Hau hau, miten ihania koiria!

Vinski ja Dean.

Tehtiin viime viikolla lomareissu Vaasa-Hailuoto-Oulu-Liimattala -akselilla. Mietin jopa hetken aikaa koirien (tai toisen koiran) ottamista mukaan kun nyt kerrankin tehtiin lomareissu kotimaassa, mutta hylkäsin ajatuksen liian vaivalloisena. Ja oikeastaan hyvä niin, koko viikon paahtoi niin kamala helle, että matkustaminen olisi ollut koirille tukalaa ja hankalaa, niitä ei olisi voinut jättää yksin autoon sekunniksikaan.

Luin joskus lemmikkieläinpalstalta keskustelua siitä, miten jotkut eivät voi olla päivääkään erossa koiristaan ja suunnittelevat kaikki matkansa niin, että koirat voi ottaa mukaan. Kunnioitusta teille kaikille, sillä vaikka koiriani paljon rakastankin, vietän mielelläni toisinaan hetken aikaa ilman niitä. Tällä kertaa Polkka oli Jaanan hoivissa Genen ja Deanin ilona ja Maissi uudessa hoitopaikassa Kikan ja Jussin luona.

Polkka ei katsonut edes perään, kun jätin sen Jaanan pihaan. Retkotti vaan pitkin pituuttaan riehuttuaan ensin poikien kanssa. Hakiessa se onneksi käveli suosiolla autolle. Muuten olisi saattanut tulla vähän huonon koiranomistajan fiilis... Maissi oli päässyt uimaan hoitopaikassaan joka päivä ja ollut luonnollisesti asiasta erityisen innoissaan.

Tältä se näytti hoitoon viedessä ja sieltä hakiessa.

Koiramiehenä tunnettu Vinski lievitti hauhaun kaipuutaan (joskus vähän hävettää se koiran nähdessä isoon ääneen huudettu hauhau, etenkin Helsingissä ratikassa...) silittämällä lampaita, ponia (nämäkin ovat luonnollisesti hauhau) ja sukulaisten koiria. Erityisen ihana oli 1-vuotias mopsi, jota sai halailla ihan mielin määrin.

Jälleennäkeminen omien koirien kanssa sunnuntai-iltana oli riemukas. Ja meluisa.

Hertta ja Minnie saavat koiramieheltä toimintaohjeita.

Viinimarjoja Minnien kanssa.