28.1.2014

Muroilla palkkaava koulutusapuri





Minä en ole enää ainoa, joka kouluttaa koiraa tässä talossa. Apurini on iältään 10 kuukautta ja antaa aavistuksen epäloogisia käskyjä. Ja käyttää palkkana muroja. Silti Polkka tekee kaikkensa, että ymmärtäisi "ä-ä" kuuluvaa käskyä, pieni nyrkki aukeaisi ja siitä saisi muron.

On ihan uskomatonta, millä hartaudella ahneena paskiaisena tunnettu koira ottaa muron vauvan kädestä! Ja miten innoissaan vauva on, kun saa kerrankin silittää Polkkaa. Muron päälle saa nimittäin nopeasti silittää (tai mätkäistä päähän), vaikka normaalisti Poksu pitääkin etäisyyttä tähän kummallisella tavalla käyttäytyvään ihmisenhajuiseen otukseen.

Joskus, ihan joskus vain arki on vähän työntäyteistä kolmen koiran ja vauvan kanssa. Tällaisina hetkinä se unohtuu ja on iloinen siitä, että lapsi saa kasvaa koirien keskellä.

26.1.2014

Terveisiä Jamaikalta!

Samat rhodehuvit ympäri maailman.
Sain eilen hauskan sähköpostin - kuvaterveiset Jamaikalla lomailevalta Cecilialta! Hotellia vartioi rhodesiankoira Stanley kolmen monirotuisen koiraystävänsä kanssa. Kuulemma rhodehuvit ovat samanlaiset myös Jamaikalla, päivisin Stanley ottaa lepoa ja aktivoituu vahtihommiin illan tullen. Koira on oikein hyvin hoidetun näköinen ja välittyy se tuosta kuvastakin.

Kiitos Cecilia ja ihanaa loman jatkoa! Oi kunpa olisin itsekin jossain lämpimässä tammikuun pakkasten sijaan...

20.1.2014

Talvitakeista


Rhodesiankoiran omistajien keskuudessa puhe kääntyy tämän tästä takkeihin. Eikä se ole mikään ihme, sillä pärjätäkseen tämän maan keleissä rhode tarvitsee ainakin kaksi vaatekappaletta, kunnollisen sadetakin ja talvitakin nimittäin. Ellei sitten ole jotenkin tosi terästä ja hyvä kestämään kylmää. Mitä meidän Polkka ei ainakaan ole. Tosin varmasti sen olematonta kylmänsietoa heikentää sekin, että apina heiluu suuren osan vuodesta takki niskassa. Olen järkeillyt asian niin, että jos hankkii tänne afrikkalaisen koirarodun niin sitten pitää vaan kestää virittää palttoota niskaan.

Polkan talvigarderobi koostuu kolmesta takista ja kahdesta aluskerrastosta. Vähemmälläkin varmasti pärjää, esimerkisi talvitakkeja Polkalla on kaksi. Toinen oli vaan niin ihana ja alessa... Ajatellaan vaikka niin, että jos toinen takki on riehulenkin jälkeen kovin luminen, voi toisen takin heittää niskaan automatkalle.


Varsinaisena aluskerrastona Polkalla on ollut käytössä jo useamman vuoden ajan Hurtan fleecehaalari. Se on periaatteessa ihan hyvä, tosin takajalkojen lahkeista irtosi kanttinauhat ensimmäisen talven jälkeen. Lahkeet olen lyhentänyt koiran kintuille sopiviksi - en tiedä yhtään koiraa, jolle tuon haalarin lahkeet olisivat olleet sopivat. Haalarin selässä on vetoketju eli sen on kätevä pukea päälle. Eikä pökäleet putoa lahkeisiin, jos joku sitä miettii. Poikakoirilla haalari ei ehkä olisi yhtä kätevä?


