Ihana sunnuntai!

Olipa kerrassaan hyvä sunnuntai. Polkka antoi nukkua kymmeneen ennen kuin ilmoitti, että nyt toimintaa ja äkkiä. Aamuteen jälkeen tehtiin älyn&väläyksen kanssa reipas tunnin metsälenkki. Lunta satoi hiljalleen ja pakkasta oli sopivasti. Polkka oli tosi kivalla tuulella, palasi aina minun luokse käymään kun ajautui liian kauas. Palkkasin tietysti moisesta innovaatiosta. Nuorison juoksuttamisen jälkeen tein vielä Papun kanssa rauhallisen peltolenkin. Mummeli arvosti luksusta kovasti.

Ulkoilun jälkeen teetä, suklaakeksejä ja koirille puruluut. Lähti ehkä vähän taas lapasesta Messarissa, ostin kolme muovikassillista luita, keksejä ja leluja. Mutkun sehän on oikeastaan säästöä, kun samat setit ostaisi kuitenkin kalliilla eläinkaupasta. Tai jotain.

Koirat nukkuivat pitkälle iltaan, ennen kuin ilmestyivät kerjäämään iltaruokaansa. Illan kylmetessä Polkka liimautui tuoliinsa purkan tavoin. Saapa nähdä, mitä afrikkalainen tykkää elämänsä ensimmäisistä kunnon pakkasista.

Pikkujouluporsas

Perheen ihmisväki vietti tänä viikonloppuna pikkujouluja ja Polkka sai aiheeseen sopivan tuliaisen Messarin näyttelystä: oman vinkuvan porsaan! Tähän mennessä penska ei ole kauheasti innostunut vinkuleluista, mutta porsas osoittautui alkuihmettelyn jälkeen mieluisaksi. Alkuun Polkka soitteli porsaalla epävireistä vinkumelodiaa painamalla lelua tassulla ja ihmettelemällä pää kallellaan vinkunaa.

Kaksi hieman krapulaista mieshenkilöä ei ilahtunut apinan soittoharrastuksesta. Mutta eihän se nyt herranjestas ole pikkuisen Polkan vika, että joillekin maistui cava eilen illalla!

Polkka aloitti opintien

Kuulolla ollaan, sanoo Polkka.

Polkka on nyt ekaluokkalainen! Pääsimme mukaan Janakkalan koirakerhon pentukurssille, mikä on ihan mahtavan hienoa! Meillä kun ei tule edes lenkillä toisia koiria tai ihmisiä vastaan, niin jossakin tuota penskaa täytyy totuttaa maailman menoon. Kurssi käsittää yhteensä seitsemän kertaa ja koulutuksia on kahdesti viikossa. Aika intensiivistä siis.

Ensimmäisellä kerta meni lähinnä tutustuessa halliin (ihana lämmin matoilla varustettu halli!) ja kuunnellessa perusjuttuja penskan kouluttamisesta. Koiranpennun hoidon perusteet nyt ehkä on hallussa, mutta ei tuollainen hidas eteneminen haittaa yhtään. Me tehtiin siinä jutustelun aikana vähän maahanmenoa ja sivulletuloa. Alkusinkoilun jälkeen Polkka keskittyi tosi hienosti. Lopuksi pujoteltiin ringissä istuvien koirien ympäri. Siinäpä haastetta perin juurin uteliaalle pienelle afrikkalaiselle.

Perjantain ohjelmassa on kontakti- ja rauhoittumisharjoituksia. Mies ilahtui oikein erityisesti kuullessaan apinalle suunnatuista rauhoittumisharjoituksista.

Apua, mikä muriseva hirviö!

Mutsi hei, mikä toi niinku on?

Sotku eteni siihen pisteeseen, että oli pakko suoria imurikauppaan. Kolme koiraa kulkemassa edes takaisin rapaisella pihalla yhdistettynä puilla lämmittämiseen tarkoittaa ihan hirveää määrää roskaa lattialla. Vanha imuri oli niin surkea, ettei sillä huvittanut imuroida. Ostettiin joku Dysonin supermalli ja lisäksi varrellinen rikkaimuri. Että ei voi enää ainakaan laitteita syyttää.


