Mainoskasvo

Poksu mainostaa koirakerhon mätsäriä.

Hei hoi kaikki suhteellisen lähistöllä asuvat, tulkaa sunnuntaina meidän koirakerhon Match show´hun ja möllitokoon Hattulan Parolaan! Kisavalikoimasta löytyy myös lapsi&lelukoirakisa, jossa kaikki osallistujat palkitaan. Paikalla on myös Lemmikkileipurit, joka on luvannut myydä tosi edullisesti koirankakkujaan.

Päivälle on luvattu ihanaa aurinkoista kevätkeliä, eli mikäs sen parempi tapa viettää palmusunnuntaita?

Kolme päivää Gdanskissa

Vietettiin Pasin vanhempien ja veljen kanssa kolme keväistä päivää Gdanskissa, Puolassa. Vaikkei kaupunki ole erityisen tunnettu turistikohteena, on se varsin hauska paikka tällaiselle pitkälle viikonlopulle. Kauniita rakennuksia, hyvää ruokaa (vaikkei se Puolasta ehkä ensimmäisenä mieleen tulekaan) ja sopivasti nähtävää. Koiria ei kameraan osunut yhtäkään, muutamia siivekkäitä ja kissoja vain.


Koirat oli levitetty meidän reissun aikana kolmeen hoitopaikkaan. Papu oli Ann-Marilla ja Mikalla, Maissi Antilla ja Niinalla ja Polkka vanhemmillani. Kaikilla oli mennyt hoitopaikassa hyvin, mutta Papu sai palautetta pienestä karkureissusta ja siitä, että oli syvästi loukkaantunut pää punaisena tänne-käskyä huutaneelle Ann-Marille. Ehkä oli jo aikakin esitellä suloisen Papun raivostuttava anarkistipuoli?

Nyt koko lauma on taas koossa ja talossa kotoisa tunnelma. Kiitos kaikille koiria hoitaneille, olette tosi kivoja!

Airispentuja

Käytiin perjantaina katsomassa Pirjon luona airispentuja ja valitsemassa vanhemmilleni sopivaa pentua. Pentulaatikossa vilisti 14 luonteeltaan vilkasta tai erittäin vilkasta menijää. Siinäpä sitä onkin vanhemmillani tapakasvatettavaa! Pentu saa nimekseen Rumba ja kotiutuu pääsiäisenä.


Nyt sitten toivotaan, että heidän koirasta kasvaisi sosiaalinen kaveri ja se tulisi toimeen edes Polkan kanssa. Mäykkyjen varaan on turha kauheasti laskea, niille lauman ulkopuoliset koirat ovat yleensä enemmän uhka kuin positiivinen asia. Olisihan se mukavaa, jos kaikki koirat tulisivat aina keskenään toimeen, mutta jotenkin sitä on tullut aika kyyniseksi noissa asioissa. Mutta kivaa kun perhepiiriin tulee taas airis, Lindan poismenosta tulee nimittäin ensi syksynä neljä vuotta. Teräsmuori lähti koirien taivaaseen paria kuukautta vaille 14-vuotiaana.

Muutamaa päätä vaille koko jengi.

Voihan kura!

Nöyryyttävää tää tassupesu!

Tämä on rapaisin kevät, mitä olen koskaan nähnyt! Ehkä se johtuu jatkuvasta vesi- ja räntäsateesta tai sitten vaan meidän hiekkatie on maailman mutaisinta hiekkaa. Tien materiaali ei nimittäin todellakaan ole hiekkaa, vaan jotain saven ja mudan välimaastosta. Siitä on sitten oiva lähteä lenkille ja vielä lopuksi rapastaa tassut kuin pisteeksi i:n päälle. Lenkin jälkeen Maissi on ravassa korviin saakka ja Polkka kainaloihin. Huh.

Rapatassu.

Meillä on suunnitelmissa rakentaa kodinhoitohuoneeksi muutettavalle lasikuistille tassujenpesuallas. Juuri tähän aikaan vuodesta idea tuntuu varsin hyvältä! Olkoonkin, että samassa remontissa joutuu hävittämään 80 vuotta vanhan alkuperäisen lautalattian... Mutta joskus kai pitää olla järkevä, niin ainakin yritän perustella asiaa itselleni.

