30.4.2013

Vappunenä

Mikä vappunenä!
Innostuttiin Saaran kanssa kuvaamaan koirien vappunenäkuvaa netistä löytyneen kuvan inspiroimina. Oli muuten helpommin sanottu kuin tehty! Strösselit olivat Polkan ja Maissin mielestä ihan liian hyviä pysymään nenässä. Monen yrityksen, naurukohtauksen ja koirilta saatujen mulkoilujen jälkeen päädyttiin niin sanotusti nykytekniikan apuun.

Making of -kuvasarjan myötä toivotamme mainiota vappua kaikille! Me ainakin paistetaan munkkeja ja grillataan. Jos vaikka aurinkokin löytäisi reittinsä takaisin taivaalle...

Nyt sitten nuolaisematta!

Strösselit nenässä, ainakin melkein.

Strösselit kielessä.

Juoksu!

Rumat pöksyt masentaa.
Polkan juoksu alkoi. Vihdoinkin!

Seuraavat viikot ovat jännittäviä, ohjelmassa on järkiavioliitto hurmaavan Genen kanssa. Toivottavasti kaikki menee nappiin ja saadaan heinäkuussa pieniä punaisia pokemoninpoikasia.

29.4.2013

Hotellilomalla

Hotellin tarjosi koiravieraille tervetuliaislahjan.
Oltiin viikonloppuna minilomalla Seinäjoella koko porukan voimin. Tai oikeastaan Pasi oli työmatkalla ja Polkka pudotettiin matkalla Marjolle ja Jannelle hoitoon, mutta me muu porukka lomailtiin ansiokkaasti. Hotellin respan ilme oli näkemisen arvoinen, kun kinusin myöhäisempää huoneenluovutusta "kun meillä on tää vauvakin mukana". Kantokoppa oli tietenkin piilossa tiskin takana ja hämmentyneen näköinen nainen luuli minun tarkoittavan mäyräkoiria... Taisimme muutenkin herättää hilpeyttä, kuka hullu nyt lähtee hotelliin viisiviikkoisen vauvan ja kahden koiran kanssa? Kanssa-asujat saivat kuitenkin pitää yörauhansa, vauva ei itkenyt eivätkä mäykyt räksyttäneet (kuten kaikki mäykyt tuntuvat aina tekevän).

Reissu meni kaikin puolin mainiosti ja kaikki pikkutyypit olivat tyytyväisiä. Hotelli muisti nelijalkaisia vieraita tervetuliaispussilla, jossa oli luita, herkkuja ja kakkapusseja. Tosi ystävällistä kyllä. Vauva ei sen sijaan saanut tervetuliaislahjaa.
Mikä homma tää niinku on, kysyvät mäyriäiset.
Kotimatkalla käytiin niinkin eksoottisessa matkakohteessa, kuin Keskisen kyläkaupassa. Olipahan muuten kokemus! Ostosmatka ei kestänyt kovin kauan, miehellä ja vauvalla ei jotenkin riittänyt kapasiteetti moiseen ostosparatiisiin. Ja ehkä sitä itsekin shoppailee mieluummin jossain vähän muualla...

Kotimatkalla haettiin väsynyt Polkka Tampereelta. Koira löhösi olohuoneen sohvalla, eikä olisi halunnut lähteä mihinkään. Miten tämäkin pitäisi nyt sitten tulkita, tuntea itsensä huonoksi koiranomistajaksi vai iloita ilmeisen mainiosta koiranhoitopaikasta?

Vaarallinen mäyräkoira vaanii iltapalaa.

25.4.2013

Missä se hemmetin juoksu viipyy?

Ihmisten suunnitelmat, evvk.
Polkan juoksun piti alkaa edellisistä juoksuista lasketun välin mukaan helmikuun puolivälin tai lopun tienoilla. Nyt on huhtikuun loppu, eikä juoksu ole edelleenkään alkanut!

Koira nuuskii kaikki hajut, merkkailee ja mun mielestä sen peräpää näyttää siltä, että juoksu alkaa ihan just. Tosin olen tehnyt tämän diagnoosin jo tammikuun lopussa. Tähän saakka koiran juoksun alkaminen on aiheuttanut lähinnä harmaita hiuksia (revittyjä juoksupöksyjä, veriläikkiä seinillä saakka ja sitä rataa) ja sen ainoan kerran kun juoksun sopisi tulla suunnitellusti, sitä ei tule.

Minusta ei olisi koirankasvattajaksi. Polkan pennut vaikuttavat elämääni tasan sen verran, että luovutan koiran astutettavaksi ja synnyttämään Päivin luokse. Ja silti olen aivan tulisilla hiilillä asian kanssa! Vaan kai sitä saa vähän eläytyä, vaikka omistaakin vain sijoituskoiran...

22.4.2013

Aurinkoa

Mummonakit vierekkäin.

