Mitä syyskuun päiviä!

Hiki!

Käytiin perjantaina treenaamassa ja peltolenkillä Suvin ja koirien kanssa. Tai siis Suvi otti Polkan kanssa muutaman pätkän agilityä omalla kotikentällä (josta olen vähän kateellinen, oikeastaan sekä kentästä että koirani toimivuudesta...). Oli ihan kesäkeli, varjossa joku +20 ja auringossa paljon enemmän.

Treenipätkän jälkeen tehtiin peltolenkki ja koirat juoksivat taas itsensä mukaviksi. Polkka oli niin kuumissaan, että paljasti pimeän puolensa ja kävi rapaojassa rypemässä viilentymässä. Siinä missä vesisade on maailmanloppu, mutainen oja peltojen välissä on jotain ihanaa. Ota nyt sitten selvää tuosta afrikkalaislogiikasta!

Polkka on selkeästi vähän huonossa kunnossa kesähelteiden ja remmilenkkien (koska lastenrattaat) jäljiltä. Mutta eiköhän tämä tästä taas, kun saadaan arjen myötä koirakaverilenkit säänölliseen ohjelmistoon. Eihän nyt vaan mikään liikuta rhodea paremmin, kuin vapaana sekoilu toisen samanmoisen kanssa.

Riviin järjesty! 

Rotuparit ja yksinäinen bordercollie.

Eläinkoe nimeltä "Polkka saa osaavan ohjaajan"

Meidän kesän treenikausi meni ihan persiilleen. Mitä sitä kaunistelemaan. Ensin satoi kaatamalla vettä, sitten Pokka steriloitiin. Sen jälkeen alkoivatkin yli kuukauden kestäneet helteet. Polkan optimaalinen treenikeli on +18 astetta pilvipoutaa ja sellaista ei juuri tällä ulkotreenikaudella nähty.

Katsoin koko kesän laiskaa, löysäilevää koiraa ja mietin, onko se jotenkin jumissa tai onko sillä joku vikana. Polkka pudotteli rimoja, kaatoi pituutta, tuli kepeiltä kesken pois ja hyppäsi renkaan sivusta. Lopulta en keksinyt muuta syytä, kun ettei sitä vaan yksinkertaisesti huvita. Tehtiin koko kesä ohjaustekniikkatreeniä pienillä ratapätkillä ja sitä jos mitä Polkka inhoaa. Se vaan haluaisi tykittää menemään suoria pätkiä, mutta sillä treenillä ei paljon agilityn kakkosluokassa pärjätä.

Kun tultiin syksyyn, olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Jos ei huvita, sitten ei huvita. Voidaan me tehdä muutakin kuin agilityä (paitsi tokon kanssa en enää ala hakkaamaan päätäni seinään). Suvi treenasi Polkan kanssa kerran-pari joskus kun olin raskaana ja siitä sainkin idean - vaihdetaan koiralle parempi ohjaaja! Polkkaa nimittäin ärsyttää ihan suunnattomasti oma pysähtely ja ohjauskuvioiden miettimiseni ja tietenkin aavistuksen sekava ohjaustyylini. Toisaalta on niin kovin vaikea kehittyä itse, kuin koira ei kestä toistoja. Ellei mene laakista oikein, suunnistaa Polkka autolle mököttämään. Kehity siinä sitten aloittelijasta taitavaksi ohjaajaksi...

Suvikin oli kiinnostunut moisesta eläinkokeesta ja ilmoitin Polkan kotikisoihin kahteen starttiin. Radat olivat tosi koukeroiset ja hankalat ja kaksi hylättyä rataahan sieltä napsahti. Eipä niitä tuloksia tehnyt kukaan muukaan. Mutta koira kääntyi esteille hyvin ja teki niin innolla hommia, ettei moista työskentelyä ollut nähty koko kesänä. Jäi tosi hyvä fiilis. Ehkä tämä eläinkoe vielä uusitaan?

Jälkimmäistä rataa voi vakoilla tästä. Rata ei näytä vaikealta, mutta se on ennen kaikkea sujuvan ohjaustyylin ansiota. Kiinnittäkää huomiota myös vesisateeseen - ei haittaa koiran työskentelyä! Minua ärsyttää koirarotuihin liittyvät olettamat, mutta onhan sillä nyt rhodesiankoiraksi ihan hyvä vauhti päällä.

