27.2.2011

Papu täytti 13!

Synttärisankari.

Vietettiin viikonloppuna mummokoiran 13-vuotissynttäreitä. Näillä vuosilukemilla jokainen synttäri on juhlan arvoinen ja toivottavasti synttäreitä olisi vielä jäljellä...

Päivänsankarille oli tarkoitus ostaa Lemmikkileipureiden uutuus, koirien oma täytekakku. Mutta kuinkas sitten kävikään Citymarketin koiraosastolla? Koirankakut olivat loppu ja hyllystä löytyi pelkkiä kissankakkuja. Papulle ei kerrottu kakun oikeaa laitaa ja hyvin näytti maistuvan. Kuten myös juhlavieraille Maissille ja Polkalle. Mutta hei, 7 euroa maksanut kakku oli ihan mikroskooppisen pieni! Jos se oikea koirankakku on samaa kokoa (hinta ainakin on sama), niin kehittäkää nyt äkkiä joku vähän isompi versio siitä. Ei kai kakku ole mikään fifien etuoikeus - Polkka ainakin haluaa synttärikakkua 2-vuotisjuhlillaan eikä tule kuin vihaiseksi ruokalusikallisen kokoisesta tarjoilusta!

Kakku näyttää pieneltä jopa Papun rinnalla.

Kevään ensimmäinen päivä

Ylväs Dara ja sekopäinen Polkka.

Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä. Tällaista todellakin osaa arvostaa karmean pakkasputken jälkeen! Lähdettiin jäälle lenkkeilemään Suvin ja Teemun lauman kanssa. Kevätaurinko lämmitti niin, että lapasetkin olivat liikaa. Koirat kirmasivat ihan innoissaan pitkin jäätä. Päivän löydöiksi kirjattiin jonkun pudottama pipo ja lumen alta löytyneet ahvenet.

Fiksun näköistä porukkaa.


Auts.

Rhodet painii ja bösilö tunkee väliin.

Dara.


Väsytetty!

Jos tänä viikonloppuna ei ole tarjottu rhodesialaiselle virikkeitä, niin sitten ei koskaan! Ensi viikko näyttää lupaavalta kelien suhteen, päästään treenaamaan tiistaina agilityä ja torstaina tokoa kun pakkasrajat eivät pauku rikki. Perjantaille vielä vähän omaa treeniä ja kaverilenkkiä, niin eiköhän apina pysy taas tyytyväisenä ja kaidalla polulla askartelujensa kanssa...

26.2.2011

Leikkimässä Leon kanssa

Polkkaa kiinnostaa lähinnä hevosenkakka ja Leo käyttää tilaisuuden hyväkseen.

Käytiin tänään tapaamassa 8 kuukautta vanhaa rhodeuros Leoa tässä meidän lähinurkilla. Polkka ihastui Leoon välittömästi ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Poksu sai nimittäin visiittimme aikana perusteellisen korvapesun. Leo oli tosi ihana meidän ihmistenkin mielestä, tosi kiva ja kiltti nuori uros.


Mikä tyyppi tuo on?

Leon maatila oli täynnä kaikkea mielenkiintoista. Ensin ihmettelimme hevosia, sitten lampaita ja lopuksi lehmiä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin me ihmiset ihmettelimme. Polkkaa kiinnosti lähinnä juosta uuden ystävänsä kanssa ympyrää ja yrittää syödä niin paljon hevosenkakkaa kuin suinkin vain mahdollista. Leolla on kyllä ihan mahtavat maastot juostavana, todellista koiranelämää.

Kävimme myös Leon kotona kahvittelemassa. Sisältä löytyi ihana russelimummo Stitch, joka juoksi ihan menossa mukana nuoren parin perässä. Ei meidän Papu vaan... Se olisi laittanut riehujat nippuun ja käynyt sen jälkeen tyytyväisenä nukkumaan. Kiitos vain Cecilialle ihanista laskiaispullista ja vieraanvaraisuudesta, meillä oli oikea elämysreissu!