Imurin päälle hyökkäilemistä ja sille murisemista harrastava Maissikin mykistyi ja tyytyi katselemaan uutta hirviöimuria kauempaa. Polkka pakeni pöydän alle seuraamaan tilannetta ja kurkisteli sieltä pöytäliina päässä. Koirat hei, ollaan me nyt sen verran usein imuroitu, ettei imuria sentään pelätä tarvitse!

Pentukoulussa poikien kanssa

Polkan ensimmäinen koulupäivä sattui sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Ollaanhan me (vähän) jotakin tehty kotona, mutta nyt päästiin kokeilemaan että miten sujuu häiriön alla. Itsenäisyyspäivän teemaa mukaillen ei oikein sujunut. Ehkä me treenataan vähän lisää ennen ensi kertaa.

Mukana olivat Polkan veljet Ego ja Ludde sekä viikkoa vanhempi Milow. Polkka oli poikiin verrattuna kovin pikkuinen. Oppitunnin jälkeen koitti odotetuin osuus, eli vapaata riehumista. Ja sehän pieniltä oppilailta onnistui.

Polkka alla, Ego päällä ja Milow pomppii vieressä.

Seuraan liittyi myös aitoafrikkalainen eli Neela, joka näytti penskoille miten lennetään.

Hortonomi-Polkka tarjoaa palveluksiaan myös Päiville. Ego avustaa.

Musca-mutsi ja poikansa Ludde.

Ludde poseeraa.

Polkka, korvat kunnolla tai teipataan taas! Kuvassa Polkka ja mutsinsa Musca.

Ovi auki, huusi afrikkalainen

Koirakyltti on vihdoin paikallaan! Ja teipitkin muuten poistettu korvista.

Alkuviikosta olin tosi iloinen siitä, että pieni afrikkalainen oppii asioita niin nopeasti. Oppii nopeasti hyvässä ja pahassa, kommentoi Tuija-kasvattaja. Nyt minä tiedän, mitä hän tarkoitti.

Mies naureskeli eilen, että Polkka hyppelee ovenkahvoihin sen verran kätevän näköisesti, että pääsee kohta pihalle omin neuvoin. Pesin tänään aamulla hampaita ja ihmettelin nilkkoihin käyvää vetoa. Katsoin ikkunasta ulos ja kas: afrikkalainen oli aamukakalla! Tämä on taas näitä, että pitäisikö olla iloinen vai ei. Pentu käy itsenäisesti ulkona kakalla, mutta ehkä oven edessä vinkuminen olisi silti parempi ratkaisu kuin moinen omatoimisuus.

Polkka 4 kk (ei muka mahdu tuoliin!)

Polkka eli apina eli pormestari täytti tänään kokonaiset neljä kuukautta. Neljä kuukautta vanha rhodesiankoira painaa noin 14 kiloa ja vaihtaa hampaita kiivasta tahtia. Ja väittää, ettei mahdu enää omaan tuoliinsa! Siinä se oikoo kinttujaan ja katsoo meitä syyttävästi -ostakaa sellainen divaanisohva, niin mahdun suoristamaan kauniit sääreni. Muutenkin afrikkalainen on selvästi missityyppiä, yrittää edelleen sinnikkäästi sisään ulko-oven saranapuolelta.


Neljä kuukautta vanha pentu on viittä vaille sisäsiisti. Edellisestä sisälle lirahtaneesta pissasta on nyt kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Toki se tekee meidän työpäivien aikana sisälle, mutta silloinkin aina sanomalehdelle. Edelleen kuitenkin aina pennun istahtaessa hassun näköisesti lattialle hyppää sydän kurkkuun ja valmistautuu kuivatusoperaatioon. Aivan uskomatonta, jos tämä sisäsiistiksi oppiminen kävi näin ripeään!