Nyt ollaan kaiketi tilanteessa, jossa minulla on (ihan) toimiva agilitykoira, joka on kuitenkin parhaimmillaan ihan jonkun muun kuin minun kanssani...

Kuva: Johanna Lyömilä

Syyslenkki ihanan Leon kanssa

Riehut rypsipellossa.

Ajeltiin maanantaina pitkästä aikaa Leon luokse lenkkeilemään. Leo lukeutuu Polkan parhaisiin ystäviin, niihin, joihin tutustuttiin nuorena. Olen päätynyt kehittämään sellaisen teorian, että koirat tulevat parhaiten juttuun niiden lajitovereidensa kanssa, joihin onnistuvat tutustumaan nuorina. Jos siis puhutaan oman lauman ulkopuolisista koirista. Vaikkapa Polkka ja rhodenarttu Dara tuskin olisivat sydänystäviä, jos tapaisivat toisensa nyt ensimmäistä kertaa...

Oli vähän sellainen kyllä maalla on mukavaa -lenkki. Nautittiin syysauringosta, ihasteltiin kauniita lehmiä ja hevosia, nähtiin monta kurkiauraa ja koirat vetivät täyttä laukkaa pelloilla. Polkka keksi uuden hauskan huvin, rypsipellossa piehtaroinnin nimittäin.

Tänään ilmassa ei ollut minkäänlaista viitettä seesteisestä keski-ikäistyneestä koirasta, vaan apina veti minkä tassuista lähti. Ja ilohan se on sellaista meinkiä katsoa.

Sänkipeltojen aika!

Jihuu, sänkipellot ovat taas täällä! En odota loppukesää, mutta kun loppusuoralla oleva kesä on tosiasia, saapuvat sänkipellot ilahduttamaan meitä. Köpsöttelyn sijaan täällä on vedetty viime aikoina melkoisia sänkkäriralleja. Polkan lisäksi myös Maissi 12v. on ollut ihan irti. Ensin juostaan ikääntynyt mäykkyruho läkähdyksiin ja sitten aletaan kaivella myyriä heinäkasoista. Joo-o, on se joskus saanut saalistakin!

Polkka ei voi käsittää heinäkasoissa kaivelua, tietenkään. Vaikka kerran se sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan - otti kopin Maissin hengettömäksi ravistamasta myyrästä ja nielaisi sen. Tämä kaikki tapahtui ehkä sekunnin sadasosassa. Tai ainakaan en ehtinyt sanoa yhtään mitään, ennen kuin koko upea liikesarja oli suoritettu loppuun. Mutta mikäs siinä, oikeastaan. Luomua parhaimmillaan!

Tänään sain muuten vihdoinkin aikaiseksi käydä Kennelrehun autolla. Koirat ovat syöneet nappulaa melkein koko kesän ja siitäpä vasta on ollutkin huono omatunto. Tajuan kyllä, miten älytöntä huono omatunto kyseisestä asiasta on. Nyt on taas jauhelihaa, kalkkunaa ja lohta kuppeihin.

Onko täällä keski-ikäistytty?

Sanna kävi viime viikolla kyläilemässä koirien ja pienen ihmistaimen kanssa. Ennen mentiin pitkin metsäpolkuja, nyt mukavasti metsäautotiellä, koska lastenrattaat. Jotain muutakin oli muuttunut. Aiemmin ihan hullua riehurallia tavatessaan vetäneet Polkka ja Boris tyytyivät sivistyneeseen päiväkävelyyn. Okei, ehkä yhdet puskalaukat, mutta se on aika vähän se. Eikä ennen myös Fabiona tunnettu Boris ollut tippaakaan kiinnostunut Polkan persauksesta. Voiko sterilointi vaikuttaa asiaan? Vai ovatko 5-vuotiaat rhodet vihdoin kasvaneet rauhallisiksi ja sivistyneiksi aikuisiksi?

Niin tai näin, mutta olihan tämä nyt vähän hämmentävää. Onko meillä muka aikuiset koirat?

Sen ainoan puskarallin jälkeen.

Tältä se meno nykyään näyttää.

WDS - turistina

Täydellistä porkkanakakkua koiranäyttelyssä.

