26.2.2010

Maalaislenkkeilyä

Täällä maalla moni asia toimii aivan eri tavalla kuin kaupungissa. Lenkillä tulee harvoin ketään vastaan ja silloin kun tulee, pysähdytään juttelemaan. Eilen tien varressa näkyi liikettä ja kaksi pakettiautoa. Koirat ryhdistäytyivät välittömästi ja tihensivät askellusta. Vähän lähemmäksi päästyämme Maissi alkoi haukkua ja Polkka askelsi kuin paraskin kouluhevonen. Ihanat maalaistollokoirat! Maissi varsinkin on muuttunut alle vuodessa kelvosta kaupunkilaisesta kurittomaksi maalaishurtaksi.

Pakettiautojen luona oli kaksi miestä ja saksanseisojaa. Koirat istuivat kurissa ja nuhteessa paikallaan ilman hihnaa. Maalla kun oltiin, alettiin juttusille. Metsämiesten kanssa se alkaa aina samalla tavalla, eli kysymyksellä siitä onko Maissi kova luolakoira. No eihän se ole. Äijiä naurattaa aina yhtä paljon, kun sanon että se on paukkuarka maanantaikappale. Seuraavaksi miehet kysyivät huvittuneina, että miksi ihmeessä minulla on koirat kiinni. "Kuljetatko niitä aina narussa", uteli toinen. Minä siihen selittämään, että eikun tässä tiellä vaan ja kun oli ihmisiäkin näköpiirissä. Lisäsin vahingossa, että toiset ajavat aika lujaakin tässä. Miehet siihen oikein yhdessä tuumin miettimään, että kuka se muka niin lujaa ajaa ettei koiriakaan uskalla irti pitää. Absurdi tilanne. Kaupungissa tottui valitukseen kun juoksutti koiria irti epämääräisessä pusikossa ja täällä saa perustella niiden pitämistä kytkettyinä!

Todennäköisin vastaantulija on tien päässä asuva saksanpaimenkoira, joka nostaa hirveän mekkalan meidät nähdessään. Maissi vastaa tietenkin samalla mitalla. Mitä tekee Polkka? Istuu keskelle tietä ja katsoo pää kallellaan haukkumista. Maissi ei todellakaan ole nykyisin mikään malliesimerkki asiallisesta ohittajasta ja siksi vähän pelottaakin, että se siirtää käytöstään Polkalle. Onneksi joku tulee vastaan keskimäärin kerran viikossa ja toisaalta Polkka tapaa vieraita koiria lenkkipolkujen ulkopuolellakin.

24.2.2010

Papu täytti kaksitoista!


Papu täytti tänään kunnioitettavat 12 vuotta! Paljon on tullut koettua vanhan ja viisaan koiran kanssa. Papu on maailman kiltein, helpoin ja ystävällisin koira. Ja suuri persoona.


Päivänsankari lähti tietenkin mukaan töihin. Eihän sitä nyt merkkipäivänä istuta kotona odottamassa ihmisiä kotiin. Ann-Mari antoi lahjaksi ihanan lihatikun ja lisää herkkuja odotti kotona. Iltaruoaksi Papu sai suurinta fifiherkkua eli Cesarin kun muu lauma joutui tyytymään uunipuuroon ja jauhelihaan. Herkkuja sen sijaan tarjottiin tasapuolisesti kaikille.


Papu sai lahjaksi myös uuden kaulapannan. Designdog toteutti pannan mittatilaustyönä. Vanha rouva ansaitsee pinkkiä ja timantteja. Panta on aivan Papun näköinen! Kaksi viikkoa pantatilauksen jälkeen juuri toiveiden mukainen panta kolahti postilaatikkoon. Siinäpä vasta asiakaspalvelua!

22.2.2010

Kalsarikoira


Polkka menettää puettuna vähäisenkin eleganssinsa. Takki vielä menee, mutta fleecehaalarissa reppana näyttää aivan yöpukuiselta! Löysin nettikirppikseltä käyttämättömän fleecehaalarin kahdellakympillä ja ostin sen Polkalle. Lahkeet ovat vielä (?) liian pitkät, mutta muuten haalari on aika sopiva. Kuten kuvasta näkyy, etuosan säätökuminauha on aivan älytön. Koira kompastuu siihen juostessaan.


