Tämä asia on pitänyt saada aikaiseksi jo pidemmän tovin - nimittäin viedä Polkka luovuttamaan verta. Edellisestä kerrasta on aikaa puolisentoista vuotta, tosin Polkkahan ehti tehdä pennutkin tässä välissä.
Päivän hyvä työ tuli tehtyä ja joku onnettomuuteen joutunut tai sairastunut koira saa tästä verensiirron. Nykyisin Hattulan Univetissä luovutettava veri pääsee entistä paremmin käyttöön, kun se voidaan erotella ja pakastaa. Silti veren tarve on usein akuutti.
Reissu ei tosin mennyt meidän osaltamme ihan putkeen. Polkka ei meinannut nukahtaa millään ja oli vielä toisenkin piikin jälkeen osittain hereillä. Verta ei irronnut normaalin 450 millilitran sijaan kuin 200 ml. Ja koira oli loppuillan sekaisin kuin seinäkello. Pissasi pedilleenkin, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen rauhoituksen jälkeen. Mutta niin oli kuulemma käynyt luovutusseurana olleelle Darallekin.
Kiitokseksi urheudesta Polkka sai ison ruokasäkin. Me naurettiin, että tällaisessa lapsiperheessä koirat joutuvat tienaamaan ruokansa itse. Tarkemmat faktat koiran verenluovutuksesta löytyy edellisen kerran päivityksestä. Suosittelen menemään, jos vaan sattuu omistamaan kriteereihin sopivan koiran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti