Perjantailenkki

Syyskuun viimeinen päivä ja +20 astetta.

Tänään oli mahtavan hieno syyspäivä, +20 astetta lämmintä! Lähdettiin Suvin ja koirien kanssa lenkille töiden jälkeen ja jouduttiin toteamaan, että seuraavan kerran lenkkeillään näin hyvässä kelissä vasta ensi kesänä. Niin se nyt vaan on, saakeli.

Meininki kohdillaan.

Koirat olivat vähän nuupallaan yllättävästä lämmöstä ja tyytyivät muutaman spurtin jälkeen vaan ravaamaan jonossa. Vähän olisi voinut olla enemmän yritystä! Pääsevätkö ne liian usein metsälenkille, kun ei rallin vetäminen maistu?

Mää puren sua!

... eiku siis miten tässä nyt näin kävi?

Syksydara.

Ihana Otti Pottinen.

Puolentoista tunnin jälkeen oltiin takaisin autoilla. Ja kyllä ainakin me päästiin tavoitteeseen: perjantai-illan omalla pedillään venyi väsynyt pieni Pokemon. Mäykyt täytyi lenkittää erikseen mutta hei, liikunta tekee konttorirotalle hyvää!

Sunnuntain sienireissu

Jotain kummallisia metsäneläimiä.

Saatiin sunnuntaina koolle kunnon lenkkijengi, kun Päivi ja Johanna saapuivat tänne sienestämään. Päivillä oli mukana Polkan Musca-mutsi ja 4,5 kuukautta vanhat velipuolet Niro ja Luka. Johannalla puolestaan Gimli ja Polkan veli Ego. Kun vielä Maissi lähti metsään mukaan, saatiin saldoksi kuusi rhodesiankoiraa ja yksi maastonakki.

Todellakin, Maissi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan kunnon kimppalenkille. Nakki on ollut mukana muutamalla pienen porukan lenkillä ja käyttäytynyt moitteetta. Eikä ongelmia ollut nytkään. Ensin piti murahtaa muutaman kerran persiissä pyöriville pennuille, mutta sen jälkeen Maissi touhusi omiaan eikä kukaan koirista välittänyt siitä sen erikoisemmin. Hiekkakuopalle päästessä Maissi jopa meni mukaan seuraamaan muiden riehumista. Räyhänakki on selvästi pehmentynyt vanhemmiten! Kiva niin, sillä vajaa kolmetuntinen metsälenkkiä ilahduttaa myös maastonakkia.

Ego, Musca ja Polkka.

Löysimme paljon herkkutatteja sekä jonkun verran kantarelleja ja mustiatorvisieniä. Niin ja lampaankääpiä. Suppilovahverot sen sijaan pysyivät piilossaan. Hirvikärpäsiä ei onneksi tavattu kuin aivan muutama yksilö. Hyi saakeli, ne ovat jatkuvan vesisateen lisäksi pahinta syksyssä!

Siitä se lähtee: hiekkakuopan hundkarusellen.

Maissi on ihan mukana menossa.

Pentuhepulit.

Pennut hei, mitä te teette?

Maissi kyllästyy riehuviin rhodesialaisiin ja aloittaa kaivuutyöt.

Sienikoira Gimli.

Musca ja lapset. Vasemmalta: Niro, Luka, Musca, Ego ja Polkka.

Kiitokset Päiville ja Johannalle (ja Saara-siskolle, toivottavasti et järkyttynyt hulluista rhodesianeläjistä) jengeineen lenkkiseurasta. Ja tuliaisista - Polkka sai pantamessutuliaisia ja minä aiheeseen liittyen Polkka Jamin kolikkokukkaron. Oli muuten aika hiljaisia koiria sunnuntai-illan!

Ensimmäiset agility-epikset

Anna tänne se mun palkinto!

Osallistuttiin perjantaina Riihimäellä järjestettyihin epävirallisiin agilitykisoihin. Jos minulta olisi kysytty, ei olisi osallistuttu. Mutta Suvi oli sitä mieltä, että on korkea aika mennä epiksiin ja ilmoitti tulevansa meidän pihalle perjantaina. Ja ellen ottaisi Polkkaa mukaan, saisin lainakoiran. Mielessä kävi kuva ohjuksen lailla radalla kiitävästä Brosta ja ilmoitin ottavani Polkan mukaan.

Niinpä starttasimme Riksuun Polkan ja tsemppariksi lähteneen Otti-poikasen kanssa. Olin jännittänyt koko päivän ja tilanne vain paheni kisapaikalla. Rata ei ollut mikään suora möllipätkä, vaan 18 esteen ihan oikea ohjausta vaativa rata. Ilman keinua, keppejä ja rengasta tosin.

Rataan tutustuessa oma paketti oli vähän sekaisin. Muut olivat hävinneet radalta jo aikaa sitten, kun pyörin vielä miettimässä ohjauskuvioita. Viisi minuuttia tuntuu tuossa tilanteessa aika lyhyeltä! Sain ajatukset jokseenkin selviksi, vaikka jäin epäilemään muutamaa kohtaa ja koiran hinkua ryöstää radan lopussa putken väärästä päästä sisään.