Toinen aluskerrasto on W-woolin willis eli täyttä villaa oleva manttelimallinen takki. Siinä on ihanan korkea trikookaulus ja siksi takki on mainio pukea noiden varsinaisten päällystakkien alle. Pitkin pusikoita kesät talvet juokseva Polkka saa usein lunta sisään kauluksesta ja aluskerrasto estää moisen harmin. Ihan selkeästi kaksi päällekkäin puettua vaatetta myös lämmittää silloin, kun pakkasta alkaa olla -20 astetta. W-woolin lopetettua toimintansa villapaitaa myy Helsitar.


Viime talven heräteostokseni oli Rukan blizzard -talvitakki. Olen marmattanut iät ja ajat siitä, että koirien takit näyttävät aivan tuulipuvuilta ja miksei kukaan voisi tehdä kivan näköistä takkia. Ja että miksei koirien takeissa ole erilaisia kuoseja, vaan aina niitä ikuisen tylsiä yksivärisiä kankaita. Pakkohan se oli sitten ostaa, kun markkinoille tuli hyvältä näyttävä talvitakki. Kuten kuvasta näkyy, takki vaatii edelleen pientä tuotekehitystä. Nyt etujalkojen lihakset jäävät kokonaan vaille suojaa. En muutenkaan tajua, miksi muuten paksussa ja lämmittävässä takissa on noin valtavat reiät etujaloille? Huppu on turhake, mutta suojaa hyvin niskaa. Eikä se nyt niin tiellä ole remmilenkeilläkään.


ToppaPomppa on ollut Polkan luottotakki ensimmäisestä keväästä saakka. Neljä vuotta palvellut takki on edelleen hyvässä kunnossa, ainoastaan heijastimet ovat vähän kuluneet. Takki on ollut mukana melkoisissa riehupaineissa ja on edelleen aivan ehjä! Pompan mainostetaan istuvan ilman takajalkojen kuminauhoja, mutta Polkalla se ei ainakaan istu. Toinen miinus on se, että takin kauluksesta menee lunta sisälle. Ongelma korjaantuu pukemalla alle fleecehaari. Kuvassa on tosi kylmä keli, koska koiralla on vielä tossutkin jalassa. Pompalle ehdottomat lisäpisteet siitä, että takit valmistetaan Suomessa.


Kolmas talvitakki on Back on Trackin toppamantteli. Takki on ihan vaan treenikäytössä eli puetaan päälle agility-treenien aikaan. Takin idea on heijastaa lämpö takaisin koiraan ja hoitaa lihaksia. Uskoo ken tahtoo, mutta monet koiran Polkka mukaan lukien pitävät kyllä tästä ihmetakista. Riehulenkeille siitä ei oikein ole, kaulus on avara ja sen goottihenkisiin kuminauhoihin voi kaveri juuttua kiinni...


Ja kun kevät voittaa ja pakkaset väistyvät, voi taas pukea päälle ihanan oranssin Hurtan fleecepusakan. Sitä odotellessa!

Jos menisin Polkan kanssa takkikaupoille tällä hetkellä, sovittaisin Pompan ja Rukan takkien lisäksi myös Hurtan lämpötakkia ja uudempaa fleeceä. Kuten myös Rukan softshell -haalaria. Ne näyttävät molemmat fiksuilta. Toisaalta saattaisin miettiä myös varsinkin fleecehaalarin teettämistä koiran mittojen mukaan. Hinta on sama kuin valmiissa, eikä tarvitse lyhennellä lahkeita... Takkeja mittojen mukaan tekee ainakin Janutex.

19.1.2014

Pakkasta ja uusi ystävä

Tässä ollaan talvilenkkeilyn ytimessä.
Ehdittiin perjantaina pitkästä aikaa lenkkeilemään Suvin lauman kanssa. Lauman, joka oli kasvanut yhdellä päällä sitten viime näkemän. Ruu on beauceronin pentu ja jotakin ihan käsittämättömän ihanaa. On niitä reippaita pentuja nähty ennenkin, mutta tämä kaveri veti ihan ennätykset. Tepasteli tomerana mukana tunnin lenkin ja tunki väliin kun afrikkalaiset innoistuivat (ihme kyllä tässä pakkasessa!) ottamaan vähän riehupainia.

