Todellista pentuhuumaa

Salaisuuksia.

Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja hakemassa samalla Polkka kotiin. Pennut ovat vielä viikon keskenään ja alkavat sen jälkeen muuttaa uusiin koteihinsa. Tällä hetkellä vapaana on peruutuksen vuoksi yksi urospentu, Feanor´s Boromir. Kiinnostuneet voivat kysyä lisää kasvattajalta.

Neiti maksalaatikko eli Luna.

Pennut olivat aivan mahdottoman suloisia! Ehkä juuri siinä hauskimmassa iässä, vielä sellaisia vähän kömpelöitä, mutta ihan täysi meininki päällä. Kaikki pennut ovat tosi rohkeita ja sosiaalisia. Ne mennä vilistivät ulkona pitkin pihaa ja tunneleiden läpi.

Jos oma tilanne olisi vähän erilainen (lue: meillä ei olisi pikkuvauvaa), olisi mieli alkanut tehdä omaa pentusta. Syliin ja kameran linssin eteen päätyi koko ajan pentueen ainoa maksakirsuinen kaveri, joka on nimetty Lunaksi. Onneksi Luna ja muut tytöt ovat kaikki varattuja, niin en pysty edes miettimään mitään pentuhommia yhtään tämän enempää. Eihän siinä olisi minkään valtakunnan järkeä nimittäin (koskas näissä koirahommissa muka on...). Luna muuttaa Pepin ja Jukan luokse ja aion kyllä tunkea mukaan pentutreffeille tapaamaan sitä ja tietty muitakin pentuja.

Niin kovin kaunis Luna.

Pentuja katsellessa pystyi melkein palaamaan syksyyn neljä vuotta sitten, kun Polkka tuli meille. Oi sitä rakkauden ja suloisuuden, mutta myös siivoamisen, huolehtimisen ja työn määrää! Pentu ei meinannut pysyä minkään aitausviritelmän takana ja keksi tiensä ulos raivattuaan ihan aina kaikenlaista pikku puuhastelua. Yksiäkään kenkiä se ei syönyt, vaan keksi aina jotakin omaperäisempää. Kuten vaikkapa sohvan patjan läpi porautuminen, nurmikonsiementen levittely tai untuvatyynun repiminen. Polkka oli iloinen ja ehtiväinen pentu, jolla nyt vaan kävi aika vähän pitkäksi.

Muistan vieläkin sen ahdistuksen, mitä koin jättäessäni pennun yksin kotiin. Yli kahteen vuoteen en käynyt iltaisin yhtään missään muualla, paitsi koiratreeneissä. En yksinkertaisesti kyennyt jättämään Polkkaa enää yksin kotiin työpäivän jälkeen. Eipä sillä että nytkään kauheasti kävisin, mutta ainakin se olisi teoriassa mahdollista.

Joogasali vaihtui pitkiin metsälenkkeihin ja pentutottikseen. Mäykyt ovat käyneet aina aamuisin nopeasti asioilla, mutta Polkka halusi kirmata pitkin sänkipeltoja. Oi niitä kaikkia kauniita aamuja, kun olimme lenkillä. Ja Polkan myötä olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, se onkin yksi tämän koirahomman paras anti.

Että mitä tässä nyt sanoisi niille, joiden kotiin muuttaa pian Polkan pentu? Kyllä teidän arkenne tulee vähän muuttumaan. Kannattaa ainakin käydä vaatekaupassa ostamassa kunnon vaelluskengät ja goretex-puku, niitä tulette tarvitsemaan. Ei sitten muuta kuin tsemppiä. Ja nauttikaa pentuajasta, kuulostaa kliseeltä mutta se on ohi ennen kuin ehtii edes huomaamaan!

Kasa huudettu!

Maailma on kovin avara.

Äitinsä veroinen råtanomistaja.

Pentuhepulit.

Vinskistä tulee ihan selkeästi hyvä kennelpoika!

Pikku takiaiset.

Merri.

Huh! Vihdoinkin kotona omalla sohvalla.

Olin muuten ajatellut Polkan kaipaavan pentuja ja olevan vähän sekaisin kotiin palattuaan. Sehän on ollut ihan tosi tunnollinen superäiti. Mutta mitä vielä - koira solahti takaisin normaalielämään ja on kuin ei olisi poissa ollutkaan! Kotiin tultua se kävi kerälle koirasohvalle ja näytti siltä, että tää pentuhomma oli sitten tässä.