27.10.2011

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan

Ruuti ja Papu.

Olin jo päättänyt ettei meille tule enää mäyräkoiraa. Ruutin kuvioihin tulon jälkeen joudun ehkä syömään sanani. Sitten joskus. En ole kovin vakuuttunut mäyräkoirien terveydestä (lähinnä selkien tilanteesta) ja minun silmääni koirista jalostetaan entistä pidempiä. Minulle kelpaisi lyhyempi ja isommalla maavaralla varustettu mäykky. Sillä muuten saattaisi tehdä jotakin agilityradoillakin?

Ann-Marin Ruuti on aivan uskomattoman mahtava pentu! Hurjan suloinen, reipas ja fiksukin. Papu ei ole vielä aivan vakuuttunut uuden toimiskoirakollegansa hyödyllisyydestä, ei vaikka Ruuti tarjoaa mummolle pienen siivun päiväruoastaan. Ensimmäisellä kerralla Papu ei edes koskenut tarjottuun ruokaan - liotettuja nappuloita kermaviilillä, hyi saakeli! Mummon mielestä nappuloiden kuuluu olla rapsakoita.


Varo Ruuti, meillä on suunnitelmia sinun varalle! Ainakin pentutottista ja vähän agilityä. Ja keväällä aloitetaan mejä-treenit. Ai niin ja ensimmäiset pentunäyttelytkin on jo katsottu.

24.10.2011

Kaunis mummokoira

Papu (Oppes Coppelia) 13 vuotta 9 kuukautta.

Tänään töistä lähtiessä oli aivan uskomattoman kaunis valo. Keltaiset lehdet ja alkuillan pehmeä auringonpaiste. Koiran lisäksi myös kamera oli mukana (ihan normaali varustus työpaikalta poistuessa), joten otin muutaman kuvan. Mummokoira ei ollut kovin suosiollinen tälle idealle, vaan tärisi mielenosoituksesta istuessaan lehtikasassa. Lämmintä oli joku +8 eli ei se nyt niin kauheaa voinut olla. Mummot on mummoja.

Kotona huomasin, että varsinkin ylimmän kuvan sommitteluun olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Muuten hyvä, mutta puu kasvaa suoraan koiran päästä! Ehkä muistan tämän ensi kerralla.



Toimistomummon titteli on "työhyvinvointikonsultti".

23.10.2011

Viikon varrelta

Hiekkakuopparalli.

Aloitettiin keskiviikkona uudessa agilityryhmässä. Treenipaikka vaihtui maneesiksi. Kylmähän se on, mutta valoisa ja tilaa on kunnon rataa varten (toisin kuin viime talven treeniksellä). Ensimmäinen treenikerta toi esiin Polkan vanhan ystävän, nenäheikin. Lisäksi vauhtia suoritukseensa saanut Pokemon alkoi valitsemaan itse esteitä, sain todellakin tehdä töitä saadakseni sen hyppäämään puomille rynnistämisen sijaan.

Treenattiin aidalla pyörittämistä, putkeen lähettämistä kauempaa ja keppejä. Polkka osaa kepit vain toisesta suunnasta ja niin, että lähetän sen samasta helposta kulmasta. Nykyisin se pujottelee tosi nätisti ja vauhdilla, muttei siis osaa hakea itse kepeille kuin helpoimmasta paikasta lähetettynä. Tehtiin niin, että lähetin koiran kepeille aina vain kauempaa ja Jonna palkkasi sen ensimmäisestä välistä. Lopulta saatiin koira hakemaan oikeaan väliin jo aika kaukaakin lähetettynä. Kaiken kaikkiaan eka treenikerta uudessa paikassa meni ihan jees.

Perjantaina jatkettiin keppitreeniä Suvin kanssa Pekolassa. Pilkottiin kepit neljän mittaiseen pätkään ja Suvi oli palkkaamassa koiran ruokakupin kanssa keppien päässä. Sitkeästi Polkka yritti oikaista ensimmäisen kepin jälkeen suoraan ruokakupille, mutta luovutti sitten ja pujotteli koko pätkän. Sain lopulta lähetettyä sen aika kaukaa ja hankalasta kulmasta. Lopuksi liitettiin keppeihin toiset neljä pätkää ja Polkka pujotteli vauhdilla loppuun. Hienoa!