Mittari näytti autolle palatessa -15 astetta mutta hitto, että tällainen ihan normaali talvikeli voi tuntua kylmältä lauhan alkutalven jälkeen. Polkka on lenkkeillyt kohtalaisen reippaasti, mutta ikääntyvä Maissi meinaa jäätyä, vaikka sillä olisikin takki niskassa. Irti juostessa ne tietenkin tarkenevat paremmin, kun saavat itse määritellä vauhtinsa.

Mutta lenkkiseuraan palatakseni kiitos vain Suvi, mutta mulle tuli pentukuume. Koiranpentukuume!




18.1.2014

Pakkasriehut Merrin kanssa


Polkan Merri-pentu kävi täällä keskiviikkona riehuttamassa mutsiaan. Jannen ja Merkkarin piti lähteä pakoon rappukäytävän lattian vahausta (tai jotain sellaista) ja tännehän sopii kyllä tulla! Pakkasta oli joku -15 astetta ja mutsikoira siitä syystä vähän nyreänä. Merrin sinnikkäät leikkiyritykset saivat lopulta mutsin lämpenemään ja tuloksena oli hyvät rallit.

Merri leikki aivan kuin äitinsä - tykkäsi enimmäkseen juosta ja riehupaini oli aika sivistynyttä. Ja sekös oli Polkan mieleen, ei ne kaikki kaverit edes jaksa juosta perässä kun juoksuhepuli yllättää!






Kotiinlähdön aika. Ei jaksais!



11.1.2014

Lisää uimameininkiä

Altaallinen rhodehappoa...

Noudan, noudan.

Hei uimaope, tiedän kyllä nää hommat!

Polkka uimasilla.

Pennut Luna ja Merri.

Vinkukoira pelastettu!

Lapseni ovat kreisejä, en kestä katsoa.

Karjalaismummo.

Uimatiimi.
Sain vielä Jannelta kasan (voiko näin sanoa enää digiaikana?) uimakuvia viime viikon lauantailta. Mahtavaa settiä, etten sanoisi! Jo ihan siksikin, että valo koirakylpylässä on aivan kamala ja pitää olla taitava saadakseen kunnollisia kuvia...

9.1.2014

Lasten kanssa uimassa

Draamakuningattaren homma menee suvussa?
Vietettiin Polkan kanssa viime lauantaina oikeaa koirapäivää. Se on nykyisin harvinaista herkkua - meillä on aina vaan kotipäiviä ja korkeintaan iltatreenejä. Vaikka kotona on kivaa ja meillä on päivät pitkät aikaa ulkoilla, välillä kaipaa kuitenkin koira-aktiviteetteja ja niitä kaikkia ihania ihmisiä, joihin on tutustunut koirahommissa. Mutta lauantaina tätä mahtavuutta siis riitti ja mukana oli uusiakin tuttavuuksia, Polkan pentujen omistajia nimittäin.

Merri porukoineen pysähtyi poimimaan meidät kyytiin heti aamutuimaan. Polkka ja Merkkari vetivät pihassa pienet riehut, Polkka juoksi tyytyväisenä ympyrää kun joku jahtasi. Sisätiloissa mama oli sitten sitä mieltä, että pennun kuuluu maata kiltisti paikallaan. Merri joutui jäähylle portin taakse, mistä kuvan surkea ilme. Tosin surkeutta ei kauaa kestänyt, sillä suunnattiin Hyvinkäälle koirakylpylään!