Entäs tämä sitten? Iso ja haisee kummalliselta.

... mutta vaikuttaa ystävälliseltä?


Eläimistä viis, me juostaan Leon kanssa nyt!


21.2.2011

Jäälenkki

Kylmää kyytiä.

Oltiin tänään jäällä juoksuttamassa koiria Suvin ja Teemun sekä Sannan kanssa. Koirajengi koostui siis Polkan lisäksi Boriksesta, Darasta, Brosta ja Sinistä. Polkka juoksi kuin olisi ollut viikkokausia sidottuna lyhyeen naruun! Pakkanenkaan ei haitannut sitä. Neljän aikaan oli auringossa vielä ihan siedettävää, mutta puolitoista tuntia myöhemmin alkoi pakkanen taas purra.

Polkka oli ihan selvästi iloinen kun näki kavereita taas pitkästä aikaa. Mietin sen leikkejä seuratessa, että kovin on vielä pentumaista tuo meno. Boris ja Dara ovat vain vähän Polkkaa vanhempia, mutta jotenkin paljon aikuismaisempia. Ehkä Poksu on ikuinen kakara?



Dara tyytyi tällä kertaa olemaan eleganttina, eikä mennyt kamalaan kouhotukseen mukaan.


Fabio miettii haareminsa laajentamista Daran suuntaan.


Mutta saa kylmää kyytiä ja päättää sittenkin pitäytyä Polkassa.


Maailman suloisin mummokoira Sini.

Olipa kivaa lenkkeillä pitkästä aikaa porukalla. Nyt alkaa jo ennättää viikollakin jengilenkille, kun pimeä ei laskeudu samalla sekunnilla kun auto kaartaa kotipihaan. Ehkä pahin talvi on takana, vaikka pakkasmittaria katsoessa ei siltä tunnukaan...

20.2.2011

Pakkassekoilua

Enimmäkseen se on näyttänyt tältä...

Toimettomuus ei sovi Polkalle. Meidän normaali arki on ollut ihan hukassa kamalien pakkasten vuoksi jo viikon verran. Normaalisti Polkka juoksee illalla tunnin-puolitoista lenkillä ja käy kerran ohjatuissa agi-treeneissä ja pari kertaa omatoimisissa. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty iltaisin pakkasen sallimat 30-60 minuuttia ja se ei kertakaikkiaan riitä. Treenit on peruttu pakkasen vuoksi. Toimettomuus kostautuu kamalana sekoiluna.

... tai tältä.

Kunnolla aktiviteettia saatuaan Polkka tyytyy makoilemaan sisällä. Tekemisen puutteessa se reuhuaa menemään. Ei auta täytetyt Kongit eikä puruluut, pitäisi päästä juoksemaan kunnolla. Ja tekemään kunnon aivotyötä treeneihin. Perjantaina se oli yksin massiiviset 3,5 tuntia ja oli siinä ajassa saanut revittyä koirien huoneessa olevan rautasohvan patjaan kunnon kolon. Voi saakelin elukka! Se siitä luottamuksesta siivoa yksinoloa kohtaan.


Missä missä se nakinpala on?

Lauantaina päästiin onneksi 1,5 tunnin metsälenkille. Tänään elohopea näytti aivan mahtavaa -10 lukemaa, joten käytiin agilityn vapaavuorolla. Kukaan muu ei ollut uskaltautunut paikalle ja tehtiin ihan vaan putken, keppien ja keinun muodostamaa rataa. Oli kuitenkin niin kylmä, etten uskaltanut hypyttää koiraa. Kepit se meni muutaman kerran putkeen ihan oikein ja keinukin alkaa sujua. Lopuksi treenattiin vielä tokon alokasluokan hyppyä. Polkka oli tosi innokas ja teki hyvin töitä. Olisi jaksanut treenata vielä paljon kauemminkin, mutta omat sormet olivat aivan jäässä. Käveltiin takaisin kotiin pidempää reittiä pururadan kautta.