Yöpukulook tai ei, Polkka tarkenee haalarissa pahemmassakin talvikelissä. Viikonloppuna oli pakkasta parikymmentä astetta ja ilkeä viima. Polkka ulkoili reippaana tunnin verran. Tarkenee kun saa juosta vapaana ja haalari lämmittää. Ihmiset hyytyivät ennen lyhyttukkaista afrikkalaista ja menivät sisälle lämmittelemään.


Johonkin se pakkasilla kerääntyvä energia on käytettävä. Vaikka siis riehupainiin Maissin kanssa. Alan pikku hiljaa ymmärtää, miksi isot koirat eivät yleensä saa riehua sisällä. Täyttä rallia laukkaava Polkka on melkoinen hasardi! Mäykkyjen riehumisesta ei puolestaan ole ollut koskaan mitään haittaa, koska ne menevät niin maan tasossa.

Maissin hampaat näyttävät ihan järkyttäviltä tuossa kuvassa. Tulee mieleen se, kun Anun kanssa mietittiin että millainen olisi rhodesiankoiran kokoinen mäyräkoira. Kahden mäyräkoiran omistajina oltiin molemmat yhtä mieltä siitä, ettei haluttaisi tavata moista otusta.


21.2.2010

Afrikkalainen saa taidekasvatusta

Eleganttina työhuoneen koirapedillä.

Polkka oli pitkästä aikaa mukana töissä perjantaina. Töissäolo on parasta mahdollista sosiaalistamista pennulle, koska työkaverit käyvät kilvan silittämässä sitä. Aluksi Polkka vähän ujosteli ihmisiä ja lähinnä nukkui omalla pedillään. Nykyisin meno on ihan tarpeeksi riehakasta. Suurin ongelma on kuitenkin työhuoneessa pysyminen. Polkka on tosi kovasti minun perääni ja tulee heti koiraportista yli kun poistun huoneesta. Perjantaina treenattiin huoneessa pysymistä ja iltapäivällä pystyin jopa hakemaan kupin teetä, eikä Polkka kiirehtinyt perään. Kyllä se siitä!


Iltapäivällä Polkka sai annoksen taidekasvatusta alakerran galleriassa. Polkka on varsin taiteellinen koiranpentu, joka ilmaisee itseään mielellään esimerkiksi hiilipiirtämisen avulla. Saunaa lämmittäessä saa kätevästi napattua hiilenpalan ja sillä voi piirtää kuvioita olohuoneen lattiaan. Toisinaan Polkka antaa vähän hiiltä Maissillekin ja kaverukset taiteilevat yhdessä. Ehkä galleriavierailu antaa uutta inspiraatiota pienen afrikkalaisen taideharrastukseen?



Mielenkiintoiset muurahaisveistokset. Taulujen sijaan Polkkaa kiinnosti eniten gallerian nurkasta löytyneet pienet muurahaiset.


Pieni afrikkalainen happamana. Koko kerros täynnä kaikkea kiinnostavaa ja minut on teljetty typerän koiraportin taakse!

15.2.2010

Ystävänpäivätreffit Mörkön kanssa


Sunnuntaina jatkettiin reippaalla ulkoiluteemalla. Ihanaa kun pitkästä aikaa tarkenee olla kunnolla ulkona, vaikka luvattua kevätaurinkoa ei koko viikonloppuna näkynytkään. Laskiaisteemaan liittyen perheen mieshenkilö rakensi jumalattoman hyppyrin pihan läpi koira-aidan yli tielle ja Mörkö isäntineen kutsuttiin hyppimään. Loppujen lopuksi hyppyri oli kuulemma huono, koska siihen ei saanut tarpeeksi kovaa vauhtia. Minusta ilmalennot suksilla näyttivät ihan tarpeeksi hurjilta.

Pitkästä aikaa päivänvalokuva koko jengistä. Polkka on muuten kasvanut tosi paljon joululomalla otettuihin potretteihin verrattuna! Samoin joululomalla ostettu ja liian isoksi todettu kaulapanta on jo käyttökelpoinen. Ihan pikkuisen kun vielä kasvaa, niin panta on suorastaan sopiva.