Oman vuoron koittaessa en kuitenkaan ennättänyt jännittää, juosta vaan ja ohjata koiraa. Ja hyvinhän se meni! Kerran menin itse vähän jumiin ja lopussa meinasi tosiaan käydä se vahinko putken kanssa. Mutta ei käynyt! Polkka teki nollaradan aikaan 35,15 kun ihanneaika oli 50. Mentiin siis ihan reipasta vauhtia. Lopulta sijoituttiin toisiksi ja Polkka sai palkinnoksi ison puruluun. Olimme tyytyväisiä, molemmat! Video radasta löytyy tästä. Isot kiitokset Suville kaikesta tsemppauksesta. Ilman sinua olisin maalannut seiniä kotona miettien, että ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä...

Viitteitä hyvästä suorituksesta saatiin jo keskiviikkona oman ryhmän viimeisissä ulkotreeneissä. Vettä tuli kuin saavista kaataen koko radan rakennus ja koiran lämmittely. Omasta vuorosta puhumattakaan. Olin ihan varma, ettei Polkka tee yhtään mitään niin järkyttävässä säässä. Rata oli ihan kunnollinen 20 esteen pätkä, jossa mentiin kepitkin kahteen kertaan. Olin epäluuloinen. Polkka tykitti menemään niin lujaa kuin tassuista lähti ja teki virheettömän radan. Kepitkin se veti aivan oikein ja kunnon vahdilla (ensimmäinen kerta!). Radan jälkee tuijotimme kouluttajan kanssa toisiamme hetken. Sain käskyn mennä rata uudelleen. Toinen nappisuoritus.

Palkkasin koiran ja vein sen autoon. Voiko se olla niin fiksu, että tajuaa pääsevänsä takaisin kuivaan ja lämpimään autoon radan suoritettuaan? Onhan se voinut tähän mennessä jo oppia, että ongelmakohtia jäädään hiomaan pidemmäksi aikaa? Niin tai näin, treenit olivat koko ulkokauden parhaat. Mahtavaa tehdä töitä kaikkensa yrittävän koiran kanssa. Ihana, ihana Poksu!

Totaalinen hundkarusellen

Vähän isompi lenkkijengi.

Suvi tuli noutamaan meitä Polkan kanssa heti aamusta ja otettiin suunnaksi Forssan Kuuma, Sannan porukan uudet kotikulmat. Borikselle on tapahtunut paljon kaikkea viime aikona - se on muuttanut maalle hevostilalle ja saanut seurakseen beuceron-pentu Igorin. 10 viikkoa vanha Igor oli aika mötikkä koiranpennuksi. Boris näytti sopeutuneen hyvin uuteen kaveriinsa ja tuli huolestuneena paikalle jos Igor vähän vinkaisi.

Tutustumista: Igor, Sini ja Dara.

Saatiin siis melkoinen koiralauma kasaan: rhodesiankoirat Polkka, Dara ja Boris sekä beuceronit Bro, Sini ja Igor sekä ainoa lajinsa edustaja bordercollie Otti. Koirilla oli tietenkin ihan mahdottoman hauskaa keskenään painellessaan pitkin peltoja. Boriksen uudet lenkkimaastot ovat aika huikeat, isoja peltoja silmän kantamattomiin. Kyllä kelpasi koiralauman tykittää menemään. Lauma juoksi Polkka mukaan lukien ihan täyttä päätä koko lenkin ajan.

Pennuilla on hauskaa.

Mentiin lenkin jälkeen sisälle kahvittelemaan. Pennut saivat aikaan kunnon painimatsin ja Polkka nujusi suosikkipoikaystävänsä Boriksen kanssa. Boris oli löytänyt uuden ei-niin-päällekäyvän lähestymistavan ja tyytyi lähinnä vain liehittelemään ihanaa naista pussailemalla ja kirputtamalla. Polkka luonnollisesti nautti saamastaan huomiosta täysin rinnoin. Pikkuinen Igor osoitti miehisiä elkeitä yrittäessään nylkyttää Polkkaa. Veljeksillä on siis huomattavan samanlainen narttumaku!

Sata lasissa ympäri peltoja.

Käytiin kahvittelun (ja ihanan mutakakun, nam!) jälkeen vielä juoksuttamassa koiria toiseen otteeseen. Olivat hyväkkäät aika väsyksissä ja tyytyivät vain syömään heinää ja jolkottelemaan ympäriinsä! Tehtävä siis suoritettu, elukoilta virrat pois.

Olipa kyllä hyvä koirasunnuntai ihanan rennoissa merkeissä! Polkka on tosin sitä mieltä, että on hyvin epäkohteliasta tarjota ihmisvieraille kakkua ja jättää nelijalkaiset pelkän vesikupin varaan. Sitkeästi apina yritti tsekkailla tiskipöytiä, että olisiko hänellekin jotain tarjottavaa. Ja pennut vielä saivat ruoan kyläilyreissun aikana, mutta aina yhtä nälkäinen Pokemon jäi ilman!

