Käärme - ei vaan ankerias!

Hyi hemmetti!

Kävin yhtenä kauniina iltana (joita ei ole sen jälkeen tainnut juuri ollakaan ja tästä on aikaa muutama viikko) uittamassa koiria Pasin vanhempien rannassa. Maissi ui rinksaa ja heittelin Polkalle nappuloita veteen. Uimalenkin tehtyään Polkka siirtyi villittelemään rannalle. Ja meni haistelemaan jotakin. Hetkinen. Valtavaa käärmettä!

Karjaisuni oli sen verran kattava, että Polkka pakeni aarteensa luota. Hiivin katsomaan. Kuollut se ainakin oli. Eikä näyttänyt käärmeeltä, vaan ennemminkin kalalta. Google tunnisti elukan ankeriaaksi. En todellakaan tiennyt, että ne voivat kasvaa näin isoiksi. Tämä niljake oli nimittäin noin metrin mittainen.

Illan paras veto tuli kuitenkin Maissilta, joka siis ui episodin ajan lammikkoa ympäri. Kun kaaos ankeriaan ympärillä oli loppunut, nousi mäyräkoira vedestä, käveli ankeriaan luo ja pissasi sen päälle. Nosti jalkaa sellaisella mäyräkoiramaisella hartaudella. Sen jälkeen pudottautui takaisin lampeen ja jatkoi uimista.

Kakkapussidiili

Polkka harmaantuu - eikä vähiten näin brutaalista blogiaiheesta.

Oletteko huomanneet tätä? Palvelusta voi tilata ilmaiset koirankakkapussit kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Ja kolmen kuukauden jälkeen uusia taas tilauksen. Mutta koska ilmaisia lounaita ei ole, sitoutuu tässä vastaanottamaan mainosviestejä. Diili on kuitenkin aika mielenkiintoinen. Ja uraauurtava, etten sanoisi!

Että siitä vaan pussit tilaukseen! Vielä kun jostain voisi tilata lisää roskiksia lenkkireittien varteen. Polkkahan nyt pungertaa aina universumin pahimpaan pusikkoon, mutta kaupungissa asuessa roskisten puute oli ihan oikea ongelma.

Juhannuksena

Juhannus oli kuulemma kylmin kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja sen kyllä tunsi nahoissaan! Olin villasukat jalassa ja pidin takassa tulta. Onneksi ei tarvitse ylläpitää mitään bilemeininkiä, en olisi ehkä oikein onnistunut siinä.

Näissä blogin kuvissa keli näyttää yllättävän hyvältä, vaikka kylmä oli silloinkin, kun aurinko vähän paistoi. Me lähinnä grillasimme ja pelasimme mölkkyä. Polkka seurasi kiinnostuneena peliä milloin mistäkin asemapaikasta (esimerkiksi märällä terassilla ei voi mitenkään istua, vaan tarvitaan tuoli).

Maissi puolestaan löysi vanhan rakkautensa eli raivopallon. Kovamuovinen pallo ei ihan mahdu suuhun, vaan luistaa karkuun kun sitä yrittää tavoittaa. En muista, koska Maissi olisi innostunut mistään niin kovasti. Pelaamme kuitenkin palloa pienissä erissä, ettei ihan aavistuksen neuroottisen koiran mielenlaatu järky liikaa.

Kieltäydyn uskomasta ensi viikon sääennustetta ja elän siinä toivossa, että kesä tulee pian.

On lunta tulvillaan...

 

Aamulla oli muutama aste lämmintä ja satoi räntää. Laitoin tulet takkaan ja villasukat jalkaan. Juhannusviikko, ihan selkeesti!

Jos Polkka osaisi kiroilla, sen suusta olisi päässyt jotakin erittäin painokelvotonta. Tai jos se olisi ollut vanha koira, se olisi saanut sydärin ja menettänyt henkensä tuohon terassille.

Puutarhatonttu ja pihapatsas

Kumpi koirista näyttää pihapatsaalta ja kumpi puutarhatontulta? Ei tarvitse ihan kauhean kauan miettiä.

Polkka on toipunut leikkauksestaan mainiosti. Sillä oli ämpäri päässä ehkä kolme päivää ja sen jälkeen muutamana yönä, vähän niinkuin muodon vuoksi. Vauhti on entisellään. Tai ehkä jopa kovempi, koska pidin kuuliaisesti elukkaa narussa viikon verran. Tänään tehtiin taas kunnon metsälenkki ja siellähän se veti rapaojassa koivet suorana. Että hyvä, kun haavat on jo ihan parantuneet.

Polkka steriloitiin - tähystysleikkauksella

Maailma murjoo, råtta turvaa.

Polkka steriloitiin torstaina. Olin kuullut hyviä kokemuksia tähystyksellä tehdyistä steriloinneista ja ilokseni Hämeenlinnan Animagissa oli menossa tähystysleikkaus tavallisen hinnalla -kampanja. Maksoi se lopulta vähän enemmän, mutta hinta oli kuitenkin järjellinen (514 €) naapuriklinikan ilmoittamaan (n. 900 €) verrattuna. Se olisi ollut roimasti yli kipurajan. Kannattaa näemmä vähän soitella ympäriinsä ja kysellä hintoja näissä ei-niin-kiireellisissä leikkauksissa.

Tähystyksen ja tavallisen leikkauksen ero on pääasiassa siinä, että perinteisessä poistetaan sekä kohtu, että munasarjat. Tähystyksellä yleensä vain munasarjat. Lisäksi tähystysleikkauksessa haavat ovat pienemmät ja toipuminen nopeampaa. Lisäinfoa löytyy vaikka tästä.

