24.6.2015

Tuntumaa agilityn kolmosluokkaan


Polkka ja Suvi kävivät maanantaina iltakisoissa Tampereella ottamassa vähän tuntumaa agilityn kolmosluokkaan. Olin siis itsekin mukana eväsvastaavan ja yleisen huoltojoukon roolissa. Suvin vaatimaton tavoite oli tuplanolla, mistä olin tietenkin jo valmiiksi ihan järkyttynyt. Mutta ei se kuulkaa kaukana ollut!

Polkka siirtyi kolmosluokkaan keväällä ja kiikutin sen tässä välissä kaksi kertaa Suville treenattavaksi. Siinä ne teki jotain rataa ehkä viisi minuuttia ja homma hyvä.

Mutta siis niin, maanantainakin kulki oikein hyvin. Ekalta radalta tuli hyvä nolla -10,35 aikaan. Toinen rata meni sekin sujuvasti, kunnes juuri ennen maalisuoraa Polkka keksi vanhan kunnon jekkunsa ja hyppäsi renkaan sivusta. Turha jossitella, mutta nollahan se olisi ollut sekin. Mutta silti: perhanan Pokemon!

Iloista ja sujuvaa työskentelyä oli taas enemmän kuin ilo katsella. Olen niin iloinen siitä, että Polkka on löytänyt itselleen täydellisen ohjaajan. Minulle sopii teenkeittohomma ihan hyvin.

Nopein koira tykitti ekan radan johonkin -17 sekunnin aikaan. Polkan ja voittaneen koiran ero oli siis seitsemän sekuntia. Tästä voi jokainen päätellä, onko rhodesiankoiralla oikeasti mitään jakoja agilityn kolmosluokassa. Ehkä tässä kisataankin enemmän itseä vastaan ja jokainen nolla on aina pieni voitto. Ja tärkeintä tietenkin, että koiralla ja ihmisillä on hauskaa.

11.6.2015

Kevät vaihtui kesäksi



Täällä sitä ollaan edelleen, vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa. Toukokuu vaihtui kesäkuuksi, vaikka sää onkin ollut enemmän keväinen kuin kesäinen. Tosin tällaisia nämä kesäkuut taitavat yleensä olla. Aurinko on paistanut ainakin täällä etelässä melkein joka päivä, vaikka vähän viileää onkin ollut.

Koirat ovat keskittyneet makoilemaan terassilla aurinkoa ottamassa. Maissille tulee aina ensin kuuma ja se siirtyy varjoon. Polkka retkottaa paikallaan niin kauan, että olo on selkeästi tukala. Ystävän rhodesiankoiran saatua lämpöhalvauksen samasta huvista muutama vuosi sitten, olen kiskonut Polkkaa välillä varjoon viilentymään. Jalostus on kai tuhonnut näiden elukoiden kyvyn arvioida auringossa vietettävää aikaa?

Maissi viihtyy meidän kanssa pihatöissä iltamyöhään. Polkka jää lenkin ja ruoan päätteeksi sisälle nukkumaan, se on mielestään osuutensa hoitanut ja ansaitsee sohvapaikan loppuillaksi. Onneksi edes toinen koirista hyödyntää vaivalla aidattua pihaa, muuten voisi vähän harmittaa sekin panostus...