Pihassa piilotin loput nakit ympäriinsä ja päästin koirakolmikon etsimään. Se on ihan niiden suosikkipuuhaa ja ainoa tapa saada harhautettua mummokoira ulkoilemaan pidemmäksi aikaa kuin minuutiksi... Näillä pakkasilla siis.


Nakki? Sanoiko joku sanan nakki?



Lämmiteltiin hetki sisällä ja lähdettiin Polkan ja Maissin kanssa reippaalle tunnin metsälenkille. Aurinko paistoi ihanasti ja lämmittikin jopa. Ei ollut yhtään kylmä. Maissi juoksi ihan sekopäisenä pitkin metsiä, oli näemmä kerääntynyt ekstravirtaa sillekin. Polkka sai hepuleita ja veti täyttä laukkaa haalari suhisten. Mutta homma selvä, kotiin palattua koirat käpertyivät normaaliin tapaan takan eteen nukkumaan. Mikä ihana ääni tuo tasainen kuorsaus!

Tältä sen kuuluisi näyttää, pilkkivältä siis.

16.2.2011

Råttien tuho

Planeettojen liikkeet eivät olleet råtille suotuisat.

Ihmettelin tiistaina töistä tullessa runsasta vanun määrää koirien huoneessa. Lähdettiin lenkille sen enempiä ihmettelemättä. Vasta myöhemmin imuroidessa huomasin koirien sängyn alla jotakin outoa: kaksi huolellisesti suolistettua råttaa.

Suolistaja oli tehnyt uskomattoman tarkkaa työtä - molemmat råtat oli käännetty nurinpäin aivan täydellistä tarkkuutta käyttäen. Myös jalat ja pitkä suikula kuono oli käännetty. Vanu oli poistettu viimeiseen pallukkaan saakka ja viikset venytetty pitkiksi. Hännät oli operoitu lyhyiksi jo aiemmin.

Sinne siis menivät tähän saakka Poksun erikoissuojeluksessa olleet råtat! Aiemmin niiltä on vain operoitu hännät ja muuten kanniskeltu suussa ympäriinsä. Olikohan pakkanen ja treenien peruuntuminen liikaa, vai missä lie mättää?

15.2.2011

Pipo päässä pakkasella

Näin sen pitäisi olla päässä.

Halkeilevat korvanlehtien päät kävivät huolestuttamaan minua siinä määrin, että päätin hankkia Polkalle pipon. Kyseinen tuote löytyi Amicuksesta Lahdesta, ei nimittäin kuulu peruslemmikkiketjujen suppeisiin valikoimiin.

Kahden päivän koekäytön perusteella Pipo kyllä ajaa asiansa eli korvanlehdet eivät aukea sitä käytettäessä (tosi hienoa!), mutta sitten tuleekin iso mutta: se ei pysy Polkan reippaassa menossa mukana. Pipo valahtaa jopa remmilenkillä ihan vinksin vonksin vaikka vetäisi kiristysnarut miten tiukalle. Vapaana juostessa pipo roikkuu naaman jatkona pitkänä tuubina ja koiraparka törmäilee minne sattuu.



Täytyy vielä kokeilla lisätä kiristyskuminauhaan sellainen rinkassa käytettävä muovinen kiristyslukko. Jospa se auttaisi ja nallenkorvat eivät vinksottaisi minne sattuu. Muutama auto muuten hidasti ihan merkittävästi meidät nähdessään. Ehkä ruskeaan haalariin ja nallekorvaiseen pipoon pukeutunut koira on eksoottinen näky? Oltiin kuitenkin aika reippaita törkeästä pakkasesta huolimatta: lenkkeiltiin eilen 45 min metsässä ja tänään 40 min tiellä. Sen jälkeen oltiin takaneduspaikan tarpeessa koko jengi.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa: South Parkin Kenny ja rhodesiankoira Polkka.

