Kesäpäiviä mummolassa

Mistä näitä koiranpentuja aina ilmestyy?

Ajeltiin sunnuntaina Keski-Suomeen minun mummolaan. Paikka on ihan kesäparatiisi - vanha maalaistalon pihapiiri ja oma uimalampi. Turha edes mainita, että Maissi ui aamusta iltaan. Jokainen uimakerta kesti vähintään 20 minuuttia. En tajua, miten sillä riittää kunto! Muut koirat tyytyivät pieniin uimalenkkeihin ja kastautumiseen. Paitsi vanhempieni airispentu Rumba, joka uskalsi vasta kastella varpaansa.

Ihanat lenkkimaastot, kuinkas muuten.

Polkka ja Rumba olivat tavanneet kerran aiemmin ja olleet sopuisasti. Nyt jännitti Maissin ja Rumban kohtaaminen, Make kun ei tunnetusti ole mikään kaikkien kanssa toimeen tuleva koirapuistokoira. Kaikki meni kuitenkin tosi hienosti, varmaan paljon tilan ja ulkoilun ansiosta. Maissilla oli tilaa väistää pentua ja puuhailla omiaan, eikä Rumba edes ole villeimmästä päästä koiranpentuja. Papu ei kiinnittänyt Rumbaan juuri mitään huomiota, näytteli vaan hampaita jos pentu tunki ihan iholle.

Polkka sai hepulin ja Rumba sekä Maissi miettivät, mitä tehdä.

Kaikkien suureksi ihmetykseksi Maissi näytti muutaman kerran jopa siltä, että haluaisi leikittää pentua. Viime hetkellä räyhämummo muisti arvokkuutensa ja kurvasi muualle. Luulen että Maissi rähisee muille koirille epävarmuuttaan ja ehkä se on Polkan myötä saanut vähän lisää itsevarmuutta ja vahvistusta sille, että pärjää muiden koirien kanssa. Toisaalta Maissi kyllä kestää vieraita koiria, jotka eivät tunge aivan iholle. Yli-innokkaat päällekäyvät urokset ovat aina olleet sille punainen vaate - niille tulee heti hammasta.

Hepuliloikka.

Kyläilyreissu meni oikein mainiosti kahta pientä seikkaa lukuun ottamatta. Söimme yhtenä päivänä ensin pihalla ja sen jälkeen kahvittelimme. Kesken kahvittelun kuuluu kummallinen kolahdus - ja Polkka löytyy ruokakomerosta nuolemasta tyhjentämäänsä kalamurekevuokaa. Illalla meidän saunoessa Papu oli kiivennyt sänkyyn ja pedannut lakanan riekaleiksi. Kiitos ja anteeksi mummo, me tullaan hirviölauman kanssa seuraavan kerran vasta syksyllä!

Hetkeä aiemmin mummo vielä kysyi, käydäänkö me usein kylässä koirien kanssa. Sanoin ettei oikeastaan koskaan, vaan koirat jäävät aina kotiin tai hoitoon. Ehkä syykin selvisi.

Polkka johtaa hepulijengiä.

Ihana Rumba 4 kk.

Kotimatkalla pysähdyttiin Korpilahden satamaan kahvittelemaan ja ihailemaan veneitä.

Koko posse samassa kuvassa.

Juhannus

Vietettiin juhannusta täällä kotona kaupunkilaisystävien kanssa. Meillä ei ole kesämökkiä, eikä tämän koiralauman kanssa oikein kehtaa tunkea kenenkään muun mökille. Onneksi sentään asutaan maalla, ettei tarvitse viettää kaupunkijuhannusta! Mutta siis kivaa oli, pukukoodina toimi tytöillä kukkamekko ja pojilla jotakin iloisen värikästä. Ja sitähän nähtiin!

Juhannushali.

Saara toi tuliaisiksi ihanan juhannuspossun.

Uimareissu

Poksu kävelee vetten päällä...

... kunnes molskahtaa pinnan alle.

Käytiin aamulla uittamassa koko bändiä. Ehkä Polkka alkaa hiljalleen päästä yli valeraskausmasennuksestaan, ainakin se sai hillittömät juoksuhepulit ja tykitti ympäri lampea. Uimakeli oli aikuiseksi aavistuksen hienohelmaksi varttuneen Pokemonin mielestä liian kylmä ja se tyytyi vain kahteen pieneen uimakierrokseen lelun perässä. Maissi puolestaan käytti koko rannassaolojan hyödyksi ja ui yhteen menoon noin 40 minuuttia. Makkaran täytyy olla melkoisen hyvässä kunnossa!