Yhden (!) kerran jalassa olleet housut.

Eipä siis auta kuin kaivaa kumisaappaat varastosta ja kunnon maalaistyyliin tunkea lahkeet varsien sisälle. Ehkä se on jopa muodikasta?

Lenkin jälkeen ohjelmassa on päikkärit.

Kapulatreeniä

Vähän velmu ilme.

Päätin ryhdistäytyä ja alkaa opettaa Polkkaa noutamaan. Taustatietona sen verran, etten ole koskaan onnistunut opettamaan koiraa noutamaan. Ensimmäistä koiraani, Netta-dalmatialaista ei noutokapula kiinnostanut. Paikallisen koirakerhon treeneissä neuvottiin opettamaan nouto laittamalla kapula koiran suuhun ja puristamalla samaan aikaan korvasta. Kun kapula pysyy suussa niin puristus lakkaa ja päin vastoin. Kerran treenailun jälkeen koira ei halunnut nähdäkään kapulaa. Sen jälkeen minua neuvottiin liottamaan kapulaa lihaliemessä. Ei toiminut sittenkään. Elettiin 90-luvun alkua ja olin yläasteikäinen. Onneksi koulutusmenetelmät ovat vähän kehittyneet siitä!

Patalaiskaa Linda-airista ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mikään treenaamiseen liittyvä. Tosin paikkamakuussa se pysyi vaikka tunnin ja edes palveluskoiratyyliin samaan aikaan ampuminen ei saanut sen silmiä aukeamaan, Linda bravuuri kun oli ottaa paikkamakuun aikana torkut.

Mäykyistä ei sen enempää tässä yhteydessä. Papu sai aikanaan kasaan alokasluokan ykköset, mutta omistajalta loppu sen jälkeen tsemppi. Eikä vähiten siksi, ettei suu auennut minkään vertaa noutokapulan kanssa.

Nytpä onkin siis oiva sauma opettaa Polkka noutamaan! Ihan kauheasti en sattuneista syistä luota omaan osaamiseen tässä asiassa, mutta onneksi neuvoja on saatavilla. Ikävä kyllä menin viime kesänä tottistreeneissä siihen halpaan, että kokeilin opettaa kapulan pitämistä pakolla. Suu auki, kapula suuhun, irti-käsky ja kehut. Ei toiminut. Suu puristettiin tiukasti kiinni.

Vaihdettiin kapula kevyeen muoviseen ja opetellaan sen ottamista ihan vaan ilon kautta. Päivi teki vähän pohjatreeniä syksyllä kun Polkka oli hoidossa ja nyt pitäisi vihdoin jatkaa harjoituksia. Tähän saakka ongelma on ollut se, ettei Polkka kestä ruoalla palkkaamista kapulan yhteydessä. Sen mielestä kapulaa ei kannata ottaa suuhun jos lähistöllä on ruokaa, koska silloin ei välttämättä ennätä tarpeeksi nopeasti ruoan kimppuun. Ja ruoka nyt vaan motivoi ahnetta afrikkalaista eniten.

Olen tehnyt sen kanssa tällä viikolla ihan yksinkertaista treeniä niin, että toisessa kädessä ja kapula ja toisessa kuivanappuloita. Tarjoan kapulaa ja kun koira poimii kapulan suuhunsa, se saa nappulan palkaksi. Toimii! Nappulat eivät ole niin suurta herkkua, että kuppi menisi niistä nurin mutta toisaalta ne ovat kuitenkin pelkkää kehua parempi palkka. Kaksi viiden kerran sarjaa ihan vaan kapulaan tarttumista ja homma ohi.

Lopputuloksena Polkka ottaa innokkaasti kapulan minun kädestäni. Nyt vaan toistoja ja lisätään hiljalleen suussapitoajalle pituutta. Ehkä tämä tästä - olisi se kai jo aika, viides koira kuitenkin menossa!

