Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta kaikki tutut ja tuntemattomat blogin lukijat! Teitä on muuten tätä nykyä noin 100 henkilöä päivässä, eli ihan mukavasti.

Me lähdemme vuoden viimeiselle lenkille ja siirrymme sen jälkeen kokkauspuuhiin. Erityisen paljon tsemppiä kaikille paukkuaroille koirille omistajineen! Maissin myötä tiedän, miten raskasta on viettää uutta vuotta (ja koko uuden vuoden viikkoa!) kaupungissa asuessa paukkuaran koiran kanssa. Maissi sai monena vuonna rauhoittavia, että olisi kestänyt rytinän vähän paremmin. Nykyisin lääkkeitä ei onneksi tarvita, täällä maalla ammutaan jokunen raketti vuoden vaihtuessa ja sen Maissin pää sentään kestää.

Liian pieniä koirapetejä!

Mahtuu, kun oikein tunkee!

Katsokaa nyt: ei tähän voi mahtua!

 Joku ostaa tähän talouteen liian pieniä koirapetejä, sanoo orkesteri. Kierre lähti ehkä siitä, kun Polkka hajotti meille tullessaan mäykkyjen ihanat karvalakkimalliset teddypedit. Ostin mäykyille vihdoin viime jouluksi uuden saman tyylisen pedin, mutta se oli aavistuksen liian suuri - iso rotko eli Polkka mahtui siihen! Tai mahtui ja mahtui, apinalla on tapana kaivaa pohjapehmuste irti ja tunkea väkisin petiin. Ei ehkä tarvitse kertoa, että peti on vääntynyt ja alareunasta rikki.

Etupää kyydissä, takapää lattialla.

Tämän vuoden joululahjapeti on tarkoituksella niin pieni, ettei Polkka saa tungettua itseään siihen. Mitä tekee iso rotko? Röhnöttää toisessa pedissä ja käyttää pientä karvapetiä tyynynä. Melkoista kekseliäisyyttä! Myös mäykyt väittävät, etteivät mahdu uuteen petiin. Ne menevät siihen puolittain ja katsovat minua syyttävä ilme naamalla. Joskus tuntuu, että tätä orkesteria on mahdotonta miellyttää.
 

Käviköhän jollakin arviointivirhe, kysyy Maissi.

Närkästynyt mummokoira.

Rukka Blizzard -talvitakki

Vähän lerpattaa takaa, kuminauhat pitäisi fiksata.

Polkka sai joululahjaksi Rukan talvitakin. Takki oli vähän heräteostos M&M:n nettikaupasta -20 prossan alennuksesta ja hankin sen siis sovittamatta. Mietin pitkään takin palauttamista, mutta koska se on niin nätti (miten fiksua!), päätin pitää sen. Takissa on ihan toimiviakin juttuja, mutta vähän voisi Rukka vielä tehdä tuotekehitystä. Tai ehkä takki toimii jonkun mallisilla koirilla, tiedä sitten?

Etujalkojen aukot on melkoisen isot!

Takin plussia ovat paksuus (sen täytyy olla tosi lämmin), fiksut heijastimet, korkea kaulus (jos minulta kysytään, olisi hupun voinut korvata ihan vaan korkealla kauluksella), suojaavuus rinnan kohdalta ja fiksu kiinnityssysteemi (lumilukon tyylinen vyö ja kunnon tarrat). Miinuksia tulee kummallisista takajalkakuminauhoista (tosin ainahan ne joutuu fiksaamaan itse) ja etujalkojen aukoista (mitä kaavoituksessa oikein on ajateltu, takki ei todellakaan suojaa etujalkojen lihaksia millään tavalla!). Huppu ei sekään ole remmilenkillä kovin kätevä. Eniten ihmettelen juuri tuota etukappaleen mitoitusta, takin mainoksissakin kirmaa weimarinseisojia hangessa lavat paljaina.

Plussaa kaulan ja rinnan suojaavuudesta!

Lopputulos on suunnilleen sama kuin ToppaPompassakin - takki toimii parhaiten kun sinne pukee alle fleecehaalarin. Ihan ok muuten, mutta lauhan kelin lumihankilenkeillä koira tukehtuu kuumuuteen moisessa viritelmässä. Kovilla pakkasilla yhdistelmä on oikein mainio. En tiedä, onko kunnollisen lumelta suojaavan etukappaleen tekeminen aivan mahdotonta, mutta ei sellaista taida olla missään talvimanttelissa? Hurtan uusi Ultimate ei ole yhtään kummempi, eivätkä nämä mittojen mukaan teetettävät Helsittaret ja muutkaan.