Koirien maailmanvoittajanäyttely järjestettiin viime viikolla Helsingissä. Kun kuulin ensimmäisen kerran, että näyttely on 2014 Helsingissä, huudahdin spontaanisti että no ihan vastahan se oli Suomessa. Minun vastahan se oli -vuosi oli tarkemmin ottaen 1998. Sinä vuonna Papu tuli meille. Joko aika menee kamalalla vauhdilla, tai sitten olen jo sen verran vanha, että vuodet vain sekoavat päässäni. Ehkä molempia.

En edes miettinyt Polkan ilmoittamista (ja Maissin turkkihan on pilattu ajelemalla koneella), mutta turistiksi lähdin tietenkin. Suvi lähti matkaseuraksi, mikäs sen parempaa. Aamujunalla Helsinkiin ja illalla takaisin. Oli tosi hauska päivä, vaikka rhodejen kehässä sijoitukset menivät suurille ja mahdollisimman tummille. Makuasioitahan nämä, mutta on se vähän surkeaa kun vehnänvärisen arvostelussa valitetaan väristä.

Ei edes jaksettu katsoa 200 rhodesiankoiran arvostelua, vaan livahdettiin välillä katkarapuleivälle ja ostoksille. Ostoslistallani oli puruluita. Palasin kotiin kaksi pussia pinkeänä puruluita, kuivattua keuhkoa, erilaisia nameja, märkäruokaa, nappulanäytepusseja, pakasteruokaa (ilmaisnäytteitä, sitä kiusausta ei voinut vastustaa), Maissille uusi kong ja äidin koiralle tassupyyhe. Oikeasti kalliit takki- ja pantakarikot pystyin välttelemään. Koriste-esineiden perään en ole koskaan ollut, niitä siellä olisi kyllä riittänyt.

Näyttelystä jäi vähän sellainen perusmessariolo. Ei se sen kummempi ollut, paitsi koiria oli tietenkin enemmän. Yllätyksekseni kehän vihdoin viimein loputtua Feanor´s -tyypit kaivelivat laukuistaan kaikkia ihania herkkuja ja oli piknikin aika. Kutsu tuoda ruokia oli mennyt minulta ihan ohi (vannon!). Tarjolla oli ainakin ihanaa sipulipiirakkaa ja porkkanakakkua.

Ja muuten mitä ostoksiin tulee, niin takit ja vaikkapa aktivointilelut irtosivat kyseisenä viikonloppuna edullisemmin Peten koiratarvikkeen ja Musti&Mirrin nettikaupoista. Molemmat julistivat viikonlopun kunniaksi -20 % alennuksen kaikista tarvikkeista ja sepä hakkasi ns. messutarjoukset esimerkiksi Rukan ja Hurtan uusista mallistoista. Molemmilla on hauskoja uusia takkeja, se myönnettäköön. Onneksi meillä Polkan garderobi tursuaa jo valmiiksi...

Kesähuveja

Täällä on vietetty ihania mukavia kiireettömiä laiskoja päiviä. Uutisten mukaan helteet ovat kestäneet nyt kuukauden ja olemme nauttineet niistä joka solullamme. Ainakin minä ja koirat. Ollaan oltu käytännössä kaikki päivät omalla pihalla ja käyty illalla joko uimassa (Polkka osaa edelleen käyttää uimatikkaita, molempiin suuntiin) tai vähän kävelemässä. Yritettiin myös agi-treenata tällä viikolla, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä... Jos joku muistaa koira kuoli toko-kokeeseen -postauksen muutaman vuoden takaa, niin tämän viikon agi-treenit oli vähän sen toisinto. Mutta oli oikeasti ihan tukalan kuuma.

Tällä viikolla koirat ovat kuluttaneet aikaansa syömällä viinimarjoja suoraan pensaista. Ja elleivät syö, rohmuaa Vinski minun poimimia marjoja ja käy tarjoilemassa koirille. Koirilla on myös sujuva vesipalvelu, mutta toisinaan pikkuämpäristä tarjoiltu vesitilkka saattaakin ihan hups vaan loiskahtaa terassilla aurinkoa palvovan koiran niskaan...

Niin ja tällä viikolla Polkka vihdoin hoksasi, että kahluualtaasta voi käydä juomassa. Maissi onkin viilentänyt itseään koko helteiden ajan kyseisessä altaassa.

Ei täällä muuta.