Mummeli 13,5 -vuotta laiturilla.

Laiturihepulit.

Neuroottinen uimamakkara.

Uimamaisteri kuivattelee.

Mun autonvaihdon myötä koko posse mahtuu nyt kyytiin kätevästi. Luksusta! Uusi menopeli on Volkswagen Caddy.

Hyvää juhannusta kaikille! Me vietetään keskikesän juhlaa kotoisasti rakennuskaaoksen keskellä...

Ihan kuin kulkisi!

Jengi portin takana uudella lasikuistilla.

Meillä eletään edelleen raksakaaoksessa. Koirien aidattu piha on pois käytöstä ja jengi joutuu ulkoilemaan kaikki kierroksensa narussa. Etenkin Papu vastustaa moista nöyryytystä, iltapissat omalla pihalla kuuluu maalaiskoiran oikeuksiin! Sekin on tylsää, etteivät koirat voi viettää aikaa vapaasti omalla pihalla. Se on lenkkien ohella kiva lisä koirien kesäpäiviin.

Tänään oli toiset agilitytreenit nykyisessä ryhmässä ja homma kulki ihan kivasti! Lihapullat korvattiin lohipullilla ja Päivin antamilla semi moist -nameilla. Miten saatoin edes olla niin typerä, että kuvittelin treenin kulkevan kerrasta toiseen samoilla nameilla? Kaikkea ei vaan voi aina tajuta. Polkka leikki ennen ekaa rataa ihan kivasti ja viimeinen rata oli ihan toimiva. Treenattiin myös irtoamista ja sekin toimi kunnon palkalla ihan jees. Kirsille taas iso kiitos videoista.

Apua, mitä koilanpentuja!

Pinkki tyttö on aika nätti!

Käytiin eilen Päivin luona katsomassa Muscan pentuja. Kuka käski mennä? Pennut olivat niin suloisia, ettö menin aivan sekaisin. Olisin halunnut ottaa matkaan mukaan sekä maksakuonoisen poikapennun että pinkkipantaisen tyttöpennun. Pennuthan eivät siis ole vielä luovutusikäisiä, eikä meillä ole koiranpaikkaa avoinna. Enkä minä edes pidä poikakoirista. Mutta aina voi haaveilla!

Mikään ei voi olla suloisempaa.

Pinkki tyttöpentu ja maksakuonoinen poikapentu.

Maailman ihanin poikapentu!

Polkka ei ihan yhtynyt villiintyneeseen mielentilaan ihanista koilanpennuista, vaan oli lähinnä järkyttynyt. Pokemon ei halunnut edes vilkaista pentujen suuntaan, käänsi vaan päänsä pois. Lopulta kun pentusia ei enää voinut väistää, se kiipesi turvaan Pasin syliin. Mutta Pokemon, eikö valeraskauden ainoa hyvä puoli voisi olla innostus koiranpentuihin?

Apua, hirveä hirviö hyökkää!

Turvassa, huh.

Kesäretki heppakisoihin

Jännitystä kisakatsomossa.

Tehtiin tänään kesäretki Ypäjälle Finnderbyyn Ann-Marin, Mikan ja Sannan kanssa. Niin ja Papun. Mummokoira oli aivan tohkeissaan kaikesta huomiosta ja ihmisten seurassa vietetystä ajasta. Sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kentän laidalla parveilevat lukuisat räksyttävät russelit.

Myöhästyttiin kenttäratsastusluokasta niin, että nähtiin vain muutama viimeinen suoritus. Muutaman tunnin odottelun jälkeen starttasi derbyluokka, siis esteratsastusta vähän erikoisemmilla esteillä varustettuna. Rata oli hurjan vaikea, vain yksi ratsastaja selviytyi siitä nollatuloksella. Muuten radalla nähtiin paljon kietoja ja pudotuksia. Aika hurjan näköistä menoa!

Heppakisoihin kuuluu asianmukaiset eväät.

Kävin sopivasti perjantaina katsomassa agilityn SM-kisojen lämmittelykisoja ja mietin tänään esteratsastusta seuratessa, että onhan lajeissa paljon yhteistä. Tosin ratsastuksessa saa kuulemma ratapiirroksen jo aamusta, kun agilitykisoissa rataan saa tutustua vain viisi minuuttia ja sen jälkeen ensimmäiset aloittavat suorituksensa. Se minua eniten mahdollisessa agilityssä kisaamisessa jännittääkin, nimittäin miten voin siinä jännityksessä ja vauhdissa (Poksu ei sentään luojan kiitos ole mikään bordercollie) muistaa juosta radan oikeassa järjestyksessä?