Tehtiin myös muuta irtoamistreeniä niin, että Suvi oli palkkaamassa koiran ruokakupin kanssa radan päässä. Tätä me tarvitaan, todellakin! En ymmärrä, miksi meidän varsinaisissa treeniryhmissä ei tehdä tällaista irtoamistreeniä, uskoisin että se olisi hyödyksi muillekin kuin vain meille. Kaiken kaikkiaan treenistä jäi hyvä fiilis, Polkka teki taas töitä hyvällä vireellä.

Rhodepyramidi.

Siirryttiin agilityn parista metsään ja hiekkakuopalle lenkittämään jengiä. Hyvin ne juoksivatkin pimenevässä syysillassa. Oli ihanan kuivaa useamman sateisen päivän jälkeen. Metsässä kävelyn jälkeen viimeiset virrat juostiin pois vielä hiekkakuopalla. Miten koirat menevätkin aina ihan sekaisin siellä?


Mitkä ilmeet!

Ystävykset Polkka ja Dara.

Huimasti kasvanut Otti Pottinen.

Make Makkaran syyspotretti.

Oltiin tänään sienestämässä Juhon, Piian, Mörkön ja Elinan kanssa. Sää oli nihkeän pilvinen ja hyvä kun sieniä edes erotti päivänvalossa! Maissi keskittyi kaivamaan lahoja kantoja, Polkka syömään sammalta ja multaa (on aika lähellä, että se saa kuonokopan päähänsä sienestyslenkeille!) ja Mörkö bongaamaan kaikkea ällöä syömistä kuten hevosmunkkeja ja linnunraadon (bulldogille tuskin saa kuonokoppaa?). Saatiin ihan mukavasti sieniä, loppupunnituksessa voitin Elinan saaliin noin 70 grammalla. Hurja taisto siis! Koirat liikuttivat itse itsensä ja painelivat kotona takan eteen lepäämään.

21.10.2011

Villapaita

Syksyneuleessa on tyyliä.

Palasin torstai-iltana päivän työreissulta Helsingistä. Minua odotti kotona tyytyväisen näköinen rhodesialainen, se makoili takan edessä oranssi villatakki päällä. Pasi kertoi villapaidan tulleen postissa ja Polkan pitäneen sitä yllä viimeiset kuusi tuntia. Meillä asuu näemmä 30 kg painava fifi, joka on siirtynyt käyttämään vaatteita myös sisätiloissa. Fifin onnenpäivän kruunasi koirien huoneeseen juuri asennettu lämmintä ilmaa puhaltava ilmalämpöpumppu. Voisiko afrikkalainen enempää toivoa?

Pöllöt ja niiden nappisilmät.

Koska oma villapaitaprojektini on edelleen erittäin vaiheessa, pyysin Susannaa neulomaan Polkalle villapaidan. Milton- ja Selma-rhodesialaisten mutsi on aavistuksen minua taitavampi näissä hommissa. Suuret kiitokset Susanna, villatakki on aivan mielettömän hieno! Ainoa ongelma onkin, että missä sitä uskaltaa käyttää - ei ainakaan raisuilla kaverilenkeillä ettei se mene hajalle!

Toimii myös råtan kanssa.

19.10.2011

Uusi toimistokoira

Kaksi toimistokoiraa ja toimistonäätä.

Papu sai tänään kollegan! Meillä on töissä uusi toimistokoira, karkeakarvainen mäyräkoira Arvocas Blondivitsi eli Ruuti. Yhdeksänviikkoinen ihanuus kuuluu työkaverilleni Ann-Marille ja hänen miehelleen Mikalle. Papu perehdytti uutta kollegaa rauhallisin elkein. Edes pennun hampaat persauksissa eivät saaneet kokenutta toimistokoiraa tolaltaan.

Meidän toimisto on siirretty väliaikaisesti sisätilaongelmien vuoksi ihanaan vanhaan kansakouluun. Työhuoneessa on sopivasti ovi takapihalle - siitä vaan luukku auki ja toimistokoiran alku pihalle pissalle. Papu kirmaili asiantuntevasti ympäri pihaa ja näytti pissaamismallia.

Kuvan ottaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Pentu innostuu vetämään rallia ympäri lehtikasoja.

Ihana Ruuti.

Kollegat, ikäeroa yli 13 vuotta.

Työpäivän jälkeen Papu teki lähtöä Ann-Marin matkaan. Mummeli oli selkeästi sitä mieltä, että hän muuttaa nyt sivistyneisiin oloihin kaupunkiin ja minä voin viedä pennun mennessäni meidän apinalauman jatkoksi. Voi mummo parkaa, kun totuus valkeni ja hänen korkeutensa pakattiin auton takaluukkuun ja kyydittiin takaisin kotiin.

