Hyvästi, Rumba!

Vanhempieni airispentu Rumba (Big Lady´s Gangster´s Dreamgirl) lähti eilen koirien taivaaseen vain seitsemän kuukauden ikäisenä. Olo on samalla kertaa järkyttynyt, surullinen ja helpottunutkin. Vanhempani olivat järjettömän vaikean päätöksen edessä ja päätyivät varmasti oikeaan ratkaisuun.

Pennulla oli luovutusiässä purentavika. Hampaiden vaihtuessa tilanne suussa meni huonompaan suuntaan ja maitohampaiden alakulmurit olivat painaneet kitalakeen reiät. Koiran suusta löytyi patti, jota epäiltiin ensin tulehduksen aiheuttamaksi. Suun röntgenkuvat ja näytepalat paljastivat löydöksen kasvaimeksi. Uutiset olivat koko ajan raskaampia, lopuksi kasvain todettiin pahalaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Leikkausennusteen piti kuitenkin olla hyvä ja sitä suunniteltiin.

Samaan aikaan koira alkoi ontua. Etujalat kuvattiin samalla rauhoituksella kuin suututkimukset ja molemmista löytyi paha nivelrikko. Ei ollut enää tehtävissä kuin yksi ratkaisu. Nyt kivut ovat poissa, eikä särkylääkkeitä enää tarvita.

Juuri tänään elämä tuntuu järjettömän epäreilulta.

Rhodetatuointi

Tatuointitaiteilijana työskentelevä ystäväni Tuula suunnitteli niin hienon rhodetatuoinnin, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lisätä kuvan tänne. Oma tatuointiasia on edelleen harkinnan asteella, joten tähän kuvaan saa kernaasti joku nopeammin päätöksiä tekevä tarttua! Ja ellei juuri tämä kuva miellytä, Tuula piirtää varmasti omien toiveiden mukaisen koiran. Tai jonkun muun asian. Jos siis tatuointijutut kiinnostavat, Tuulan yhteystiedot saa minulta.

Sunnuntaivieraita

Papu, Polkka ja Martti.

Ihana aurinkoinen syyssunnuntai ja talo täynnä vieraita. Kummityttöni Aima perheineen saapui visiitille heti aamupäivästä. Mukana oli Maissin siskonpoika Martti, joka ilahtui tyttöseurasta välittömästi. Martti on tavannut Polkan kerran aiemmin ja leikit menevät hyvin yksiin kokoerosta huolimatta. Vähän Marttia tosin jännittää niin iso ja raisu nainen. Maissi on ollut koko viikonlopun Vaasassa mökillä Ann-Marin ja Mikan kanssa, eikä siksi päässyt tapaamaan sukulaispoikaa. Ensi kerralla sitten! Mutta olipa kätevä houstata koiravieraita ilman rouva raivotarta...

Auni ja Papu omenoita keräämässä.

Tuija ja Milka tulivat vielä illalla sienestämään meidän kanssa. Suunnattiin viime vuoden vakiomaastoon, eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kerralla. Alkuun suppilovahveroita löytyi kitsaasti ja ne olivat pieniä, mutta sienestyksen edetessä alkoi esiin tulla ryppäitä hyvän kokoisia sieniä. Loppujen lopuksi isot hedelmäpussit täyttyivät sienistä. Polkalla ja Milkalla oli tosi hauskaa vetää rallia pitkin metsää. Ne juoksivat täyttä päätä koko sen kaksi tuntia, mitä me keräsimme sieniä. Ei ehkä tarvitse kertoa, että vieraiden ja metsärallin jälkeen illalla koirapedillä makasi aika hiljainen Pokemon.

Syksykoirat Polkka ja Milka.

Papu hammaslääkärissä

Nyt kyllä heittää päässä.