Viikonloppuna oli aivan mahtavat kelit. Otettiin koirien kanssa auringosta ja kärryvapaista (lue: Pasi oli kotona hoitamassa vauvaa) lenkeistä ilo irti. Lumet ovat sulaneet metsäpoluilta ja pellotkin osittain kuivuneet. Koirat ovat saaneet kevään kunniaksi kunnon virtapiikin ja juoksivat metsässä kuin eivät olisi koskaan irti olleetkaan. Sunnuntaina saatiin lenkkiseuraksi Suvi ja neljän koiran lauma. Polkka villitteli menemään ihan innoissaan, kun lumipenkat eivät enää estäneet tieltä metsään suuntautuvia hepuleita.

Lämpimien kelien myötä koirat ovat alkaneet viihtyä etupihan terassilla. On uskomattoman kätevää heittää koko porukka ulos esimerkiksi siivouksen ajaksi. Siellä ne tyytyväisinä käristävät karvaisia nahkojaan auringossa. Vielä kun saa vauvan nukahtamaan vaunuihin ja itkuhälyttimen vartioimaan, niin johan on sisällä hiljaista!

Polkka ruskettuu ergonomisesti.

Aurinkoon nukahtanut Polkkaporsas.

Päikkäreillä kaverin kanssa.

Päikkäreillä kaverin kanssa, osa 2.

Mäykyt söpöstelee.

13.4.2013

Siivouspäivä

Kevätjengi.
Sunnuntaina siivottiin koko talo perusteellisesti. Kevätaurinko saa esille kaikenlaisia likaviivoja seinissä ja kaappien ovissa. Enää pitäisi saada aikaiseksi pestä ikkunat ja se vasta onkin rasittava homma. Etenkin kun ikkunat ovat moniruutuiset ja ulos aukeavat... Ikkunanpesutsemppiä odotellessa!

Koirat saivat komennuksen terassille siivouksen ajaksi. Ne viihtyivät siinä hyvin, tosin Polkka vasta sen jälkeen kun sai takin niskaansa. Viluinen pieni lellipentu. Koirien onneksi myös niiden pedit oli nakattu pihalle tuulettumaan, ei tarvinnut maata terassilautojen päällä.

Maissi sai samassa rytäkässä kesätukan, ajelin sen hirveän hapsottavan talviturkin pois. Koirasta tuli niin ruma, ettei siitä kehtaa muutamaan viikkoon ottaa kovin tarkkaa valokuvaa. Tilasin trimmauskoneeseen uuden terän ja sehän puri turkkiin aika paljon entistä ilmeisen tylsää terää paremmin. Anteeksi Maissi, saat nyt kulkea hyeenan näköisenä ihan aluspaitasillaan hetken aikaa.

Mummeli ja Polkka ottavat aurinkoa.

9.4.2013

Uusi villapaita

Kevätsää lämmittää - ja Polkka kaipaa villapaitaa!
Polkka sai vihdoinkin talvitakin alle sopivan välikerraston, nimittäin W-Woolin williksen. Kyseisellä firmalla oli 4-vuotissynttäreiden kunniaksi kaikki tuotteet -40 % alennuksessa ja päätin tarttua tarjoukseen. Polkka sovitti willistä näyttelyssä joskus muutama vuosi sitten, mutta villapaita jäi silloin hankkimatta. Sopiva koko oli sovittamisen ansiosta selvillä ja se oli Polkan vakiokoko 60 cm. Takki tuli muutamassa päivässä valitsemaani SmartPost -pakettiautomaattiin (mikä on vähän kummallinen systeemi, mutta ei siitä sen enempää).

Takki on täyttä villaa, eli varmasti tosi lämmin. Se on myös näppärän ohut, menee siis hyvin Pompan ja muiden talvitakkien alle. Ja mikä tärkeintä - istuu kunnolla. Lisäksi tykkään korkeasta trikookauluksesta, Polkalla on nimittäin tapana saada lumessa rehatessa lunta takin kauluksesta sisään. Ja sekös afrikkalaista prinsessaa ärsyttää.

Polkka kokeili takkia lauantaina lenkillä, eikä onneksi piehtaroinut mudassa kuten seuraavana päivänä villitellessään sukulaispoikien Niron ja Egon kanssa. Villaisen takin ainoa huono puoli kun on pestävyys - käsipyykiksihän se sitten menee. Onneksi aluskerrastomaista takkia täytyy pestä harvoin.

Jos W-Woolin takit kiinnostavat, kannattaa tykätä putiikista facebookissa. Tuotteista on nimittäin usein hyviä alennuksia, joista ei taideta muualla ilmoitella.


5.4.2013

Vaunulenkkeilyä

Ennen tielle uskaltautumista treenattiin omassa pihassa.
Aurinkoiset kevätpäivät jatkuvat ja olen toipunut ulkoilukuntoon. Sitä ihminen piristyy kummasti, kun hemoglobiini nousee 80:sta 110:een. Enhän edelleenkään ole missään elämäni kunnossa, mutta ulkoilemaan sentään jo pystyy ja koirat lenkittämään.