Vein Polkan aamulla (lapsi kainalossa, kuinkas muuten) kymmenen aikaan lääkäriin. Oltiin sovittu, että koira saa heräillä kaikessa rauhassa ja haen sen kolmen aikaan (Pasi lupasi tulla ajoissa töistä, ettei tarvitse ottaa lasta mukaan mahdollisesti tokkuraisen koiran hakureissulle). Puolen päivän aikaan tulee sitten jo puhelu, että Polkka on täydessä iskussa ja ulvoo kun on niin lähdössä kotiin. Eipä siinä sitten muuta, kuin lapsi ylös päikkäreiltä ja elukkaa hakemaan.

Ulvominen kuului ulko-ovelle asti. Pokemon oli ihan sitä mieltä, että nyt riittää nämä lääkärihommat ja hyppäsi tyytyväisenä auton perään. Sitä ennen rakas lapseni oli näppäillyt korttimaksupäätettä ja kahmaissut tiskiltä kourallisen koirannappuloita. Mutta kunnialla selvittiin, kaikki kolme.

Leikkaushaava leikkauspäivänä.

Leikkaushaava kolme päivää leikkauksesta.

Toipuminen on todellakin ollut nopeaa. Ensimmäisenä päivänä Polkka piippasi, mutta en mene takuuseen siitä, johtuiko vinkuna kivusta vai kaulurista. Koira on todellakin sitä mieltä, ettei ämpäri päässä kuljeskelu sovi sen imagoon. Kaksi päivää annoin sille särkylääkettä, mutta lähinnä vain siksi kun oli käsketty. Tikit sulavat itsekseen ja rauhassa pitäisi olla kymmenisen päivää. Sehän tässä onkin mielenkiintoista, pitää narussa sairaslomalla olevaa koiraa, joka on mielestään ihan terve juoksemaan rallia pitkin pusikoita.

Agilitystä meinattiin pitää lomaa kolme viikkoa ja mennä sen jälkeen ainakin tekemään joku kevyt treeni.

Aulanko - kesäreissutärppi koiralliselle

Tekeekö mieli kesälomareissulle Suomessa koiran kanssa? Mene Aulangon puistometsään, se on oikein hyvä lomavisiittikohde. Ja vielä ihan ilmainen.

Puistometsästä löytyy paljon ihania polkuja lenkkeilyyn, kaksi lammikkoa kahlaamiseen ja muutama erikoisempi vierailukohde - näkötorni ja karhuluola. Isomman lammen rannalla on kioski ja näkötornin juurella kahvila. Kahvilaan saa muuten ottaa koiran sisällekin, mistä pisteet kahvilan pitäjälle.

Puiston omistaa nykyisin Metsähallitus ja se on luonnonsuojelualuetta. Koirat siis kiinni. Kuten blogista voi päätellä, olen itsekin aika huoleton irtijuoksuttaja, mutta tällaisissa kohteissa ryhdistäydyn remmien kanssa. Irrallaan juoksevat koirat eivät herätä muuta kuin pahennusta ja saa aikaan keskustelua siitä, pitäisikö koirien tuominen kieltää kokonaan.

Kaikenlaista lisätietoa puistometsästä löytyy tästä.

P.S. Onko sinulla reissutärppi koiran kanssa lomailevalle? Ole kiva ja jaa se meille muillekin vaikka kommentoimalla tätä postausta tai esittelemällä kohde blogissasi ja jakamalla linkki meille muille. Eikä kohteen nyt tarvitse olla niin erityinen - vaikka ihan sellainen ohikulkumatkalla pistäytymisen arvoinen. Olisi hauska saada edes pieni lista koiran mentäviä lomakohteita.

Agilityn kesätreenikausi starttasi

Kesällä nautitaan, sanoo Polkka.

Agilityn ulkotreenikausi alkoi muutama viikko sitten. Me saatiin uusi kouluttaja, mikä on näin pienessä seurassa erikoista. Tai siis ollaan varmaan muuten kierrettykin jo kaikki koutsit läpi. Tämän kesän kouluttaja on todellinen konkari, joka painottaa ohjaustekniikkaa. Tullaan siis varmasti oppimaan paljon. Eniten nämä kuviot aiheuttavat päänvaivaa minulle, tietenkin.

Ensimmäisellä kerralla keskustelimme siitä, miksei koiraa voi palkata tennispallolla. Sanoin, että saa ilman muuta kokeilla virittää koiraa pallon kanssa. Koutsi nakkeli palloa koiran edessä ja heitti sen puskaan. Ja haki sen sieltä itse, Polkan katsoessa esitystä tyrmistyneenä. Pallo? Meiksi toimii lihapullilla ja Cesarilla.

Ulkokauden ongelmat ovat ennallaan. Koiraa ei huvita juosta kovin montaa kierrosta raskaalla hiekalla (talven keinonurmi sopi hänen korkeudelleen huomattavasti paremmin) ja lämmin keli vie viimeisetkin mehut. Täytyy siis olla tosi tarkkana, että lopettaa treenin ajoissa. Monesti olisi niin kiva hioa vielä ihan vähän vaan, ja sitten koira onkin jo totaalisen kyllästynyt.

Mietin tässä jopa kisailmoittautumista, kunnes elukka alkoi pelleillä keppien kanssa. Sehän on ollut pitkään tosi varma pujottelija. Mutta ei, viimeksi se meni kepeille väärin sisään ja lopetti pujottelun kesken. Monta kertaa peräkkäin. Mitä ihmettä tämä nyt on? Onko koirillakin jotakin kausia, luulin että niitä on vaan pienillä lapsilla...?

Vaikka upporikasta ja rutiköyhää se kisaaminen muutenkin on. Tulosta joko tulee, tai sitten ei. Niinhän se tässä lajissa (melkein) kaikilla muillakin menee.