Papu on kyllä mahdottoman ihana koira luonteeltaan. Sille sopii ihan kaikki: uusi pikkupentu laitetaan lattialle naaman eteen ja mummeli vaan kuittaa, että tällainen tällä kertaa.

16.10.2011

Agitreeniä ja kaverilenkkiä

Sintti, Maissi ja Polkka.

Mentiin perjantaina töiden jälkeen Pekolan treenikselle Suvin jengin kanssa. Työstimme Poksun kanssa ohjauskuviota, joka taisi olla nimeltään back flap. Koira hyppäsi aidan takaakierrolla ja minä peruutin ja ohjasin sen seuraavana esteenä olleeseen putkeen. Ei kovin simppeliä, mutta sujui lopulta ihan hyvin. Tehtiin pientä rataa ja Polkka oli tosi hyvässä vireessä ja teki töitä innolla. Lopuksi treenailtiin keppejä, Polkkahan osaa pujotella vain toisesta suunnasta lähetettynä. Muutenkin tarkkuuden ja vauhdin mahduttaminen samaan suoritukseen tuntuu välillä haasteelliselta.

Treenin jälkeen mentiin metsälenkille. Koirat saivat hyvän rallin päälle ja juoksivat turhat virrat pois.


Lauantaina tehtiin sama setti Kirsin ja Sintin kanssa. Aloitettiin eilisellä back flap -kuvion sisältäneellä radalla ja jotain oli jäänyt päähän - Polkka pötki radan vauhdilla ja tarkasti. Toisella radalla olleet kepitkin menivät alkusäädön jälkeen vauhdilla ja oikein. Polkka teki töitä hyvällä vireellä ja vauhdilla.

Kyllä koirat voivat olla erilaisia: jos rata ei mene Polkan toiveiden mukaan ja palkkaa ei tipu väärästä suorituksesta ja jotakin kohtaa joudutaan työstämään, koira kyllästyy ja lakkaa edes yrittämästä. Treenikaveri Sintti puolestaan kuumuu samassa tilanteessa aivan ylikierroksille ja säheltää. Lopputulos on kuitenkin sama, homma on vaikea saada toimimaan. Meidän kohdalla haaste onkin pitää treeni tarpeeksi simppelinä ja auttaa koira onnistumaan.

Treenien jälkeen mentiin juoksuttamaan koiria metsään ja hiekkakuopalle. Maissikin oli mukana ja tulee Sintin kanssa juttuun ihan liikuttavan hyvin. Koirat juoksivat pitkin hiekkakuoppaa hirveän hepulin vallassa ja Maissi jopa halusi leikkiä Sintin kanssa - uskomatonta! Onhan se nyt vähän matala reppana isojen koirien seassa, mutta ehkä hullu luonne tasoittaa kokoeroa...


Polkalla on vaikeuksia pitää koivet järjestyksessä.

12.10.2011

Pitkä viikonloppu Amsterdamissa

Mutta sehän on rhode!

Paettiin remonttikaaosta neljäksi päiväksi Amsterdamiin. Voi miten pieni pako arjesta olikin mahtavaa! Pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, iltapäiväteetä ja suklaakakkua ja päämäärätöntä vaeltelua kaupungilla. Amsterdam oli kaunis, mutta sateinen ja kylmä. Sain talveenvarautumisvimman ja ostin toppatakin, paljon teetä ja valtavia amarylliksen sipuleita. Mitään koiratarvikkeita ei taaskaan löytynyt. Miksi en koskaan löydä reissuillani mitään ihania koiraputiikkeja?

Mäykyt mainostavat sukkahousuja.

Koiria näkyi aika paljon, vaikka surkean sään vuoksi emme käyneet puistoissa. Vondelpark olisi kuulemma ainakin ollut näkemisen arvoinen. Ilmeisesti koirat olivat tervetulleita myös kahviloihin, ainakin pikkukoiria tuli ulos päiväkahvilta. Omasta apinalaumasta Papu olisi täydellistä kahvilaseuraa ja Maissikin ehkä menisi, mutta Polkka yrittäisi varmasti varastaa oman ja muiden pöytien syötävät ja aiheuttaisi yleistä pahennusta. Ehkä meidän onkin parasta kahvitella vain omassa pihassa?

Koirabaari.

Kauniita (mutta luisevia?) hevosia.

Baarikissa lähtee ostoskeskukseen.