Kisaturistina on tosi kivaa kun ei tarvitse jännittää omaa vuoroa. Toisaalta perjantaina oli ihan tervettä nähdä, että huiputkin tekee virheitä. Liika kriittisyys harvoin kannattaa, tuskin tässä koiraharrastuksessakaan?

Pakollinen hevoskuva.

Ei niin ei

Treenireppu pakattu, tyyppi näyttää tältä.

Oltiin sovittu lauantaille treenit ja lenkki Suvin ja Sannan kanssa. Koko aamun tuli vettä ihan kaatamalla ja mietin monta kertaa, pitäiskö perua treenit. Polkka ei omista "sateen sattuessa jatkamme sateessa" -mottoa, ei mitään sinne päinkään. Kuin ihmeen kaupalla sade loppui kentälle ajaessa ja sää oli oikein hyvä. Meillä sademagneeteilla on siis tuuria ehkä kerran vuodessa!

Meidän vuoron koittaessa otin Polkan aluksi leikkimään. Poksu leikki tosi innolla uudella edellisenä päivänä agility-kisoista (olin paikalla turistina, luonnollisesti) hankitulla karvalelulla. Tämä hyvä. Leikin jälkeen kuhnailin ehkä sen kaksi sekuntia, koiran vire laski ja siinä sitä taas oltiin. Ei tullut mistään mitään. Olin oikeasti luullut alkuviikon perusteella pahimman valeraskaushuurun olevan ohi. Ei ollut.

Otin Poksun myöhemmin vielä hetkeksi kentälle (enää se ei leikkinyt, koska oli nähnyt lihapullat - miksi käyttää suuta lelun pitämiseen kun on ruokaakin tarjolla?) ja tehtiin vauhtimaahanmenoa Sannan lainaamalla raa´alla jauhelihalla. Toimi jotenkin. Lopuksi vielä paikkamakuu niin, että kävin välillä palkkaamassa saadakseni koiran makaamaan tarkkaavaisempana. Pysyi paikalla, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä kettuuntuneen näköisenä.

Pohdinnan jälkeen saatiin kaivettua esiin kaksi ongelmaa. 1) Makupalat pitää vaihtaa kiinnostavampiin, tie lihapullien kanssa on nyt kuljettu loppuun. Tämä on helppoa, ahneelle koiralle kelpaa mikä vaan ja voidaan testata vaikka kalapullia seuraavaksi. Mutta 2) Polkka aistii aivan äärimmäisen helposti kettuuntuneen ohjaajan. Koiran vire laskee -> ohjaaja mietti "ei saakeli taas" -> koira menettää viimeksetkin motivaatiot. Koira osaa siis lukea ohjaajaa paremmin kuin ohjaaja koiraa. Auts.

Olin niin kyllästynyt mielialaelukkaani, että mietin aivan vakavissani Polkan laittamista kesälomalle ja homman jatkamista 9-vuotiaan eläkeläismäyräkoira Maissin kanssa. Sillä on nimittäin tällä hetkellä noin sata kertaa enemmän työskentelyintoa! Mäyräkoiralla, voitteko kuvitella. Ehkä nyt muutenkin laitan Polkan vähäksi aikaa lomalle, pakkoko sen kanssa on hakata päätä seinään kun ei kerran toimi?

Pus.

Treenin jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria hiekkakuopalla. Aurinko paistoi sen verran kuumasti, että jengi hyytyi muutaman laukkakierroksen jälkeen. Polkka erityisesti. Koira oli vielä illallakin niin kummallinen, että neuroottisena ihmisenä mittasin siltä kuumeen. Mitä jos se onkin valeraskauden lisäksi jotenkin sairas? Ei ollut kuumetta ja seuraavana päivänä koirakin oli piristynyt sen verran, että vain viime hetkellä suoritettu kotiinpaluu heppakisoista esti koirahuoneen sohvan patjansilppuamistyöpajan käynnistymisen. Peitot oli nimittäin jo kuorittu pois ihanan ja inspiroivan patjan päältä.

Boris ja Polkka.

Laukat hiekkakuopan pohjalla.

Koko jengi: Dara, Polkka, Bro ja Boris.