Mäykyillä oli tänään yhteinen lääkäriaika. Maissi sai rokotukset ja Papulta poistettiin hammaskivet. Hammaskiveä oli aika runsaasti, koska olin lykännyt lääkäriin menoa. Minua hirvittää Papun rauhoittaminen, koska sillä on paha sivuääni sydämessä. Hammaskiven poistamisen hintaskaala on ällistyttävän laaja, sain hinta-arvioita välillä 100-230 €. Juuri sivuäänen vuoksi halusin Papun kuitenkin kunnolliselle asiansa osaavalle klinikalle. Valitsin siis Vethausin. Kyseinen klinikka muuten palvelee nykyisin vuorokauden ympäri noin viiden kilometrin päässä meiltä. Aivan mahtavaa!

Papulle valittiin kevyt ja sydänystävällinen rauhoituskeino ja kaikki menikin hyvin. Mummeli kotiutui heränneenä, mutta melkoisissa pöllyissä. Hampaat olivat hammaskiveä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, ainoastaan kahta vähän lohjennutta poskihammasta täytyy tarkkailla. 13,5 -vuotiaalla mummolla on siis edelleen kaikki hampaat suussa.

Maissin rokotuksille ja Papun hammashoidolle kertyi hintaa yhteensä 252 euroa. Summasta on miinustettu toisen koiran klinikkamaksun alennus ja paikallisen koirakerhon jäsenalennus, yhteensä 34,50 €.

Agiliitoa

Tästä se lähtee.

Keskiviikon agility-treenit menivät tosi hyvin. Pidettiin ekaa kertaa kisamainen harjoitus. Radalla oli 18 estettä ja se oli aivan minun mittapuulla ällistyttävän vaikea. Kaikkia sellaisia kuumottavia jippoja, kuten putki suoraan a-esteen alla, eri päistä putkeen menoja ja aitojen takaakiertoja. Polkka teki töitä tosi innokkaasti ja oli vauhdikas mutta vielä hallittava. Hyvä Pokemon!

Ilmaa hypyssä.

Sain koiraan heti alkuun hyvän kontaktin leikkimisen kautta. Se siis leikkii ihan kunnolla kentällä, vaikka paikalla on muita ihmisiä ja koiralla on kiire radalle. Sain myös ohjattua sitä kunnolla, eka rata mentiin kolme kertaa peräkkäin ja koira teki töitä vielä sillä kolmannellakin kerralla! Kepit menevät hyvin toiseen suuntaan, mutta ns. väärin päin ne eivät vielä luonnistu. Aitoja Polkka hyppää jo näyttämällä ihan sujuvasti ja ottaa alakontaktit nätisti. Nyt vauhdin kasvettua täytyy alkaa kiinnittää huomiota ylösmenokontakteihin, nyt niille osutaan juuri ja juuri.

Ohjaaja juoksee kuula punaisena.

Ryhmässä oli nyt ensimmäistä kertaa Polkan ikäinen bordercollie. Ei saakeli sitä menoa! Jos Polkka pitää tämän hetkisen vauhtinsa, se todellakin riittää minulle. Olen varmaan itse vähän hidas, mutta en kuuna päivänä pystyisi tekemään töitä ohjuksen lailla pinkovan koiran kanssa. Nauratti ihan alkuun koirien ja ohjaajien vauhtiero. Bordercollien omistaja käveli radan nopeasti läpi ja meni hakemaan koiraansa. Minä huusin ihan paniikissa, etten todellakaan ole vielä omaksunut rataa! Ei, pitää rauhassa suunnitella ja harkita ennen toimeen ryhtymistä.

Palkka kontaktin ottamisesta.

Koirien eroavaisuus tuli esille myös lopuksi kun purettiin esteitä. Otettiin Polkka ja bortsu juoksemaan kentälle loppuverryttelyksi. Polkka olisi halunnut leikkiä, mutta bordercollie ei pystynyt - se tuijotti omistajaansa ja kysyi, voisiko vielä tehdä jotakin. Pokemonin huomio oli riehumisessa ja kentälle pudonneiden nakkien etsimisessä. Työt oli tehty ja sillä hyvä. Jos bordercollie oli omistajansa mukaan työnarkomaani, Polkka taitaa olla sukupolvi x:n edustaja "pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan ku ellun kanat".