Siinä kahvitellessa minua tämän syksyn vaivannut koiranpentukuume lieveni hieman. Igor onnistui vetämään ehkä kolmet pissat matolle ja lattialle ja siinä sitten luututtiin. Yhtäkkiä tuntuukin aika helpolle ratkaisulle elää kolmen aikuisen jo tavoille (ainakin melkein) oppineen elukan kanssa. Kesän ja syksyn aikana koiranpentuja on ilmestynyt suunnilleen kaikille muille paitsi minulle. Vähän on käynyt kateeksi, mutta nyt ehkä mieleen palautui osa koiranpennun mukana tulevasta hirveästä työmäärästä...

Hetki ennen kuin Polkka vetää lipat.

Jos joku on ihmetellyt siistissä rivissä istuvien koirien valokuvia:

Seitsemän koiraa on ihan helppo saada järjestäytymään riviin...

... tai sitten ei.

Sienessä

Sienestysapurit kaverikuvassa.

Lenkit ovat suuntautuneet tällä viikolla sienimetsään. Mikä se kätevämpää kuin kerätä sienet ja juoksuttaa koirat samalla? Maanantaina oltiin Hauholla Suvin jengin kanssa. Koska Suvi ei syö sieniä, sain koko potin. Sienten siivoamiseen meni ainakin kaksi iltaa. Tällä viikolla on siis syöty aika sienipainotteisesti ja pakastimeenkin saatiin täytettä. Oma suosikkini on suppilovahvero-vuohenjuustopiirakka. Nam.

Syksyn paras näkymä.

Tänään oltiin sienimetsässä omalla porukalla. Koko viikon vesisateen jälkeen sää oli kivan aurinkoinen. Ollaan kyllä lenkkeilty kunnolla koko viikko sateesta huolimatta. Polkka vihaa periaatteessa koiranilmaa, mutta sadetakki niskaan ja lenkki vapaana metsässä - toimii! Eivätkä koirat edes ole niin rapaisia kuin hiekkatiellä kävelyn jälkeen.

Maansiirtourakoitsija Make Makkara.

Polkan mielestä sienestyslenkit oman jengin kanssa ovat äärimmäisen tylsiä. Make kaivaa vaan kuoppia ja kaiken maailman lahoja kantoja, eikä viitsi yhtään juosta Poksun kanssa. Niinpä Polkka keskittyy syömään Maissin silppuamia kantoja ja sekös minua ärsyttää! Tänään Polkka tyytyi kohtaaloonsa ja istui lähimaaston isoimmalla kivellä kytiksellä. Oman lauman ulkopuolinen kaveri on sienireissulla tehokas, silloin Polkka juoksee koko ajan pitkin metsiä.

Hyvät kaivuut menossa.

Joku metsäneläin? Ei vaan Maissi mäyräkoira.

Pari tuntia hujahti taas siivillä. Saatiin raitista ilmaa, vähän liikuntaa ja iso kassillinen sieniä. Syksyssä ei olekaan juuri muuta hyvää kuin sienet. Ai niin ja sänkipelto!

Hyvästi, Rumba!

Vanhempieni airispentu Rumba (Big Lady´s Gangster´s Dreamgirl) lähti eilen koirien taivaaseen vain seitsemän kuukauden ikäisenä. Olo on samalla kertaa järkyttynyt, surullinen ja helpottunutkin. Vanhempani olivat järjettömän vaikean päätöksen edessä ja päätyivät varmasti oikeaan ratkaisuun.

Pennulla oli luovutusiässä purentavika. Hampaiden vaihtuessa tilanne suussa meni huonompaan suuntaan ja maitohampaiden alakulmurit olivat painaneet kitalakeen reiät. Koiran suusta löytyi patti, jota epäiltiin ensin tulehduksen aiheuttamaksi. Suun röntgenkuvat ja näytepalat paljastivat löydöksen kasvaimeksi. Uutiset olivat koko ajan raskaampia, lopuksi kasvain todettiin pahalaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Leikkausennusteen piti kuitenkin olla hyvä ja sitä suunniteltiin.

Samaan aikaan koira alkoi ontua. Etujalat kuvattiin samalla rauhoituksella kuin suututkimukset ja molemmista löytyi paha nivelrikko. Ei ollut enää tehtävissä kuin yksi ratkaisu. Nyt kivut ovat poissa, eikä särkylääkkeitä enää tarvita.

Juuri tänään elämä tuntuu järjettömän epäreilulta.

Rhodetatuointi

Tatuointitaiteilijana työskentelevä ystäväni Tuula suunnitteli niin hienon rhodetatuoinnin, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lisätä kuvan tänne. Oma tatuointiasia on edelleen harkinnan asteella, joten tähän kuvaan saa kernaasti joku nopeammin päätöksiä tekevä tarttua! Ja ellei juuri tämä kuva miellytä, Tuula piirtää varmasti omien toiveiden mukaisen koiran. Tai jonkun muun asian. Jos siis tatuointijutut kiinnostavat, Tuulan yhteystiedot saa minulta.