Sadepäivän pelastus

Tänään oli aivan järkyttävä ilma, satoi vettä vaakasuorassa koko saakelin päivän. Jos jotain hyvää, niin lumet ainakin sulavat. Lenkkeilyn kannalta sää ei ollut otollisin ja mietin jopa hetken totaalista lintsaamista kunnon iltalenkistä. Polkan kotiinpaluuhepulin tason todettuani nöyrryin ja puin goretexit päälle. Eikä metsässä edes satanut niin pahasti. Sateeseen meneminen on pahinta, kun pääsee vauhtiin niin lenkkeily on ihan ok. Koirat viilettivät menemään sadetakit päällä ilman mitään ongelmia. Kotiin palatessa muistin viime viikon ostokset, nimittäin Leon ja Miken.

Sorruin nimittäin Musti&Mirrissä käydessäni uusiin ihanan värisiin aktivointileluihin. Polkka ja Maissi saivat isommat ja Papu pienemmän. Lelujen idea on hauska ja namipala on aika vaikea kaivaa sieltä esille. Polkalla menee kahden lihapullan saalistamiseen melkein puoli tuntia! Lelu on siitä hyvä, että myös Polkka rauhoittuu makuulle sillä tehdessään. Erilaiset pyöritettävät pallot saavat sen vain juoksemaan ja paiskomaan palloa ympäriinsä.

Lelujen materiaali ei tosin ollut aivan paras mahdollinen, muutaman käyttökerran jälkeen niissä näkyy hampaanjälkiä. Valvottuihin leikkeihin siis!

Stockan Hullareilla näyttää muuten olevan perjantaina alennuksessa Nina Ottossonin Dog Tornado 23 eurolla! Hmm, oliskohan joku menossa kiduttamaan itseään sinne väenpaljouteen ja jaksaisi tungeksia meille yhden kappaleen uusia aktivointileluja?

Kaverikirmailua

Meillä oli reipas viikonloppu maailman ankeimmasta kelistä huolimatta. Mikä siinä taas on, viikolla paistoi aurinko ja oli ihania kevätpäiviä mutta koko viikonlopun sataa vettä ja on harmaata? Käytiin lauantaina grillaamassa Piian ja Juhon lainamökillä ja Polkka sai juosta samalla Mörkön kanssa. Kaksikko ei ollut tavannut toisiaan tosi pitkään aikaan, mutta yhteinen sävel löytyi ihan heti. Tosin siitä sävelestä taisi olla vähän erilaisia näkemyksiä, Mörkö halusi kiivetä selkään ja Polkka juosta ympyrää...

Nyt nainen paikallasi, minulla on asiaa!

Polkka oli sitten viime näkemän oppinut komentamaan selkään kiipeävää kosiomiestä. Tähän mennessä se on vaan yrittänyt luikerrella karkuun innokkaiden poikien pihtiotetta. Mörkön sinnikkyyttä ei pieni murina lannistanut, vaan kosiomies kampesi selkään kahta innokkaammin.

Mörköllä on pahat mielessä.

Buldoggi tykittää.

Riviin järjestäydy!

Nuoripari.

Koirapilatesta Polkan ja Daran malliin. Kuva: Suvi Aalto.

Sunnuntaina käytiin lenkkeilemässä Suvin ja Teemun osaston kanssa. Tarkoitus oli mennä jäälle, mutta aikeeksi jäi. Jäällä oli vettä ja uhkaavan näköisiä tummia läikkiä. Se siitä jäällä kävelystä sitten tältä talvelta. Joku hullu pilkkijä näytti uhmaavan kohtaloa ja pilkki noin metrin päässä isosta sulasta kohdasta! Aika hullu pitää kyllä olla.

Vaihtoehtoisen reitin varrelta löytyi ystävällinen hevonen, joka kurkotteli aitauksestaan kiinnostuneena kohti koiria. Polkkakin uskaltautui haistelemaan heppaa ihan lähietäisyydeltä. Puolitoista tuntia meni yhdessä hujauksessa. On meillä muuten säänkestäviä rhodeja, toiset eivät kuulemma suostu lähtemään sateessa ollenkaan ulos...

Tekstiilikaksoset.