Turhamaisena kommenttina vielä sen verran, että takki on parhaimman näköinen näkemäni koiran talvitoppis. Lisäpisteet kankaan kuosista, olisko ensimmäinen kerta kun joku tekee talvimanttelin oikein kuosilla varustetusta kankaasta?

Rukka Petsin nettisivut ovat tosi surkeat (oikeastaan aivan käsittämätön suoritus tänä päivänä!), facebook-sivulta löytyy enemmän tietoa tuotteista.

Ja kuten kuvista näkyy, myös Maissi oli kovin kiinnostunut poseeraamaan mustassa talvitakissaan.

Joulun tunnelmia

Kotoisaa joulutunnelmaa Keski-Suomessa.

Oltiin joulun aikaan muutama päivä sukuloimassa Keski-Suomessa. Kotoa lähtiessa sunnuntaina iltapäivällä mittari näytti -11 astetta ja määränpäähän Liimattalaan päästyä -27 astetta. Oli siinä koirilla ihmettelemistä! Pissalle suoraan autosta komennettu Polkka seisoi järkyttyneenä hangessa milloin mikäkin tassu ilmassa ja kirkui suoraa huutoa. Mäykyt olivat aavistuksen urheampia.

Jouluaattona sää onneksi lauhtui järjellisiin lukemiin ja päästiin lenkkeilemään. Polkalla oli hyvä meininki, apina löysi samalla lenkillä pöllön tai jonkun muun ison petolinnun viimeiset jäännökset (jalat ja kasan höyheniä) ja pienpedoille asetettuja loukkuja (täynnä jäätyneitä mateita ja ahvenia).

Jouluaaton lenkkijengi.

Olin onneksi pakannut koirille kunnolla vaatetta mukaan. Polkka tarkeni oikein hyvin Hurtan fleecehaalarissa ja ToppaPompassa. Viluiseksi käyneellä Maissilla oli päällä Suvin ompelema talvitakki, isolle makkaralle kun ei kerta kaikkiaan löydy valmista takkia (tiedän, kaapista löytyy neljä epäsopivaa ostosta...). Vanhempien Hertta-airis on astetta säänkestävämpi - se ulkoili aattona ehkä kahdeksan tuntia ihan ilman mitään takkia. Lenkillä karvakasa läähätti kuumissaan. Hertta oli tosiaan laitettu pihalle aamuruoan jälkeen ja takaisin sisälle se suostui tulemaan illalla nälän yllättäessä. Koira juoksi ja istui pihassa koko päivän aivan valtavan tyytyväisen näköisenä.

Hertta on rauhoittunut aavistuksen verran ja koirilla menee sen vuoksi paremmin yhdessä. Tai sitten airis ei vaan jaksanut härkkiä muita koiria ulkoiltuaan työpäivän verran? Se nimittäin retkotti molemmat illat eteisessä aivan reporankana. Ulkona jengillä oli taas tosi hauskaa yhdessä, Polkka ja Hertta painivat, juoksivat rallia ja hakivat keppiä umpihangesta. Maissi onneksi älysi pysytellä aavistuksen sivummalla.

Saunanlämmittäjän apuri.

Aaton metsälenkiltä palatessa Polkka aisti tilaisuutensa tulleen ja vilahti ulkosaunalle lämmittelemään. Joo, siellä se istui pukuhuoneessa erityisen tyytyväinen ilme naamalla ja seurasi lämmitystapahtumaa. Elleivät saunan alimmat penkit olisi olleet kumossa, apina olisi livahtanut aivan varmasti ylimmälle lauteelle.

Koirat saivat joulun kunniaksi maksalaatikkoa (Kennelrehun, ne tykkää siitä ihan uskomattoman paljon!). Äitini oli ostanut jokaiselle apinalle Jumbone-puruluun, minä en ollut varannut niille yhtään mitään herkkuja varsinaisen ruoan lisäksi. Olihan talossa tilaa - koirat jaettiin omiin huoneisiin syömään herkkuja. Varsinaiset joululahjat ne olivat saaneet jo ennakkoon - mäykyt saivat uuden karvapedin ja Polkka Rukan talvitakin. Lisäksi kaikki saivat uudet aktivointilelut.

Parasta joulussa koirien mielestä taisi kuitenkin olla lomailevat ihmiset ja mahdollisuus ulkoilla niin paljon kuin halusivat (tai tarkenivat). Tiistaina kotiin palatessa koirasohvalle pötkähti kolme väsynyttä joulunviettäjää. Ja tämä ilo jatkuu vielä jonkin aikaa, palaan nimittäin töihin vasta loppiaisen jälkeen.