Pelottava moottorikelkka! Tero tuli käymään reissullansa meidän pihassa ja siitäkös Polkka pelästyi. Kamala liikkuva ja muriseva hirviö, jonka selässä istuu tutulta kuulostava ihminen ihmeellinen muovipönttö päässä! Hetken rohkeuden keräämisen jälkeen Teroa ja kelkkaa uskaltauduttiin haistelemaan.

Päivän kohokohta oli kuitenkin vielä edessä. Mörkötreffit! Ihana ja innokas poikaystävä saapui pihalle riehumaan. Mäykyt laitettiin sisälle odottamaan, koska Maissi vihaa Mörköä jopa enemmän kuin saksanpaimenkoiria. Ja se on paljon se! Jo Mörkö-raukan naaman näkeminen saa Maissin raivon valtaan.


Ehkä Maissi aavistaa, ettei Mörkö ole herrasmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Mörkö ei ole tainnut edes koskaan ennättää Maissin takapuoleen saakka, mutta ehkä sen aikeet näkee jo naamasta? Polkkaa ei niin haittaa. Kunhan joku juoksee ja painii ja riehuu, niin pikku irstailut on sivuseikka.

Ystävänpäiväsuukko Mörkölle! Tosin Mörkön ilmeestä päätellen suukko on tainnut lähteä polkkamaiseen tapaan pienellä nipistyksellä varustettuna.

Huh. Kaksi ja puoli tuntia pihalla ja siihen vielä sisällä riehuminen päälle vie virrat pienestä afrikkalaisesta. Sunnuntai-ilta kului sikiöasennossa omalla tuolilla.

13.2.2010

Kaupunkitreeniä ja muuta lauantaimenoa


Olipa mukava lauantai! Polkka antoi nukkua puoli kymmeneen ennen kuin tunki päänsä peiton alle ja mätkäisi tassulla otsaan. Olihan se aika herätäkin. Pannullinen teetä, hetki koirien kanssa pihalla ja Polkka takaluukussa kohti kaupunkia. Käytiin ostamassa uusi hihna katkenneen tilalle ja samalla tuli hankittua puolikiristävä pyöreä nahkapanta. Se tuntuu parhaalta pannalta Polkalle, koska kiristyy ja löystyy tehokkaasti.

Eläinkaupan jälkeen Polkka odotti hetken autossa ja me käytiin verho-ostoksilla. Kesken ompeluneuvottelun tajusin, että jostain leijailee mehevä Frolicin tuoksu. Taskusta tietenkin! No ehkei myyjä haistanut sitä.

Ostosten jälkeen lähdin Polkan kanssa kaupunkikävelylle. Alku meni haistellessa, mutta sen jälkeen Polkka käveli tosi hienosti. Eikä vetänyt yhtään! Vastaan tuli paljon ihmisiä, mutta alun hötkyilyn jälkeen Polkka kulki kiltisti eikä yrittänyt haistelemaan. Käytiin Levykellarissa hakemassa rapsutuksia ja opettelemassa istumista. Sen jälkeen kontaktikävelyä torilla ja sivulletuloa linja-autoasemalla. Hienointa oli kuitenkin kontaktikävely kävelykadulla. Polkka käveli koko pätkän hienossa kontaktissa! Hämeenlinnan kävelykatu on lyhyt, mutta saavutus oli hieno kuitenkin. Olin tosi ylpeä Polkkiksesta.


Kotona levättiin hetki ja lähdettiin vielä remmilenkille. Papu yllätti ja lähti mukaan. Muutenkin mummeli oli tosi hyvällä fiiliksellä koko päivän. Polkka kulki hihnassa ihan vetämättä ja seilaamatta ja kolmen koiran taluttaminen sujui ongelmitta. Rakennettiin vielä pihaan kaksi matalaa hyppyestettä ja Polkka opetteli hyppy-käskyä. Sisälle päästyä koirat söivät mahat täyteen puuroa ja kalkkunaa ja tasainen tuhina täytti olohuoneen.

