30.12.2010

Lumilenkillä Sintin kanssa

Polku löytyy, ainakin kun se auraa itse.

Jatkettiin tänään kaverilenkkiteemaa nahkacollie Sintin kanssa. Polkkaa jokusen kuukauden nuorempi Sintti on tuttu viime kesän toko- ja agilityryhmistä, mutta sen jälkeen ei olla nähty. Käytiin viime kesänä muutaman kerran treenien jälkeen juoksuttamassa koiria ja ne tulivat tosi hyvin juttuun. Yhteinen sävel löytyi melkein puolen vuoden tauon jälkeen heti alkujännityksen hävittyä.


Metsäautotietä ei oltu aurattu, mutta pakkaslumeen oli aika kevyt aurata polkua kävellessäkin. Ja luojan kiitos täällä ei ollut yhtään talvivihollista eli hiihtäjää! Olin aivan varma, että jostain umpimetsästä ilmestyy yksi sättimään muka-ladulla käveleviä koiranulkoiluttajia. Käveltiin 1,5 tuntia ja koirat painelivat melkein koko ajan täyttä laukkaa - umpihangessa metsän puolella.


Kamera ei pysynyt yhtään mukana pakkasessa ja pienessä lumisateessa. 130 kuvasta ainoat joten kuten kunnolliset löytyvät tästä postauksesta. Että miettisitte siellä Japanissa keliolosuhteitakin, kun kasaatte kameroita!

Oli tosi kivaa nähdä Sinttiä (ja tasapuolisuuden nimissä myös Kirsiä) pitkästä aikaa. Toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene aivan puolta vuotta. Nahkacollie on yksi niistä roduista, joita voisin joskus harkita itselleni. Ja ihana Sintti vaan vahvistaa tätä ajatusta. Ehkä sitten joskus vuosien päästä, jos haluaa vaihtaa rotua...


29.12.2010

Boris kävi kylässä





Boris (uudelta lempinimeltään Fabio) kävi ilahduttamassa meitä lomalaisia. Käytiin ensin talvitreenipaikassa vähän treenaamassa. Polkka teki muutaman agility-radan ja sen jälkeen Boris kokeili esteitä. Putkea, rengasta, puomia ja hyppyä.


Treenien jälkeen jatkettiin lenkkeilemään. Mutta voi perse, meidän hyvä talvilenkkipaikka oli muuttunut hiihtolandiaksi. Hiihtäjät, nuo maamme ainoat talviurheilijat olivat vallanneet latuineen tuonkin hyvän lenkkipaikan. Kävely ei ilmeisesti ole talviaikaa yhtään mitään, kun joka pätkä täytyy laduttaa. Kahlattiin sitten pellolla, vaikka lunta oli noin polveen asti. Koirat juoksivat päättömästi, kuinkas muuten.

Polkan juoksu tekee aivan varmasti tuloaan, sillä Fabio meni aivan sekaisin ihanan The Naisen tuoksusta. Vähän niinku katosivat korvat ja maltti. Polkka ei varsinaisesti auttanut asiaa, vaan haisteli innokkaana kosiomiehen mahanalustaa. Ihanan Polkan korvat tulivat ainakin puhtaiksi ja takapuoli haistelluksi. Mutta joo, eiköhän se jo pidemmän aikaa odoteltu ensimmäinen juoksu tee tuloansa.

Oli muuten väsynyt koira noin 2,5 tunnin ohjelmatarjonnan jälkeen.




Boriksella on melkoinen ponnistusvoima!

... ja se melkein mahtuu Polkan petiin!

28.12.2010

Ratatreeniä

Nippa nappa kontaktilla - tätä ratkotaan ripottelemalla lihapullanpaloja esteen päähän.

Päästiin tänään agility-treeneissä tekemään ihan oikeaa rataa. Molemmat ryhmät oli yhdistetty ja silti paikalla oli vain neljä koiraa - ehdittiin siis tosi paljon. Viimeksi oli sama homma ja meitä oli vain kaksi. Silloin tehtiin muutaman esteen sarjoja, mutta nyt puomin, renkaan, muutaman hypyn, putken ja keppien erilaisia yhdistelmiä.