Ihanaa joulua!

Iloista ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille teille, ketkä tätä blogia luette! Paljon vapaapäiviä, pitkiä metsälenkkejä, herkkuja ja laiskoja hetkiä torkkupeiton alla. Siitä kaikesta meidän joulumme koostuu.

Ja mitä edelliseen postaukseen tulee, talon tilanne ei muistuta enää Lähi-itää. Täällä pärjäillään oikein mainiosti. Maissi parantelee henkisiä arpiaan vielä jonkun aikaa, mutta ihmisten lisäksi myös koirilla alkaa taas olla hyvä tahto. Tietenkin ollaan tarkkana kaikkien syömisten suhteen, varmasti niin kauan kuin koiria näissä nurkissa pyörii (toisinaan tuntuu, että gerbiilien kanssa pääsisi helpommalla...).

Kahakka

Ennen...

Meillä tapeltiin viime viikon maanantaina. Maissin ja Polkan väleissä oli joskus aiemmin pientä epäselvyyttä, mutta viimeisen vuoden ajan kaikki on mennyt hyvin. Aiempi epäselvyys oli pientä murinaa tietyissä tilanteissa ja yksi välienselvittely, joka ei vaatinut toimenpiteitä. Nyt Maissi päätyi tikattavaksi päivystykseen.

Kaikki alkoi siitä, kun koirat söivät herkkuja samalla matolla. Niin ne ovat tehneet aina, menneet samalle matolle vierekkäin syömään puruluut ja muut aarteet. Koskaan, ei koskaan tämä ole aiheuttanut mitään kyräilyä, murinaa tai ongelmaa. Tällä kertaa aiheutti. Valvoin puolella silmällä tapahtumaa, enkä nähnyt tarkalleen ottaen, mistä kahakka alkoi. Yhtäkkiä koirat vain olivat toistensa kurkussa kiinni ja aivan raivona.

Sain ne nopeasti irti toisistaan ja tajusin heti, että Maissiin oli sattunut oikeasti. Sillä oli ilkeän näköinen verta vuotava reikä päässä, yksi niskassa ja yksi kaulassa. Otin saman tien puhelun Vethausiin. Vartin kuluttua tapahtuneesta Maissi oli tutkimuspöydällä rauhoituspiikki kankussa. Minä odotin pitkän tunnin sillä välin, kun koiraa ommeltiin. Kun sain vielä nukkuvan koiran takaisin, meinasin oksentaa. Oli se aika hurjan näköinen!

Haavat lähtivät paranemaan hyvin, kahdessa niistä oli muutaman päivän ajan dreeni, joka sai haavaan kertyvän nesteen valumaan ulos. Huuhtelin haavoja betadinella ja ruiskulla dreenin raosta. Maissi oli urhea pieni potilas, vaikka haavojen täytyi olla tosi kipeät. Sai se tietenkin kunnon kipulääkkeet. Dreenien poiston jälkeen haavat arpeutuivat tosi nopeasti. Tikit poistetaan ylihuomenna ja haavat näyttävät jo oikein hyviltä. Henkisten arpien kanssa meneekin varmasti pidempään. Muutaman ensimmäisen päivän koirat välttelivät toisiaan kuin ruttoa ja Maissi oli aivan varma, että Polkka vetää sen välipalaksi hetkellä millä hyvänsä. Polkka puolestaan palautui nopeasti omaksi normaaliksi itsekseen ja ihmetteli Maissin käytöstä.

Nyt reilu viikko tapahtuneesta asiat ovat suhteellisen normaalilla tolalla. Paitsi että minä olen sata kertaa varovaisempi kuin aiemmin! Koirat eivät todellakaan syö enää mitään herkkuja samassa huoneessa, vaan portilla erotettuina. Olen oppirahani maksanut (harmi vain Maissi sai maksaa niistä aika kipeästi), enkä luota enää siihen, ettei koskaan ennenkään ole tapahtunut mitään.

Aivan käsittämätön onni onnettomuudessa on aina auki oleva eläinklinikka Vethaus, jonne on meiltä alle kymmenen minuutin ajomatka! Mitä olisin muuten tehnyt - alkanut selvittää päivystävää eläinlääkäriä, joka olisi ihan varmasti ollut jossain Hauholla leikkaamassa lehmää? Lysti kustansi karvan alle 400 € eikä Maissilla ole vakuutusta. Mutta ihan sama, pääasia että makkara saatiin ehjäksi.