Koirilla onkin ollut totuttelemista uuteen lenkkeilymuotoon, nimittäin remmilenkkeilyyn vaunujen sivussa. Ne ovat juosseet melkein koko talven vapaana metsässä ja jäällä ja olivat alkuun vähän ihmeissään narutuomiosta. Polkan ja Maissin kunniaksi täytyy sanoa, että lenkkeily on sujunut yllättävän hyvin. Koirat kävelevät kiltisti vaunujen vasemmalla puolella remmit löysällä. Ihan muutaman kerran on tarvinnut huomauttaa vetämisestä. Tiukka kuri remmissä kulkemisen suhteen kantaa hedelmää - olisipa kurjaa alkaa nyt vaunujen kanssa opettaa koiria kävelemään yhtä laitaa seilaamatta ja vetämättä!

Kun nyt vaan lumet sulaisivat pian, niin päästäisiin kulkemaan muitakin reittejä kuin tien reunuksia. Ja kun vauva vähän kasvaa, aion esitellä sille kantorepun ja toivoa, että se viihtyisi siinä. Olisi nimittäin metsälenkeillä vähän vaunuja kätevämpää...

1.4.2013

Uusi perheenjäsen

Polkka valvoo unta.
Nyt se vihdoin tapahtui, meidän perhe sai kuudennen jäsenen! Pikkumies syntyi viime viikon torstaina. Kotona ollaan oltu nyt viikon verran ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Työnimellä Pertsa (junttia, eikö totta?) kulkenut vauva on ollut ainakin tähän mennessä varsin rento kaveri. Syö ja nukkuu, eikä ole kertaakaan vielä itkenyt kunnolla. Öistäkin ollaan selvitty muutamalla syötöllä.

Koirat ovat ottaneet pikkukaverin vastaan tosi hyvin. Papu ei ole ehkä vieläkään huomannut, että täällä asuu vakituisesti joku pieni ihminen. Maissi puolestaan haluaisi rakastaa vauvaa ihan hirveästi eli nuolla sen raukan naamaa ihan jatkuvalla syötöllä. Polkka on kohteliaan kiinnostunut vauvasta, mutta ei tunkeile ja on tosi varovainen.

Huvittava hetki koettiin, kun neuvolasta kotikäynnillä ollut terkkari oli poistumassa tavaroineen. Polkka oli makaillut koko vierailun ajan koirasohvalla yhtään kiinnostumatta vieraasta. Kun terkkari meni eteiseen pukemaan, nousi koira kiireesti sohvalta ja kävi tutkimassa tädin kantamukset. Tarkastikohan Polkka, ettei vauvaa vaan varastettu meiltä? Myös vierailulla ollut äitini käveli vauva sylissä eteiseen ja Polkka ilmestyi heti paikalle kysyvä ilme naamallaan.

Olisko sillä jotain kiinnostavaa housuissa?
Minulle tuli vähän yllätyksenä oma huono kunto vauvan syntymän jälkeen. Synnytys kesti yli vuorokauden, eikä mennyt ihan oppikirjamalliin. Menetin aika paljon verta ja olo on sen mukainen. Muutama ensimmäinen päivä kotona meni aivan hirveässä päänsäryssä, kun kaikki minuun pumpatut lääkkeet (esimerkiksi kolme selkäydinpuudutusta) poistuivat elimistöstä. Istuin keittiössä aurinkolasit päässä, kun silmät eivät kestäneet päivänvaloa. Onneksi olo kuitenkin paranee kohisten - kävin eilen metsälenkillä ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon. Ajoin autolla metsäautotien alkuun ja kävelin yhteensä 45 minuuttia hyvin hitaasti. Ja olin ihan kuollut takaisin autolle päästessä. Suomalainen sisu, tiedättehän. Olen ollut ihan raivoissani, kun ulkona on kevään parhaat lenkkikelit ja oma kunto ei kestä kuin istua neljän seinän sisällä.

Joo siis tällainen toukka meillä asuu nykyisin.
Ystävät ovat olleet ihanan avuliaita ja tarjoutuneet auttamaan koirien kanssa. Mäykyt olivat synnytysmaratonin ajan Elinalla ja Polkka Suvilla. Lisäksi Polkka on päässyt lenkille Suvin lauman kanssa. Muutkin ovat tarjonneet apuaan, iso kiitos teille kaikille siitä! Oikeastaan tuntumaa oikeaan arkeen otetaan vasta huomenna, kun Pasin talviloma loppuu ja hän palaa takaisin töihin. Mutta eiköhän tämä tästä. Pikkumiehenkin saa jo viedä ulos, joten alamme varmaan opetella vaunulenkkeilyn saloja.