Lara.
Kylpylässä tapahtui pienimuotoinen perhetapaaminen, sillä paikalla olivat Polkka-äiti, Gene-isä ja pennut Merri, Lara, Luna ja Bea. Olipa hauska nähdä pennut pitkästä aikaa! Luna oli yhtä kaunis kuin pentulaatikossa. Lara ihan äitinsä näköinen ja Bea ja Merri superhyviä uimareita. Vaikka kaikki pennut kyllä uivat siihen malliin, ettei niitä olisi uskonut millään ensikertalaisiksi.

Gene oli lähinnä kiinnostunut tyttökoirien persauksista ja Polkka saunomismahdollisuudesta muutaman uintikierroksen jälkeen. Nöyränä se meni altaaseen ja ui ympyrää, mutta näytti vähän happamalta. No Pokemon, saatiin sinullekin jotain kunnon aktiviteettia pitkästä aikaa! Niin ja taitavasti Genekin ui ja hurjan monta kierrosta vielä.

Luna.
Meillä oli uittaja opastamassa ensikertalaisia ja taas tuli todettua, että se kyllä kannattaa. Minä muistin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä kunnon sandaalit, mutta unohdin Polkan oman uimalelun. Kuka nyt haluaisi noutaa jotakin märkiä toisten iljettävien koirien kuolaamia narupalloja?


Gene.

Uitettu äitikoira.

...ja isäkoira. Joku pieni ryhtiero!

Uitettu pentukoira.
Kotimatkalla autossa oli hiljaista ja haisi uitettu koira. Vaikka kyllä ne kuivattiin kunnolla, huoli pois! Kiitos vielä kaikille mukana olleille. Pian uudelleen, eikö? Kuvat on surkeita räpsyjä ennen omaa uimavuoroa, mutta epäilen, että jollakulla saattaa olla parempiakin...?

5.1.2014

12 kuvaa vuodelta 2013

Tammikuussa oli lumista ja kylmää. Lenkkeiltiin paljon jäällä.

Helmikuussa odotettiin kevättä. Oli jotenkin tosi lumista ja harmaata, mutta lenkkeiltiin paljon kuin jäin äikkärille ja oli yllin kyllin aikaa.

Maaliskuussa syntyi Vinski. Koirat ottivat uuden tulokkaan hyvin vastaan.

Huhtikuussa paistoi kevätaurinko niin ihanasti. Polkka otti aurinkoa sohvallansa päivät pitkät.

Toukokuussa alkoi jo olla kesäistä. Keltavuokot kukkivat omassa pihassa tosi ihanasti.

Kesäkuussa Polkka alkoi jo olla aika iso. Se astutettiin äitienpäivän tienoilla.

Heinäkuussa Polkka sai pentuja. Kaikki meni oikein hyvin ja Poksu oli oikein mainio mammakoira.

Elokuussa kävin katsomassa pentuja. Ihaniahan ne olivat! 
Syyskuussa pentujen riuduttama Polkka alkoi jo olla näyttää koiralta. Ja pentujen lähdön aiheuttama ahdistuskin helpotti.

Lokakuussa oli kauniita syyspäiviä. Koirat ottivat aurinkoa terassilla, vaikka olikin jo syksy.

Marraskuussa saatiin uusia kavereita. Polkka leikki Heron ja Fannyn kanssa.

Joulukuussa koirat kauhistelivat konttaamaan lähtenyttä vauvaa. Kukaan tai mikään ei enää ollut turvassa...
Vuosi 2013 oli tapahtumarikas ja meni kamalan nopeasti. Se oli myös totaalinen kotikoiravuosi, ei kisattu yhtään mitään. Polkka jatkoi agility-treenejä lokakuussa ja tuntui, kuin se ei olisi pois treeneistä ollutkaan. Oli tyhjää, mutta tosi helppoa olla kesällä pari kuukautta ilman Polkkaa. Kaksi mäykkymummoa kun on melkein kuin ei olisi koiria ollenkaan (ainakin aktiiviseen rhodeen verrattuna). Mäykyt pysyivät terveinä ja pirteinä koko vuoden. Papu täytti 15 ja Maissi 11 vuotta.