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelyllä kouluttaja-Tuijan ja hänen koiransa Carlon kanssa. Auton takaluukussa odotellut Maissikin pääsi mukaan. Ja oli muuten ihan sievästi, vaikka Carlo vähän nuuski persausta. Make pehmenee, ihan selvästi!

Vauhtia kepeillä, nykyisin jopa laukka-askelia!

Kiitos treenikaveri-Kirsille kuvista!

Maanantain metsälenkki

Polkka ja uusi ystävä Otti.

Maanantain pelastus on kiireetön metsälenkki koirakavereiden kanssa. Suvin koirat tekivät ensin vähän hakua ja esineruutua ja sitten suunnattiin lenkille. Ihanan aurinkoinen ilta, lämmintäkin melkein +20. Löydettiin vähän kantarellejä, mutta tämän maaston suppilovahverot pysyivät piilossa. On siellä niitä, ihan varmasti!

Eteen sattunut hiekkakuoppa sai aikaan sekoamisen.

Hirvikärpäsiä ei ollut liikkeellä ainoatakaan, onneksi. Olin perjantaina lenkillä vähän eri paikassa, kuitenkin parin kilometrin päässä tämän illan lähtöpaikasta. Hirvikärpäsiä oli kuhisemalla ja ne olivat aivan perkeleen vihaisia. Ne purivat! Päänahka ja selkä ovat edelleen täynnä kutisevia puremajälkiä.

Aika paljon on tullut metsässä pyörittyä tähän ikään mennessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hirvikärpäset purevat reikiä ihoon. Olen niin kyllästynyt hieromaan kortisonirasvaa päänahkaani, että melkein harkitsen työkaverini Panun hirvikärpästorjuntakeinoa "pysy asvaltilla".

Kauniita koiria.

Apua, Sini siis jahtaa mua!

Lopuksi kerättiin mustikoita, suoraan suuhun.

Ihana Otti Pottinen.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Sääennuste näyttää aika huonolta loppuviikon osalta, mutta toivottavasti ei sentään sataisi joka päivä ja päästäisiin tekemään kunnon metsälenkkejä. Vaikka onhan meillä kaikilla kunnon sadekamppeet...

Valmiina syksyn sateisiin ja pimeyteen!

Uudessa sadetakissa on huppu ja kaikki!

Maissi sai tänään uuden sadetakin. Huomasin tällä viikolla vanhaa takkia pukiessa, että sen heijastimet ovat aivan loppuun kuluneet ja takki on vieläpä vajaa persauksen päältä. Kauppaan siis! Vertailin Hurtan tavallista sadetakkia ja Lifeguard-sarjan storm hoodieta ja päädyin jälkimmäiseen.

Nyt koira löytyy metsästä yhdellä vilkaisulla. Takissa on huomiovärin lisäksi muutama erityisen hyvä ominaisuus: siinä on kunnollinen päätä suojaava huppu ja sen saa pakattua selässä olevaan vetoketjutaskuun. Takki on lisäksi niin pieni, että se mahtuu pakattuna minun takkini taskuun. Ja tämä ei muuten ole mikään maksettu mainos, takille jäi hintaa 20 % alekupongin ja Polkan näyttelystä keräämien lahjakorttien jälkeenkin 27 €. Normaalihinta näytti olevan aika suolainen 59 €.

Sain kesken takin sovittamisen puhelun Pasilta, että joku nainen soittaa kohta poliisille auton takaluukussa vinkuvasta Polkasta! Kyllä. Joku suhteellisen aktiivinen henkilö oli säälinyt auton takaluukussa (sateella, ei edes millään kuumalla kelillä!) viisi minuuttia vinkunutta koiraa, soittanut autorekisterikeskukseen ja saanut sieltä Pasin numeron. Soittanut hänelle ja huutanut puhelimeen, että ellei sitä autossa vinkuvaa ajokoiraa (!) pelasteta pois, hän soittaa poliisit. Kaikki esimerkiksi Polkan kanssa treenaavat tietävät, että koira pitää halutessaan aika kovaa protestimekkalaa autoon odottamaan jätettynä, mutta olikohan naisen aktiivisuus silti vähän ylimitoitettua?