Polkka juoksi minkä kintuistaan pääsi, suurin haaste meidän kahden suorituksessa oli se, että minä pysyin mukana ja sain itseni asemoitua oikeisiin ohjauspaikkoihin. Harjoiteltiin samalla myös vähän erilaisia ohjaustekniikoita, kuten valssausta. On muuten aika haasteellista ohjata koiraa ja pystyä tekemään samalla itse tietyt askelkuviot. Lisäksi minulta loppuu kunto kesken. Pitäisi kai vähän tsempata ja kokeilla juoksulenkkejä Polkan kanssa. Olisihan meillä ne valjaat ja vetovyökin.

Joka tapauksessa Polkka teki tosi hienoa työtä. Kouluttajan mukaan ansaitsimme viimeisestä radasta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Kommentti tuntui erityisen hyvältä myös siitä syystä, että tänään Polkka ei kuluttanut aikaansa hallin lattiaa nuuskien, vaan keskittyi ihan oikeasti pitämään kontaktia. Ja koirasta alkaa löytyä vauhtia! Kesän pentuagilityssä sitä ei ihan kauheasti kiinnostanut koko homma ja eteneminen oli vähän sellaista täi tervassa -osastoa. Nyt riittää intoa ja vauhtia -hienoa!

27.12.2010

Polkka+minisukset - toimii!


Ajatus Polkasta valjastettuna minisuksien eteen tuntuu kuumottavalta. Päätin kuitenkin olla rohkea ja testailla syksyllä hankittuja huskyvaljaita. Minisukset löytyivät Prismasta (10 €) ja vetovyön ja joustavan liinan setti aivan sattumalta Anttilan eläinosastolta (25 €). Eipä muuta kuin tuumasta toimeen, joulunahan on aikaa!

Kovin paljon hieman alle 1,5 -vuotiaalla kuvaamattomalla Polkalla ei uskalla vedättää, mutta kunhan nyt treenailtiin tuntumaa siitä, että joku tulee suksilla perässä. Minisukset osoittautuivat aivan järkyttävän kiikkeriksi ja liukkaiksi ja ensimmäisenä käteen sattuneet sauvakävelysauvat toimimattomiksi (ne piikit siellä päissä auttaa ihan oikeasti tasapainon kanssa).

Ja kuten kuvista näkyy, niin minä ja siskoni emme todellakaan osaa hiihtää. Että jos tätä harrastusta haluaa jatkaa, niin ei auta kuin ostaa oikeat sukset ja opetella hiihtämään. Polkka tykkäsi hiihtohommasta kyllä ja juoksi reippaasti suksien edessä. Mutta tuollainen se on aina - suhtautuu ihanan tyynesti mutta reippaasti kaikkiin ihmisten hullutuksiin.



Joulun tunnelmia


Vietimme joulua tänä vuonna minun perheen ja mummon kanssa pohjoisessa Keski-Suomessa. Aattoaamuna matkaan ja takaisin joulupäivän iltana. Perille päästessä mittari näytti -26 astetta. Melko kylmää! Onneksi tuvassa oli lämmintä. Toisten vanhat talot on paremmin eristettyjä kuin toisten, hah.

Aaton perinteisen metsälenkin osallistujamäärä kutistui kolmeen. Minä, Pasi ja Polkka oltiin tarpeeksi reippaita lenkkeilemään. Yllätykseksi Polkka ei palellut yhtään fleecehaalarin ja Pompan ansiosta. Se ei nostellut edes tassuja! Kaahasi vaan menemään ihan innoissaan. Mäykyt nauttivat sillä välin takkatulen lämmöstä.




Kuuraparta tuiskutukka.