Ehkä alan vähitellen toipua itsekin tapahtuneesta ja rauhoittua itsesyytösten kanssa. Minun vikanihan tämä oli, siitä ei päästä mihinkään. Eläinlääkäri suhtautui tilanteeseen ihailtavasti selittäessäni reikien alkuperän "sen siitä saa kun niille yrittää järjestää jotakin mukavaa tekemistä". Olisinkin pillahtanut itkuun edes puolikkaasta syytöksestä. Näin viime viikon painajaisia verisistä eläimistä ja ihmisistä. Kestän vähän huonosti veren näkemistä ja kaiken maailman ensiapuhommia. Olin tietenkin yksin kotona episodin sattuessa ja ihmettelen vieläkin, miten pystyin toimimaan niin järkevästi. Ehkä sitä pakon edessä pystyy normaalia parempiin suorituksiin?

Tiedän, että useamman koiran taloudessa tällaista voi tapahtua. Mutta kai sitä luottaa omiin koiriin ja toivoo parasta? Eihän meillä ole ennenkään sattunut mitään tuollaista kauheaa. Oma lukunsa ovat tietenkin ne ei-koiraihmiset, joille tapahtumia on joutunut selittämään. Heidän mielestä tilanne on kuta kuinkin sama, kuin pikkulapsi iskisi puukon siskonsa keuhkoon.

Mutta eiköhän tämä tästä. Ehkä jopa pääsen yli ajatuksesta, että Polkan joulupaketista löytyy kasa risuja?

Messarissa, kohtuudella

Nuori näyttelykävijä tutustuu kehään.

Viikonloppuna vietettiin koira(näyttely)väen vuoden kohokohtaa, Messukeskuksen koiranäyttelyä eli Messaria. Jotakin mittakaavasta kertoo se, että lauantaina näyttelyyn oli ilmoitettu 7700 ja sunnuntaina 8200 koiraa. Ihan hirmuinen määrä koiria! Minun oli tarkoitus osallistua molempina päivinä (ilman koiraa, se on tuhat kertaa rennompaa), mutta tulin kipeäksi ja pääsin paikalle vain sunnuntaina. Voi sitä tunnetta, kun mietin ensin, etten pääse kumpanakaan päivänä! Lopulta onneksi olo koheni ja lähdin kohti Helsinkiä.

Lauantaina olisi tosin ollut enemmän juhlittavaa - Polkan puoliveli Niro oli ROP ja lopulta RYP 2. Fanny-mummo oli puolestaan ROP VET. Sunnuntaina tuomarin linja oli, no, erilainen. Rhodesiankoirien seuraamisen lomassa ehti myös katsoa tottelevaisuuden Pohjoismaisen mestaruuskoetta ja tehdä ostoksia. Toko oli vähän tylsää, lauma saman näköisiä bordercollieita tekemässä liikkeet melkein täsmälleen samalla tavalla. Oma silmä ei todellakaan erota, onko suoritus arvosanaltaan 9 vai 8,5. Todella taitavia koiria tietenkin!

Sain melkein Fanny-mummon hymyilemään.

Aika kohtuullinen ostossaldo!

Messari on koiraihmisen shoppailutaivas, tai ainakin oli joskus. En tiedä, ovatko myyntipaikkojen hinnat nousseet kohtuuttomiksi vai mitä on tapahtunut, mutta myyjiä ja hyviä tarjouksia tuntuu olevan vuosi vuodelta vähemmän. Joskus ennen sai oikein hillitä itsensä, nyt houkuttelevia hankintoja piti miettiä. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että vaikkapa Hurtan uutuustakin saa halvemmalla koiratarvikkeiden nettikaupasta kuin tuotteen valmistajalta itseltään. Tai puruluupussin kolme euroa halvemmalla ketjun ns. normaalista tarjouksesta kuin superedulliseksi mainostetusta messutarjouksesta.

Ostin koirille sekalaisen kasan leluja, uudet aktivointilelut, possunkorvia ja vähän herkkuja. Osa ostoksista tosin pakataan joululahjoiksi lähipiirin eläinystäville. Otin myös kaikki tarjotut nappulanäytepussit, ne ovat käteviä aktivointilelujen (kuten vaikkapa Dog pyramid) täytteeksi.

Ostoslistalla olleen mummokoiran joululahjapedin tilasin kotiin päästyäni Peten koiratarvikkeelta. Samalla tilaukseen meni säästöerä (20 €/ 90 kpl) puruluita, Messarissa kun ei erikoisia tarjouksia ollut.

Hyviä tarjouksia tai ei, pääasia oli tietenkin nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja koiria ja ihmisiä.