Agilityn kesätreenikausi starttasi

Kesällä nautitaan, sanoo Polkka.

Agilityn ulkotreenikausi alkoi muutama viikko sitten. Me saatiin uusi kouluttaja, mikä on näin pienessä seurassa erikoista. Tai siis ollaan varmaan muuten kierrettykin jo kaikki koutsit läpi. Tämän kesän kouluttaja on todellinen konkari, joka painottaa ohjaustekniikkaa. Tullaan siis varmasti oppimaan paljon. Eniten nämä kuviot aiheuttavat päänvaivaa minulle, tietenkin.

Ensimmäisellä kerralla keskustelimme siitä, miksei koiraa voi palkata tennispallolla. Sanoin, että saa ilman muuta kokeilla virittää koiraa pallon kanssa. Koutsi nakkeli palloa koiran edessä ja heitti sen puskaan. Ja haki sen sieltä itse, Polkan katsoessa esitystä tyrmistyneenä. Pallo? Meiksi toimii lihapullilla ja Cesarilla.

Ulkokauden ongelmat ovat ennallaan. Koiraa ei huvita juosta kovin montaa kierrosta raskaalla hiekalla (talven keinonurmi sopi hänen korkeudelleen huomattavasti paremmin) ja lämmin keli vie viimeisetkin mehut. Täytyy siis olla tosi tarkkana, että lopettaa treenin ajoissa. Monesti olisi niin kiva hioa vielä ihan vähän vaan, ja sitten koira onkin jo totaalisen kyllästynyt.

Mietin tässä jopa kisailmoittautumista, kunnes elukka alkoi pelleillä keppien kanssa. Sehän on ollut pitkään tosi varma pujottelija. Mutta ei, viimeksi se meni kepeille väärin sisään ja lopetti pujottelun kesken. Monta kertaa peräkkäin. Mitä ihmettä tämä nyt on? Onko koirillakin jotakin kausia, luulin että niitä on vaan pienillä lapsilla...?

Vaikka upporikasta ja rutiköyhää se kisaaminen muutenkin on. Tulosta joko tulee, tai sitten ei. Niinhän se tässä lajissa (melkein) kaikilla muillakin menee.