Pikkujoulut

Piparkakkutalokisan voittaja: Piparikennel.

Vietettiin lauantaina pikkujouluja. Jotenkin kummassa lauantaina satoi ihan vähän luntakin, ehkä meidän pikkujoulujen kunniaksi? Yöllä sade oli vaihtunut vedeksi, kuinkas muuten. Epäjouluisesta kelistä huolimatta pikkujoulujen tunnelma oli kohdillaan - olihan ohjelmassa suuri piparitalokilpailu! Loppujen lopuksi minun ja Saaran Piparikennel valittiin kisan voittajaksi. Ja onhan se hieno! Polkka luo taloon sen verran pitkiä katseita, että varmuuden vuoksi taideteos on turvassa takan päällä...

Varastan ihan kohta jotakin, sanoo Polkka.

Vaikka miten siivosin juhlien jälkeen kaiken varastettavaksi kelpaavan pois pöydiltä, löytyi aamulla koirasohvalta pussi Marianneja. Pussia ei oltu avattu, jemmattu vain koristetyynyjen väliin. Kleptomaanikko itse istui turvallisen välimatkan päässä mielistelevä hymy naamalla.

Todellinen hot dog.

Housumasis

Ei oo helppoo.

Polkka aloitti juoksunsa maanantaina. Juoksu on järjestyksessään toinen ja väliä edelliseen tuli melko tarkkaan kahdeksan kuukautta. Juoksun tuomat fiilikset ovat masentuneet. Polkkaa ahdistaa käyttää pöksyjä (vaan pakko se on, muuten verta on aivan kaikkialla) ja minun lomasuunnitelmat menivät mönkään. Jään jouluna kahden viikon lomalle ja ajattelin käyttää päivät mihinkäs muuhunkaan kuin omatoimiseen ohjaustekniikoiden treenailuun. Se siitä sitten. Toivottavasti säät edes paranevat, niin päästään tekemään kunnon metsälenkkejä valoisan aikaan.

Polkka sai ennakkoon joululahjaksi kaksi Clean Runin harjoituskirjaa. Agi.fi:n verkkokaupasta saa tilattua tämän viikon loppuun tavarat ilman postikuluja ja pitihän tarjous hyödyntää. Varsinkin tällaiselle aloittelevalle valmiit treenit ja ratapiirrokset ovat oiva apu, en todellakaan osaa suunnitella itse mitään fiksuja treenipätkiä.

Joo varmasti paras lahjani, sanoo Poksu.

Loppujen lopuksi juoksut tulivat ihan hyvään saumaan, meillä on muutenkin kahden viikon treenitauko agilityssä. Toisekseen nuori koira on ollut aika aktiivisessa treenissä (1-3 kertaa viikossa) koko syksyn eli loma tekee sille aivan varmasti hyvää. Eniten pelkään ensimmäisen juoksun kaltaista monen kuukauden valeraskausvelttoutta. Huhtikuussa alkaneen juoksun jälkeen koira alkoi toimia vasta elokuussa. Koko kesä meni siis ihan pieleen harrastamisen tiimoilta. Jospa toinen juoksu sujuisi helpommin!

Mäykkykivaa

Pentu ja mummo.

Papun toimistokoirakollega Ruuti on ihan mahtava tyyppi. Tai no aamuisin Ruuben on vähän rasittavan riehakas, mutta tokenee siitä päivän mittaan. Omista mäykyistä kumpikaan ei ole ollut yhtä äänekäs kuin Ruuti - se komentaa Papua leikkimään räksyttämällä kimeästi.

Iltapäivällä kakara on parhaimmillaan, se nukkuu suloisena kerällä omalla pedillä tai jonkun sylissä. Ruutin kunniaksi on mainittava myös sisäsiisteys, pentu ei ole pissannut kertaakaan työpaikan lattialle. Papulla ja varsinkin Maissilla sisäsiisteys oli hakusassa melkein vuotiaaksi. Maissia ei varsinkaan haitannut yhtään, mitä persauksista sattui putoamaan lattialle leikin tiimellyksessä.

Eipä taklata mummoa!

Yhtenä päivänä Papu melkein intoutui leikkimään Ruutin kanssa ulkona. Ruutin mielestä Papu on sen paras ystävä ja se rakastaa yli kaiken kollegaansa. Papu taas viihtyisi työpaikallaan varmasti paremmin ilman rasittavaa natiaista, mutta ei se inhoa Ruubenia läheskään yhtä paljon kuin vaikkapa Polkkaa kaksi vuotta sitten...

Lumilenkki

Jonossa.

Lähestyvä joulu pakotti jouluostoksille sunnuntaina. Sitä ennen juoksutettiin koirista turhat virrat pois. Onnistui, käytiin siis metsälenkillä yhdessä Suvin lauman kanssa. Keli oli pakkasen puolella ja metsässä vähän lunta. Oiva lenkkikeli siis!

Maissi oli mukana tämän kokoonpanon kimppalenkillä nyt toista kertaa ja hyvin meni. Se ei ota enää vapaana ollessaan kierroksia toisista koirista, on kai oppinut ettei kukaan tee sille mitään. Eikä kukaan oikeastaan ole edes kovin kiinnostunut porukan mukana kulkevasta maastomakkarasta. Make köpöttelee itsekseen nuuskien metsän hajuja.

