Paikkamakuu evvk.Olin ilmoittanut Polkan toko-kokeeseen tämän viikon tiistaille. Ei sitten menty. Homma levisi käsiin niin totaalisesti, että toko-kokeilu siirtyy taas hamaan tulevaisuuteen.
Alamäki alkoi treeneissä liikkeestä maahanmenosta ja paikkamakuusta. Polkka ei mennyt maahan ja nousi paikkamakuussa istumaan. Kun se kaiken lisäksi alkoi jumittaa toko-hypyssä, alkoivat (treenikaverin) epäilykset herätä. Voisiko koira olla jumissa? Huolestuin ja varasin elukalle hierojan. Siellä se rönötti silmät kiinni hierojan käsittelyssä tunnin verran. Diagnoosi oli aavistuksen jumiutunut lanne, muuten lihaskunto oli aivan priima. Eikä hierojan mukaan näin lievän lannejumin pitäisi aiheuttaa maahanmenohaluttomuutta.
Koetta edeltävänä iltana oli tarkoitus tehdä muutamat jäävät ja paikkamakuuta. Jäävät menivät aivan nappiin, mutta paikkamakuussa paketti levisi lopullisesti. Polkka nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin alas. Nousi uudelleen istumaan. Kävin käskemässä alas vähän painokkaammin. Nousi edelleen istumaan. Kävelin kohti ja elukka lipesi karkuun. Päätin, että tokohomma on tällä erää tässä.
Päätös oli todellakin oikea, kokeessa oli kuulunut ampumista paikkamakuun aikana ja osa koirista oli lähtenyt haahuilemaan. Polkka ei ampumista pelkää, mutta olisi aivan varmasti lähtenyt liikkeelle joukon jatkona! Ja sitähän ei luupäälle haluta opettaa.
Tämä on jotenkin taas niin tätä - paikkamakuu on ollut aina Polkan vahvin liike. Se on pysynyt paikalla varmaan nelikuisesta asti. Siksi tuntuukin hullulta keskustella miltei kolmevuotiaan koiran kanssa siitä, mikä on "paikka" -käskyn merkitys. Ehkä kerään tsemppiä ja jatkan tästä joku toinen kerta? Nyt lähinnä ketuttaa.
Kun ei tokoilut sujuneet, mentiin korkkaamaan agilityn ulkotreenikausi. Sää oli lämmin ja koira laiska. Tehtiin hyvä pujottelutreeni ja Polkka alkaa nyt osata kepit molemmilta puolilta. Se on mukavan tarkka pujottelija, eikä jätä keppejä välistä. Polkan iloksi samasta ryhmästä löytyy myös aivan ihana bc-uros nimeltä Cool. Koirat leikkivät rataa rakentaessa ja Poksu oli jälleen kerran totaalisen in love.
Alamäki alkoi treeneissä liikkeestä maahanmenosta ja paikkamakuusta. Polkka ei mennyt maahan ja nousi paikkamakuussa istumaan. Kun se kaiken lisäksi alkoi jumittaa toko-hypyssä, alkoivat (treenikaverin) epäilykset herätä. Voisiko koira olla jumissa? Huolestuin ja varasin elukalle hierojan. Siellä se rönötti silmät kiinni hierojan käsittelyssä tunnin verran. Diagnoosi oli aavistuksen jumiutunut lanne, muuten lihaskunto oli aivan priima. Eikä hierojan mukaan näin lievän lannejumin pitäisi aiheuttaa maahanmenohaluttomuutta.
Koetta edeltävänä iltana oli tarkoitus tehdä muutamat jäävät ja paikkamakuuta. Jäävät menivät aivan nappiin, mutta paikkamakuussa paketti levisi lopullisesti. Polkka nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin alas. Nousi uudelleen istumaan. Kävin käskemässä alas vähän painokkaammin. Nousi edelleen istumaan. Kävelin kohti ja elukka lipesi karkuun. Päätin, että tokohomma on tällä erää tässä.
Päätös oli todellakin oikea, kokeessa oli kuulunut ampumista paikkamakuun aikana ja osa koirista oli lähtenyt haahuilemaan. Polkka ei ampumista pelkää, mutta olisi aivan varmasti lähtenyt liikkeelle joukon jatkona! Ja sitähän ei luupäälle haluta opettaa.
Tämä on jotenkin taas niin tätä - paikkamakuu on ollut aina Polkan vahvin liike. Se on pysynyt paikalla varmaan nelikuisesta asti. Siksi tuntuukin hullulta keskustella miltei kolmevuotiaan koiran kanssa siitä, mikä on "paikka" -käskyn merkitys. Ehkä kerään tsemppiä ja jatkan tästä joku toinen kerta? Nyt lähinnä ketuttaa.
Kun ei tokoilut sujuneet, mentiin korkkaamaan agilityn ulkotreenikausi. Sää oli lämmin ja koira laiska. Tehtiin hyvä pujottelutreeni ja Polkka alkaa nyt osata kepit molemmilta puolilta. Se on mukavan tarkka pujottelija, eikä jätä keppejä välistä. Polkan iloksi samasta ryhmästä löytyy myös aivan ihana bc-uros nimeltä Cool. Koirat leikkivät rataa rakentaessa ja Poksu oli jälleen kerran totaalisen in love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti