla porukalla. Puoli kuuteen asti näkee eli työpäivän jälkeen on jo hyvät saumat ehtiä kunnon lenkille. Kun pakkaset vähän lauhtuisivat ja kevätaurinko alkaisi paistaa, se vasta olisikin hienoa!

Keskiviikkona auton mittari näytti -19 astetta ja jäällä puhalsi pieni viima. Polkalla oli vakiovarustus fleecehaalari, toppamantteli ja tossut (joista etujalkojen tossut alkavat aina lerpattaa, mutta takajalkojen pysyvät oikein hyvin) ja Maissilla talvimantteli. Vähän meitä meinasi palella, mutta ulkoiltiin reippaina 45 minuutin verran.

Varisten perään.

Mikä aarre!

Polkka löysi jäältä parhaan (no ehkä jäätyneen kakan jälkeen) aarteen, mitä kuvitella saattaa eli kalanraadon. Käytiin pieni keskustelu siitä, että kala jää siihen ja Pokemon jatkaa eteenpäin, mutta ihmeen suosiolla P kuitenkin luovutti. Varmaan vartin verran se kuitenkin yritti jättäytyä taakse ja kääntyä hakemaan kalaa. Että on sitkeä elukka! Polkkahan on näennäisesti ihan tosi kiltti koira, mutta aivan äärimmäisen sitkeä ja omapäinen kun jotain päättää. Lopulta se älysi luovuttaa ja jatkaa matkaa ilman mielitekoa jäätyneestä lahnasta.

Ihan tyhmää kun en saa hakea lahnaa.

Make Makkara niin jää-tyy.

Auringonlaskun aikaan.

Kettujännä toimistokoirapäivä

Näitä näätiä on nähty ennenkin, sanoo Papu.

Toimistokoira Papun torstai kääntyi eri jännäksi. Kesken aamupäivänokosten apuri terästäytyi ja kyttäsi tarkkaavaisena ulos ikkunasta. Minä aloin lopulta ihmetellä koiran kiinnostusta ulkomaailmaan ja selvisihän ikkunainnostukseen syykin:

Tarkkana kuin porkkana.

Siellä se on, oikea repolainen!

Ja miten surkean näköinen repolainen...

Kettu hiippaili aivan kaikessa rauhassa ympäri pihaa. Meidät huomattuaan se katseli ikkunaan ja kallisteli päätään. Syy ketun rauhallisuuteen selvisi kun vilkaisi sen häntää - raukka näytti kärsivät pahemman laadun kapista. Siinä se istuskeli pihalla ja rapsutteli itseään. Laitoin viestiä paikalliselle metsästysseuralle, mutta eivät kai ne saa ampua kaupunkialueella? Kapin riivaaman ketun hyväksi kun ei taida olla kovin paljon tehtävissä? Surullista.

Kuvat on otettu puhelimella - kamera ei tietenkään ole mukana sellaisena päivänä, kun tapahtuu jotain oikeasti jännää!

Luontoon tutustuminen seis, lounasaika!

Ainakin viikon verran temppuillut blogin kommentointitoiminto on nyt säädetty paremmaksi ja pitäisi taas toimia! Jätä siis jälki vierailustasi, se olisi tosi kiva.

Tuliaisia

Papu sai viime viikolla tuliaisia, kun Pasi kävi Ikeassa. Tuliainen oli jonkun sortin tekolampaantalja, sellainen ihanan pehmoinen pörröpeitto. Papu olisi kuulemma saanut oikean lampaantaljan, mutta feikkiversion voi pestä koneessa. Ihanan käytännöllistä! Valkoinen koiranalunen ei ehkä säily puhtaana kovin montaa viikkoa...

Tuliainen sai valtavan suosion. Sen päälle jonotetaan. Arvata sopii, kuka on aina kärppänä paikalla, kun taljapaikka vapautuu:

Saanhan olla ihanan karvan päällä, olenhan pieni paleleva afrikkalainen?

Koira ei tarvitse tossuja

Ulos lähdössä, aavistuksen topattuna.

Polkalla on ollut tylsä viikko, siitä ei päästä mihinkään. Pihapissoja omassa pihassa ja lyhyitä remmilenkkejä illalla. Muutamat peltolaukat tammikuun pimeissä illoissa, siinä se. Tänään otin sen töihin mukaan. Pasi heitti meidät aamulla ja käveltiin iltapäivällä takaisin kotiin. Ollaan siis remontin väistötiloissa, eikä työmatkani ole kuin kolmisen kilometriä eli ihan kävelymatkan päässä.

Lumihepulit.

Pakkasta oli iltapäivällä siedettävät -17 astetta, joten käytiin muutamassa kohtaa jäällä katsomassa tilannetta. Joitakin moottorikelkan uria ja latu, muttei ketään muuta liikkeellä. Uskaltaisikohan sinne mennä kävelemään nyt viikonloppuna? Kotikotona olisin mennyt jäälle jo mennen tullen, mutta täällä en tunne virtapaikkoja. Ehkä menen silti, luulisi näiden pakkasten tehneen jo tehtävänsä? Jäällä on niin vähän lunta, että siellä voi kävellä missä tahansa.

Täydellinen baana juosta!

Polkka tarkeni koko puolentoista tunnin reissun oikein hyvin. Sillä oli haalarin ja takin lisäksi tossut jalassa. Tossut vaikuttavat tarkenemiseen tosi paljon, koira ei nimittäin ala nostella tassuja kun sillä on tossut jalassa. Se spurttaili ympäriinsä varsin tyytyväisen oloisena.

Kotiin tultuani luin Kennelliiton sivuilta tiedotteen koirista ja pakkasesta. Tiedotteessa kerrottiin, että kylmyys koettelee koiraakin ja että kylmyydestä kärsivälle koiralle voi hankkia suojapuvun. Kennelliiton linjauksen mukaan koira ei kuitenkaan tarvitse tossuja. "Pidetään mielessä, että koira on eläin. Koiraa ei pidä pukea huvin vuoksi, sitä varten on lelukoiria ja pehmoeläimiä", Kennelliiton viestintäpäällikkö muistuttaa.

Voi hitto, jossain välissä on tainnut päästä unohtumaan ettö 30 kg painava Polkkani onkin eläin eikä mikään pehmolelu. Onhan se kivaa köyttää sille ihan vain huvin vuoksi tossut jalkaan lenkin ajaksi. Hienoa, että kaikkien meidän koiraharrastajien yhteinen kattojärjestö on näin asian ytimessä.

Kotiin päästyä oltiin vähän huurussa. Eikä Poksu ollut oikeasti näin kyllästyneen näköinen (pääkuva koiran kanssa on vaan vähän haasteellinen homma).

Töissä ja kotona yhtä kylmä, sanoo Pokemon.