Ihan ilman ongelmia ei taas vaihteeksi vähän hankalassa iässä olevan Polkan pyhät menneet. Aattona ihmisten silmä vältti sen verran, että se laittoi kappaleiksi salista varastamansa joulukukka-asetelman. Koko koira oli ihan hopeisessa glitterissä. Myös ruokarosvouksen yrityksiä kirjattiin muutamia. Tapaninpäivänä elukka silppusi koirien huoneeseen unohtuneen untuvatyynyn sillä välin, kun me oltiin leffassa. Perkeleen perkele, en todellakaan tiennyt että tästä taloudesta edelleen löytyy vihollisen keksintöjä eli untuvatyynyjä! Tuli todettua sekin, että pakkasella sähköistyvät untuvat ovat vaikeampaa siivottavaa kuin syksyllä.

Mummeli ja joulupaketti.


Väsynyt joulunviettäjä.

23.12.2010

Hyvää joulua!


Polkka bändeineen toivottaa leppoisaa ja herkkurikasta joulunaikaa! Seuraavan viikon ohjelmassa on ulkoilua, koirakavereita, possunkorvia ja puruluita. Ihanaa joululahjaksi saatua kynitty kana -vinkulelua unohtamatta. Joulurauhan takaamiseksi lahja toimitettiin saajalleen etukäteen, eikä vinkulelu lähde mukaan joulukyläilemään.


Ei saakeli, tännehän jäätyy!

22.12.2010

Vuoden viimeinen työpäivä

Työpaikkajengi: Polkka, Finley ja Isla.

Me ollaan joululomalla! Ja paluu arkeen ja töihin koittaa vasta ensi vuoden puolella. Jee! Viimeisen työpäivän kunniaksi työpaikkaa elävöitti kolmen koiran jengi; islanninlammaskoira Isla, irlanninterrieri Finley ja päällimmäisenä hääräsi Polkka. Koirat tulivat juttuun loistavasti ja alun riehumisen jälkeen asettuivat sopuisaksi porukaksi.

Kun Polkka simahti jossakin välissä oman työhuoneen koirasängylle, niin eiköhän Finleyn innokas kuono työntynyt koiraportin rakosesta. Rusettikaulainen herrasmies Finley sai päivän aikana lisänimen "imurikauppias", sen verran hienostuneen, mutta aavistuksen lipevän innokkaasti se esiintyi.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa.



Meininkiä:




19.12.2010

Agilitykuvia

Putkeen!

Käytiin lauantaina tekemässä talvitreenipaikassa vähän kontaktitreeniä, keppejä ja muutaman esteen sarjoja. Pasi lähti ensimmäistä kertaa mukaan katsomaan (pitäisihän sitä olla vähän kiinnostuneempi tyttärensä harrastuksista!) ja otti kameran mukaan. Kuvat ovat tosi surkeita, sillä kaikkien muiden puutteiden (kylmä kuin Siperia) lisäksi treenipaikka on aika pimeä. No parempi kuin ei mitään ja uskon, että nämä meidän omat pienet treenisessiot tukevat hyvin ohjattujen treenien oppeja.

Kepit.

Polkalla oli taas into päällä ja se karkaili koko ajan suorittamaan suosikkiestettään eli puomia. Yhdistin muutaman hypyn ja putken ja myös pienen radan tekeminen alkaa toimia hiljalleen. Keppejä pystyy tosiaan jo ohjaamaan etuperin, mutta en meinaa pysyä mukana ohjaamassa vauhdilla suorittavaa koiraa oikeisiin väleihin.

Seisominenkin kelpaisi, mutta Polkka on päättänyt suorittaa alakontaktit istuen.

Otin myös mäykyt mukaan koska ajattelin, että niillekin olisi kivaa aktivointia tehdä muutamaa estettä. Maissi meni muutaman kerran puomin, hyppyjä ja pöydän. Mutta mitä tekee Papu? Kakkaa keskelle hallin lattiaa. Tepastelee ympäriinsä haistellen muiden koirien hajuja. Mummeli saa siis jatkossakin jäädä kotiin odottamaan treenaajia.




Iltapäiväaktiviteetin jälkeen lähdettiin jouluostoksille Ideaparkiin. Koirat mukaan lukien Polkka olivat odottaneet kunniallisesti kotona sen aikaa. Että on tässä tapahtunut edistystä! Tasan vuosi sitten jouluostosten aikaan Polkka murtautui pentuaitauksestaan, söi kilon koirankeksejä, paketin ruispaloja ja kakkasi olohuoneen matolle.