13.2.2011

Treenisunnuntai


Jotakin iloa ja kunnollista tekemistä järjettömien pakkasten keskelle - käytiin treenaamassa porukalla Lahdessa Korkeavireen hallissa. Oli aika luksusta meidän normaaliin talvitreenipaikkaan verrattuna, halli oli nimittäin lämmitetty ja valoisa. Ja pintana tekonurmi, eikä mikään tanssilattian päälle viritetty messumatto.

Huono kuva, hyvä ponnistus.


Tehtiin Polkan kanssa alkuun agilityä muutaman esteen sarjoina. Uusi halli ja etenkin tekonurmi veivät alkuun kaiken huomion. Alkupöllöilyn jälkeen apina tasaantui ja malttoi keskittyä jonkun verran. Nooran avustuksella otettiin irtoamisharjoituksia ja muuten vaan totuteltiin outoihin esteisiin. Esimerkiksi puomi havaittiin totuttua kapeammaksi ja Poksu jäätyi sen päälle seisoskelemaan ekalla suorituskerralla.

Agilityn jälkeen Päivi ohjasi meille pienen toko-treenin. Tehtiin seuraamista, liikkeestä seisomaanjäämistä, maahanmenoa ja luoksetulo. Lopuksi estehyppyä, sitä ei ollakaan tehty sitten edellisen treeniryhmän eli viime kesän. Kuten tavallista, koira osasi omistajaa paremmin ja jäi oikeaoppisesti seisomaan esteen taakse "istu" -käskystä huolimatta. Poksu on vaan niin taitava!

Treenien päätyttyä käytiin vielä kahvittelemassa Nooralla ja Timolla. Ellei Polkka ollut hallilla ehtinyt esitellä takamustaan (ei, sillä ei ole vieläkään juoksua) tarpeeksi Jumolle ja Gimlille, nyt se kävi selälleen makaamaan Nandon edessä, eikä todellakaan jättänyt mitään arvailujen varaan. Tosin vanhempi herrasmies ei ollut kovin kiinnostunut nuoresta pissiksestä ja sekös Poksua ärsytti.

Ronja ja puomin kontakti.

Musca odottaa kiltisti omaa vuoroa.

Nando ruudussa.

Kenguru vai rhodesiankoira?

Nando ja hienot kepit.

11.2.2011

Kuvia ja superlonia

Koko bändi koossa.

Polkka oli muutaman päivän Päivillä hoidossa meidän työkiireiden vuoksi. Samalla hoidettiin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat. Niistä lisää myöhemmin, kun Kennelliitto saa aikaiseksi lausua viralliset tuomiot kuvista. Sen verran kuvista voi todeta jo ennakkoon, että voidaan jatkaa harrastamista hyvillä mielin. Ja sehän se on tärkeintä!

Nukutusaineesta tulee rapula.

... joka ei tosin kestä kovin kauan.

Polkka ei malttanut nukkua rauhoituksen aiheuttamaa krapulaa kovin pitkään, vaan oli kammennut nopeasti ylös riehumaan aina yhtä ihanan Neelan kanssa. Mutta mitäs sitten kävikään perjantaina, kun koirat olivat keskenään Päivin työpäivän ajan?

Koirahuoneen sohvassa OLI patja.

Tehotytöt - yhtään ei nolota kumpaakaan.

Mitähän tähän edes voisi sanoa? Kiitos Päiville Polkan hoitamisesta, valokuvista ja huumorintajusta. Neelalla ystävineen saattaa olla vähän kova nukkuma-alusta hetken aikaa.

8.2.2011

Lelulaatikko

Ihan vaan istuin tässä koko päivän.

Minua odotti tänään töistä palatessa varsin hullunkurinen näky. Polkan lelulaatikko pystyssä keskellä lattiaa ja kaikki lelut ympäri huonetta. Toisella oli selvästi ollut tylsää!

Mitään ei oltu rikottu, yhtä lelua vaan ihan vähän suolistettu. Hyvä juttu siis. Mutta miten tuo laatikko on saatu tuolla tavalla pystyyn? Ja miksi laatikon omistaja on noin syyllisen näköinen? Minähän vaan nauroin ääneen kotiin palatessa ja otin muutaman valokuvan.