9.2.2010

Kotikonstiaktivointia


Kirjoitan toisinaan juttuja muutamaan lehteen avustajan roolissa. Kotikonstijuttu julkaistiin lauantaina paikallisessa kaupunkilehdessä. Ihan sellaista kaikki tietää -henkistä settiä, mutta mun mielestä kuvat on aika hauskat. Harvoin tulee kuvattua askartelevia koiria.

Nameja pahvirasiassa

Laita tyhjään keksilaatikkoon tai maitotölkkiin koiran nähden muutama herkkupala. Alussa kannattaa käyttää jotakin voimakkaasti tuoksuvaa, kuten vaikkapa lihapullan tai nakin palasia, että koira pääsee jyvälle siitä mitä ollaan tekemässä. Sulje laatikko ja anna se koirallesi. Se hoksaa nopeasti, että repimällä rasian tienaa herkkupalat itselleen.




Pyyhekätkö

Ota koiran koon mukaan joko käsi- tai kylpypyyhe. Taittele pyyhe kerroksittain ja laita jokaiseen kerrokseen makupaloja. Anna koiran kaivella herkut esiin pyyhkeen kätköistä. Tehtävä on astetta vaikeampi kuin pahvirasia, koska herkkuja ei saa esille vain repimällä ja silppuamalla.


Piilopullo

Kun koiranherkut kaivetaan kätevästi esille sekä rasiasta ja pyyhkeestä, on aika siirtyä piilopulloon. Laita tyhjän muovipullon sisälle koirannappuloita tai muita kuivia makupaloja. Koira saa herkut pyörittelemällä ja ravistelemalla pulloa. Älä jätä koiraa yksin pullon kanssa, ettei se pure pulloa säpäleiksi ja satuta itseään.


Naminpiilotus

Laita koira toiseen huoneeseen odottamaan ja piilota tuoksuvia makupaloja ympäri olohuonetta. Sohvan alle, kirjahyllyn reunalle, lattialistan päälle ja niin edelleen. Hae koira huoneeseen ja kannusta sitä etsimään herkkupalat. Aluksi namit kannattaa piilottaa helppoihin paikkoihin ja vaikeuttaa tehtävää koiran hoksatessa mistä on kyse.



Lisäksi

Jutun jälkeisenä arkipäivänä lehden toimitukseen oli saapunut palaute siitä, että on aivan vastuutonta julkaista tällaisia juttuja! Joku koiranpennun omistaja oli suivaantunut siitä, että koira oppii tällaisilla vinkeillä tuhoamaan kaiken. Jos se saa tuhota pahvirasioita luvan kanssa, tuhoaa se aina kaikki pahvilaatikot. Ja jos nameja piilottaa sohvalle, niin koira laittaa paskaksi koko sohvan.

Mietin tässä surkeana meidän tulevaisuutta Polkan kanssa. Kunhan saamme agilitytreenit alkuun, se oppii hyppäämään pöydälle ja käymään siihen makaamaan. Ja mejä-treenien jälkeen jäljestää automaattisesti kaikki maasta löytyvät jäljet. Olisikohan parasta ihan vaan kävelyttää koiraa hissukseen narussa ja unohtaa tällaiset hullutukset?

8.2.2010

Lomalaisen paluu


Puolitoista viikkoa Vaasan saaristossa Ann-Marin matkassa lomaillut Papu kotiutui tänään. Lomaan oli kuulunut hauenkaivuuta hangesta, mökin vartiointia ja ostosmatka Musti&Mirriin. Reissusta seurasi mukana haisunäätäpehmolelu, jonka Maissi halusi laittaa heti säpäleiksi. Kuinkas muutenkaan.

Myös kauhukaksikko oli reissussa viikonloppuna. Me ihmiset oltiin laskemassa Himoksella ja kun mökkiin ei saanut viedä koiria (ihme nihkeilyä!), koukattiin Maissi ja Polkka Jyväskylään mun vanhemmille. Mutsi sanoi puhelimessa, että kaikki oli mennyt hyvin. Koiria hakiessa kuitenkin selvisi, että Polkka oli vetänyt nahkahihnansa poikki, ryöstänyt korvakorun mutsin korvasta ja varastellut ruokaa pöydältä. Mutsi lohdutti rakentavaan tyyliinsä, että Polkka on vasta puoli vuotta ja kyllä siitä vielä hyvä koira tulee. Kiitos ja anteeksi äiti ja isä!