Erikoisimmat kaupunkieläimet olivat kuitenkin baarikissoja! Kyllä, miltei jokaisella kuppilalla oli oma kissa. Katit hengailivat ympäri kahviloita ja baareja. Istuskelivat tuoleilla tai omalla pedillään. Ja kävelivät omistajan elkein ympäriinsä. Mikä lie kissojen tarkoitus, toimia hiirenloukkuina vai ihan vaan pitää asiakkaille seuraa? Hauska juttu joka tapauksessa ja kissatkin olivat hyvin hoidettuja ja tyytyväisiä.

Tällä baarikissalla on peti pöydän alla.

5.10.2011

Vähän erilainen koiralenkki

Shandy on kaunis ja Polkka epäileväinen.

Olen haaveillut vuosikaudet koiran lenkittämisestä ratsain. Tänään se sitten toteutui, kun Ellen tarjosi ystävällisesti ihanaa Shandy-ponia maastolenkille. Polkka pyöri tallissa kuin kokeneempikin tallikoira, mutta liikkuvien hevosten kanssa kulkeminen vaatii vielä totuttelua. Ilmeisesti koira hämääntyi siitä, että minä kiipesin Shandyn selkään ja pyöri hämmentyneenä meidän ympärillä.

Välillä Polkka jopa seisoi liikkuvan ponin edessä, eikä älynnyt väistää. Yritin hätistellä sitä raipalla vähän kauemmaksi (ihan ystävällisesti siis), mutta Polkka katsoi parhaaksi varmistaa mutsin turvallisuus palloilemalla ihan ponin vieressä. Muutamat spurtit se sentään malttoi vetää seurueeseen kuuluneen Leo-rhoden kanssa. Russelit Lilo ja Stitch painelivat ihan omaa reittiään.

Hevoset olivat tottuneita koiriin, joten Polkan kiehnäämisestä ei ollut mitään haittaa. Käveltiin kierros syksyisten peltojen ja metsän keskellä. Ensi kerralla sitten vähän reippaammin, kun Ellenin ratsu on saanut jalkansa kuntoon. Tosin kävelymaasto on varmasti paras tapa totuttaa koiraa kulkemaan hevosten mukana.

Hassua muuten, sen jälkeen kun laskeuduin alas Shandyn selästä, ei Polkka yhtäkkiä halunnutkaan olla kaviokkaan kanssa missään tekemisissä. Pienessä päässä kävi varmaan hullu mietintä siitä, mitä oikein tapahtui. Mutsi, poni ja sitten yhtäkkiä ne ovatkin yhtä samaa olentoa.

Hei se seuraa mua!

2.10.2011

Raksaa ja pyöräilyä

Viikonloppu, mikä ihana tekosyy.

Polkan lauantaiaamuinen sohvalla venyminen katkesi heti alkuunsa, lähdettiin nimittäin Kalpikseen alamäkipyöräilemään. Rehellisyyden nimissä Pasi ja Juho pyöräilivät, minä, Polkka, Piia ja Mörkö kannustettiin. Lokakuun ensimmäinen päivä oli kauniin aurinkoinen, vaikkakin syksyisen viileä. Koirilla oli hyvää tilaa juosta rallia pyöräilyreittien ulkopuolella. Koirilla oli aktiivinen päivä, ne ulkoilivat sen reilun kolme tuntia mitä pyöräilyyn meni aikaa.

Tarkkana kisakatsomossa.

Polkka on selvästi aikuistunut pitkään kestäneestä harmittomasta pentuvaiheesta. Se nimittäin vahti autoa Mörköltä! Polkka oli häkissä ja Mörkö lastattiin puolikkaaseen takaluukkuun. Menomatkaa rytmittikin Polkan häkistä kuulunut murina. Mörkö-parka yritti liimautua takaluukun vastakkaiseen seinään. Muuten koirat olivat entiseen tapaan ystäviä keskenään, mutta omaan autoonsa Pokemon ei olisi huolinut kaveria.

Laskettelurinteessä riittää lääniä juosta.

Tauko.

Sunnuntai kului kokonaan raksaamisen merkeissä. Kodinhoitohuone sai kaakelit lattiaan, saumaukset enää puuttuvat. Ja osa seinäkaakeleista, paneelit, kaapit ja tassujenpesualtaan kaakelit. Kyllä tähän projektiin vielä jokusen tunnin saa uppoamaan. Mutta hyvä siitä tulee ja ehkäpä vielä tämän syksyn rapakeleille!

Mummeli tarkistaa työn laadun.

Maissi ottaa lepoa auringonläikässä.