Maissi kävi trimmaajalla


Maissi on taas ihanan siistissä karvassa, kiitos uuden trimmaajansa Annen. Olen liian laiska trimmaamaan superkarvaista Maissia, joten koira saa nauttia ammattilaisen palveluista. Meitä useamman vuoden palvellut trimmaaja siirsi putiikkinsa pois Hämeenlinnan keskustasta, joten googlettelin huvikseni mahdollista lähempää löytyvää trimmaajaa. Ja ällistyin, kun yksi löytyi aivan parin kilometrin päästä meistä!

Anne osoittautui oikein hyväksi valinnaksi! Hänelle suunnataan jatkossakin. Maissi on siistin näköinen, ja sen kanssa oli pärjätty hyvin. Reppana oli keskittynyt parin tunnin mittaisen turkinhoidon aikana lähinnä pussailemaan trimmaajaa. Muutama vuosi sitten tehty sterilointi alkaa nyt vaikuttaa karvaan, etujalat olivat niin pehmeät että ne päätettiin ottaa ohennussaksilla. Ihan sama, Maissille kelpaa kotikoiralook. 8,5 -vuotias Maissi sai kehuja hyvästä lihaskunnosta ja solakkuudestaan. Niinpä, välillä aina unohtuu että nuorempikin mäykyistä on jo veteraani!

Evil.

17.12.2010

Talvimenoa


Menin torstaina töihin vasta kahteen, eli ennätettiin koirien kanssa kerrankin vaikka mitä! Ensin käytiin Polkan ja Maissin kanssa talvitreenipaikassa ottamassa vähän tottista ja muutamaa estettä. Polkalla oli ihan hulluna virtaa ja se sähelsi vähän miten sattui. Olipahan ainakin tekemisen iloa! Paikkamakuu onnistui, samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa ja sivulletulossa piti vähän sohlata.

Lopuksi tehtiin vähän pujottelukeppejä. Pääsin ensimmäistä kertaa ohjaamaan koiraa menemällä itse etuperin peruuttamisen sijaan. Edistystä on siis tapahtunut! Polkka myöskin hakee oikeaa aloituspaikkaa tosi näppärästi. Hyvä siitä tulee! Treenien jälkeen tehtiin peltolenkki. Lunta on jo niin paljon, että pellolla saa tarpoa ihan tosissaan. Pakkasta ei ollut pahasti, mutta viima oli inhottava. Töihin lähtiessä koirat painuivat tyytyväisinä pehkuihin.




Mutta mitäs tapahtuikaan yölliseen aikaan? Heräsin 4.30 siihen, kun Polkka pyytää ulos. Könysin ihmeissäni pois sängystä, sehän oli hoitanut molemmat asiansa illalla vielä 23 aikoihin. Väliovet olivat auki kylmälle kuistille asti ja lattialla ehkä kolmasosan syöty koirapuuroastia, joka oli siis viety illalla kuistille jäähtymään. Ei siis ihme, jos kakkahätä yllätti!

Ehkä me ihmiset muistamme taas vähän paremmin lukita apinan yöksi koiraportin taakse. Ja juuri kun Poksu on vähän rauhoittunut tuon ruoan varastelun kanssa - se jopa nukkuu nykyisin yöt, eikä keskity skannaamaan ruoanmurusia keittiön työtasoilta. Tai niinhän me ihmiset luullaan. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että ruokarosvo jäi ilman aamuruokaa. Ja oli hyvin nyreänä sen johdosta.

Yöpalaa.

15.12.2010

Pakkasta ja kepposia

No siis, iltapäivä tuntui niin pitkältä ja tylsältä...

Pakkanen menee taas -20 lukemissa. Agility-treenit oli peruttu tältä viikolta ja lenkkeilynkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Polkkahan osaa kyllä viihdyttää itseään, mutta me ihmiset harvoin ilahdumme omatoimisesta puuhastelusta. Kevättä ja valoisia iltoja odotellessa! Polkka todellakin kaipaa sen tunnin-puolentoista iltalenkkinsä metsässä irrallaan.