Lisätään nyt vielä, että poikki mennyt hihna on ostettu jo edesmenneen Linda-airiksen ensimmäisenä kesänä eli 1993 ja ollut käytössä siitä lähtien. Olin vähän hämmentynyt itsekin, kun aloin laskea hihnan ikää. Että eiköhän se ollut jo aikansa palvellut!

Söpöstelyä tänään töissä.

Asennetta pikkukoirille


Tutustuin Viivin ja Hugon blogin innoittamana Designdogin pantakauppaan. Jo ensi klikkauksella tajusin, että tämä tulee vielä kalliiksi! Valikoimasta löytyi Maissille sopiva panta "Little skulls -asennetta pikkukoirille". Sitähan Maissilla riittää, asennetta nimittäin. Polkka saa pantansa kunhan vähän kasvaa ja Papu heti kun löytyy joku sopiva. Pääkallot eivät nimittäin ole hienostuneen vanhan rouvan juttu.

Mahtavan hienoa, että joku tekee pantoja käsityönä. Pantojen hintaan sisältyy postikulut ja meidän pantamme tuli reilussa parissa viikossa, vaikka pääkalloja odoteltiinkin hetkinen. Panta oli yllättäen hieman pieni, ilmeisesti Maissilla on melkoinen sikaniska kuvagallerian vinttikoiriin verrattuna. Olisihan se pitänyt hoksata itsekin! Pannat tehdään mittojen mukaan, mutta kaula mitataan kapeimmasta kohdasta korvien takaa. Onneksi panta on kuitenkin sopiva viimeisessä reiässä.

4.2.2010

Lumi valtasi lenkkimaastot

Ei perkele täällä pysty enää liikkumaan!

Vaikka en talvesta ole koskaan pitänytkään, on luminen talvi minusta hyvä juttu. Muutama edellinen talvi meni pestessä koirien tassuja jokaisen lenkin jälkeen (kaupungissa asuessa kuraongelma oli tosi paha), eivätkä mäykyt edes halunneet ulkoilla sateessa ja kurassa. Tänä talvena onkin sitten pakastanut ihan kunnolla. Ja kun ei ole pakkasta, sataa lunta.

Lumityöt menee hyötyliikunnasta ja lumi tuo valoa ja on puhdasta. Mutta se on saartanut meidän kaikki lenkkimaastot! Pellolla on liikaa lunta ulkoilua varten, samoin metsässä. Hiekkakuopilla käytiin viikonloppuna, mutta ei Maissi pääse liikkumaan sielläkään. Yksi syy lisää hankkia pitkäjalkainen koira: se pystyy lenkkeilemään myös oikeassa talvikelissä!



Lumessa puskeminen alkaa jo käydä ei-niin-treenatun omistajankin voimille. Tehokasta liikuntaa aivan varmasti, mutta minä haluaisin ihan vaan kävellä rennosti koirat irrallaan pitkän työpäivän jälkeen. En todellakaan kaipaa mitään hankitreeniä. Ainoa vaihtoehto viime päivinä onkin ollut remmilenkki tiellä. Tosin se menee nykyisin vedetäänkö hihnassa vaiko ei -mittelyksi.

Olen kaivanut oleskelupihalle lumilapiolla koirien kulkureittejä. Kuulostaa huvittavalta, mutta mäykyt eivät suostu asioimaan umpihangessa. Eikä Polkkakaan laita reittipalvelua pahakseen, vaan spurttaa täyttä laukkaa pitkin kiemuraisia lumikäytäviä.

Kun lumet nyt vaan sulaisivat äkkiä! Pääsisi tekemään verijälkiä, kunnon lenkkejä minne haluaa, treenaamaan kunnolla ulkona. Ja koiranäyttelyihin. Polkan ensimmäisiä näyttelyitä on jo vähän suunniteltu ja se on tosi jännittävää. Kevättä odotellessa!

2.2.2010

Polkka puoli vuotta!


