Odottelua

Vaikka tietäisin, en kertoisi.

Odottavan aika on pitkä ja viime aikoina se on ollut erityisen pitkä. Ensin odottaa omaa vauvaa yhdeksän pitkää kuukautta, sen jälkeen koiran juoksun alkamista ja nyt tietoa siitä, onko koira kantavana vai ei. Polkka astutettiin viikko sitten kahteen otteeseen Norjasta tuodulla rhodeuros Genellä. Astutukset olivat sujuneet sutjakkaasti ja Poksu oli ollut anteliaalla tuulella.

Tällä viikolla olen kummastellut sitä, ettei koirille ole mitään järkevää raskaustestiä. Miksei koira voi pissata tikkuun kuten me ihmiset? Olen kuullut selityksiä siitä, että valeraskaan koiran hormonitaso voi olla korkeampi kuin tiineen, mutta eikö testi mittaa istukkahormonia? Joku verestä tehtävä raskaustesti koirille on olemassa, mutta sen voi tehdä samoihin aikoihin eli neljännen viikon tienoilla kuin ultrauksenkin.

Nyt siis odotellaan vielä kolme pitkää viikkoa ennen kuin koiran voi kyyditä eläinlääkärille ultrattavaksi. Ja kytätään mahdollisia merkkejä tiineydestä. Kuulemma koirakin voi kärsiä aamupahoinvoinnista ja jättää aamuruoan syömättä. Sepä olisikin selvä merkki, Poksu ei todellakaan ole ruokakuppiin sylkevää sorttia.