Polkka tarkenee näillä keleillä kohtuullisen hyvin, kun pukee ensin alle fleecehaalarin ja siihen päälle talvitakin. Aika topattua meno on, mutta mitä siitä. Polkkaa on puettu pennusta asti ja se suhtautuu takittamiseen tyynesti. Pikapissatukset omalla pihalla ovat tosi pikaisia, ellei koiralle jaksa laittaa kolttua niskaan. Maissi on muuttunut vanhemmiten kylmänaraksi ja ulkoilee kovilla pakkasilla Pompassa. Onni on siis kunnon kamppeet - niin koirilla kuin ihmisilläkin!

Hui mikä pakkanen - valitsen mieluummin takkatulen.

12.12.2010

Helsinki Junior Winner 2010

Joskus se osaa ihan käyttäytyä.

Olipa viikonloppu! Lähdettiin Polkan kanssa perjantaina puolen päivän aikaan Päivin matkassa Kellokoskelle. Perjantaina ihan vaan lenkkeiltiin koirajengin kanssa, mutta lauantaina herätyskello soi 6.30 (koiraharrastajat ON hulluja) ja otettiin suunnaksi Messukeskus ja Helsinki Winner -näyttely. Vähän meinasi jännittää, kun Päivi vei Poksun kehään. En melkein pystynyt kauhistukseltani katsomaan! Panikointi osoittautui aiheettomaksi, tarkka brittituomari tykkäsi Polkasta tosi paljon. Laatuarvosanaksi tuli erinomainen ja Polkka voitti junioriluokan ja sijoittui paras narttu -kisassa kolmanneksi. Taakse jäi paljon kokeneempiakin kehäkettuja! Lisäksi Polkka saa liittää nimensä eteen tittelin HeJW-10. Melkoinen suoritus!


Kehämeininkiä, Polkka ekana vasemmalla.

Sunnuntaina uusi startti ja tällä kertaa Voittaja 2010 -näyttely. Tällä kertaa tuomari ei käsitellytkään koiria yhtä ystävällisesti, kuin lauantain ihana brittirouva. Muutama koira sai eva:n ihan vain siksi, ettei antanut tuomarin kopeloida. Nämä samat koirat suoriutuivat kopeloinnista kyllä lauantaina... Polkka esiintyi kuin kokeneempikin kehäkettu, eikä ollut tuomarista millänsäkään. Ei ehkä tarvitse edes mainita, että kehän laidalla odottaneen naishenkilön pulssi lähenteli viittäsataa. Erinomainen tuli taas arvosanaksi, mutta sisko eli Sannin ketale vei tittelin tällä kertaa. Onnittelut Sannille ja eipä edes harmittanut hävitä omalle siskolle. Erityisen iloinen olin siitä, että arvostelussa kehuttiin Polkan esiintymistä.

Pokemon edustaa.

Näyttelyn lisäksi Messari tarjoaa melkoiset shoppailumahdollisuudet. Paitsi että tänä vuonna en onnistunut löytämään mitään erityisen kiinnostavia tarjouksia. Hankittua tuli kuitenkin viisi isoa koiranlelua, musta nahkahihna, Hurtan heijastinliivi, kaksi pakettia puruluita, pussi possunkorvia ja 2,5 kg kuivattua naudanmahaa. Että olihan sitä siinäkin!

Polkka pyöri ihan tohkeissaan ympärillä, kun järjestelin shoppailun saldoa kaappiin. Yhdessä käytiin hakemassa kaapit täyteen herkkuja! Tosin sen jälkeen urhea pikku Pokemon haki råttansa ja suori koirapedille nukkumaan. Oli muuten hurjan rankka viikonloppu pienelle maalaistytölle!


Sukulaisten kanssa illalla. Etualalle sammunut roikale on Polkka.


Junior Winner 2010 eli Sanni.


Siskokset hulppeine ruusukkeineen.


Hei pliis, nyt annatte mun nukkua!