Kriisit yhdistävät?

Pitkästä aikaa vierekkäin.

Kriiseillä on yhdistävä vaikutus, sanotaan. Ehkä ne yhdistävät myös koiria? Tiedä tuota, mutta Polkka ja Maissi on yllätetty vierekkäin nukkumasta useamman kerran. Joku blogia pidempään lukenut ehkä muistaa, että näillä kahdella on aavistuksen myrskyisä menneisyys saman lauman jäseninä. Mukavaa kun ovat lähentyneet, mutta en minä niihin voi luottaa. Enää koskaan.

Maissi on ollut vähän hämmentynyt ja ehkä aavistuksen allapäin. Polkkaan Papun poismeno ei ole vaikuttanut millään tavalla. Ehkä elukka laskee saavansa nyt yhden poissaolevankin ruoat? Yksi pieni hassu asia on tapahtunut - Maissi on ottanut Papun roolin iltaherkun kerjääjänä. Koirat saavat hetki iltaruoan jälkeen puruluut ja aiemmin oli selkeästi Papun tehtävä hoitaa herkut koko porukalle. Nyt Maissi on perinyt ylimmän kerjäläisen tehtävät.

Kuinka moni mäyräkoira on saanut muistokukat?

 Papun parhaan ihmisystävän tuomat muistokukat lakastuivat jo, mutta uurna löytyy edelleen pihavarastosta. Olin ajatellut laittaa kimpun haudalle, mutta koko haudankaivuuhomma on ollut vielä vähän turhan raskas ajatus. Muutenkin koiravainaa tulee esille yllättävän usein. Kävin eläinlääkärissä takeltelevassa uurnanhaussa. Ai nimi? Koiran nimi on Papu. Tai siis oli Papu. Minun nimeni on... No mutta ne ovat siellät tottuneet sekopäisiin sureviin koiranomistajiin.

Facebook ja blogi ovat hyviä tiedotuskanavia, mutta olen silti vastannut muutaman kerran kysymykseen, mitä Papulle kuuluu. Ei oikeastaan mitään. Enää. Se on koirien taivaassa. Tai siis kuollut.

Mutta kyllä tämä tästä. Nyt muistot saattavat jopa naurattaa, eivätkä tuo enää kyyneliä silmiin.

Papu rakas.