Olisipa sää jaksanut pysyä mukavan talvisena, tänään maanantaina sataa taas vettä ja vähäinen lumi hupenee kovaa vauhtia... Selasin haikeana blogia vuoden taakse, silloin oli jo oikea talvi. Ja kepposteleva koira, heh!

Rhodesialaiset tykittävät paimen kintereillään.

Kuten myös Make Makkara.

Koko jengi samassa kuvassa, ei tosin kauhean edustavasti...

Ei koskaan sohvalla

Hei hetkinen, Poksmon!

Polkka ei saa tulla sohvalle eikä sänkyyn. Kotona se saa istua kahdessa nojatuolissa ja olla tietenkin koirien omalla sohvalla. Kyläpaikoissa elukan paikka on lattialla. Tai niinhän me kuvitellaan!

Poksmon itse on ratkaissut tämän typerän säännöstön niin, että roikkuu sohvilla, sängyssä ja mukavissa nojatuoleissa takajalat maassa. Kyllä! Siinä voi nukkuakin, tosin joskus tasapaino pettää ja koiraparka rojahtaa lattialle. Mutta eihän silloin oikeasti ole sohvalla, kun kerran takajalat ovat lattialla?

Tässä vaan huolettomana loikoilen.

Saara ja Polkka.

Antakaa nukkua, pliis.

Kuvat on otettu marraskuussa vanhempieni luona. Siellä koiran puolittainen loikominen sohvalla ei haittaa. Sotku on tehty siivottavaksi, sanoo mutsi eikä nipota turhaan. Ihmekös tuo, kotikotona on ollut koiria miltei koko ajan vuodesta 1990 saakka.

Vihdoinkin talvi!

Eilen illalla alkoi sataa lunta ja sade vain yltyi tänään. Lämpötila pysytteli lähellä nollaa, mutta sade tuli onneksi lumena. Vettä onkin tullut taivaalta nyt seuraavien kuukausien tarpeeksi, jatkossa vain lunta kiitos! Tehtiin päivälenkki Pasin, Saaran ja koirien kanssa. Polkka ja Maissi olivat innoissaan lumesta ja vapaana juoksemisesta. Papu jäi suosiolla kotiin, sitä ei oikein huvita juosta pellolla pehmeässä lumessa.






Polkka muisti viime talven ihastuksensa, ilmaan heitettävät lumipallot! Niitä se sitten jahtasi ja hyppeli pitkin peltoa lumipallojen perään. Maissi nuuski ja kaiveli myyrän koloja. Ihme kyllä se ei ole saanut tänä vuonna yhtään myyrää kiinni ja hengiltä. Ehkä uusi myyräsukupolvi on nopea tai sitten Make makkaran 9,5 vuotta refleksit alkavat hidastua... Yrityksen puutteesta sitä ei ainakaan voi syyttää.

Messari

Rhodekehän makeimmat koirat.

Olipa vähästressinen Messari - olin paikalla ilman koiraa ja kuljin junalla. Messari on hauska tapahtuma ja siellä näkee tuttuja (vaikka suurimmalle osalle ennättääkin sanoa vain pikaisesti hei), tosin oman koiran kanssa en viihdy siellä erityisen hyvin. Mutta me ollaankin maalaisia!

Rhodesiankoiria oli ilmoitettu molemmille päiville yli 60 kuonoa. Parhaat sijoitukset menivät molempina päivinä ulkomaalaisille tai ulkomailla kasvatetuille koirille. Enkä muutenkaan ollut tuomareiden kanssa aina aivan samaa mieltä järjestyksestä, mutta sellaistahan tämä peli on!

Kaksi päivää meni aivan siivillä koiria katsellessa ja hankintoja tehdessä. Vaikka myyntikojut olivat tällä kertaa pieni pettymys, ne parhaat tarjoukset tuntuivat puuttuvan kokonaan! Hankintalistalla oli fifipeti ja säkki kuivattua naudanmahaa Papulle (kumpaakaan ei löytynyt), säkki koirankeksejä (ei yhtään koirankeksitarjousta!), krokoleluja Polkalle (sitä myyjää ei ollut tänä vuonna!) ja agi.fi -lehden tilaaminen (kyseinen lehti ei ollut edustettuna ollenkaan).

Sen sijaan Maissi sai SadePompan (koko 45 on ihan aavistuksen reilu, mutta se ensin aikomani 41 olisi ollut pieni - terveisiä vaan Nooralle että oikein siis meni!), Polkka ja Maissi uudet hienot aktivointilelut (Anun mäykyt olivat purreet omansa paloiksi saman tien!), possunkorvasiivuja ja katkarapukeksejä Kongeihin, Polkka röhkivän porsaan, Papu purutikkuja sekä kaikki yhdessä epämääräisen kasan näytepusseja erilaisista herkuista ja nappuloista. Ehkei tarvitse mainita, että sain kotiin palatessani iloisen vastaanoton herkkukasseineni.