Aika menee ihan kamalaa vauhtia! Polkka täytti tänään puoli vuotta! Vastahan se oli pieni pennunhajuinen nyytti ja nyt vieraat eivät enää edes tunnista sitä koiranpennuksi. Pentumainenhan se on edelleen ja järkilähetystä odotellaan saapuvaksi. Voi tosin olla, että seuraavana lähetyksenä ennen järkeä saapuu vielä murrosikä.

Puolivuotias Polkka painaa 23 kg ja syö edelleen kolme kertaa päivässä. Kaksi kertaa Nutron nappuloita (3,5 dl) ja kerran puuroa ja lihaa tai kalaa. Tähän mennessä Polkalla ei ole ollut mitään allergioita ja maha on kestänyt kaikkea eteen katettua.

Tänään merkkipäivän kunniaksi koira ponnisti ensimmäistä kertaa piha-aidan yli. Meillä on ihan tavallinen lauta-aita ns. paraatipuolella ja pusikon puolella vähän korkeampi koiraverkko. Meni siis puuaidasta yli niin että suhahti ja jäi hölmistyneenä seisomaan keskelle pihaa. Onhan tässä menneinä viikkoina huomattu, ettei sitä mitkään aidat tai viritelmät pitele. Menee kyllä yli jos niikseen tulee.


Ehkä puolivuotias Polkka on kuitenkin vähän rauhoittunut. Iltalenkin jälkeen se käpertyy omalle tuolilleen takan eteen loikoilemaan. Energinen koirahan se toki on, mutta taitaa se hiljalleen oppia myös rauhoittumaan kaiken riehumisen vastapainoksi.

1.2.2010

Pentukoulu ja kyläilyreissu

Ei taas näitä typeriä tottelevaisuusjuttuja kylmässä lumessa!

Sunnuntaina oli kolmas kerta Polkan sisarusparven pentukoulua. On jotenkin tosi hyödyllistä saada vinkkejä juuri rhodesiankoiran kouluttamiseen. Paikallisessa koirakerhossa kaikilla kouluttajilla on bordercollieita ja muita vastaavia. Vaikka rehellisesti sanottuna meidän ongelmamme ei ole koirassa, neuvoissa tai missään muussakaan. Se on omistajassa! Siinä laiskurissa, joka istuu iltalenkin jälkeen sohvalla läppäri sylissä. Koira kyllä oppisi ja tekisi, jos omistaja vain saisi aikaiseksi treenata.


Harjoiteltiin tosi paljon kontaktikävelyä. Ensin pujottelua ja sitten rinkiä. Polkka pitää hyvin kontaktia, kunnes herpaantuu ja alkaa vetää kohti koulukavereita. Samaa ongelmaa ei ollut koirakerhon pentukoulussa, koska vieraat koirat eivät kiinnostaneet Polkkaa. Näiden kavereiden kanssa on kuitenkin painittu ja varsinkin Ego-veli on ihan Polkan suosikki. Lisää haastetta hommaan siis!


Toisaalta koiran huomion herpaantuessa voi omistajakin (jälleen kerran) katsoa peiliin. Kun oma keskittyminen pätkäisee sekunniksi, lähtee koira otteesta. Oma keskittymiskyky ei ole huippuluokkaa, vaan suunnilleen parivuotiaan lapsen tasolla. Mitenkähän sitä voisi harjoittaa? Lukemalla jotakin supertylsää kirjaa keskittyneesti?


Kontaktin lisäksi harjoiteltiin maahanmenoa. Polkka meni ensimmäistä kertaa maahan lumessa! Meidän pentukurssihan tapahtui lämpimässä hallissa ja minä tajuan yhtäkkiä olleeni niin mukavuudenhaluinen, että me ollaan harjoiteltu aina sisätiloissa! Ehkä pimeillä illoilla ja pakkasellakin on osuutta asiaan.

Polkka osaa mennä maahan, mutta ei sivulla perusasennosta. Sitä täytyy alkaa harjoitella. Toisaalta olen saanut vasta koiran edes tulemaan kunnolla sivulle perusasentoon. Aluksi se halusi jättää pienen hajuraon ja lopulta kyllästyi asian hinkkaamiseen siinä määrin, että haukotteli minulle päin naamaa kun pyysin sitä sivulle. Pidettiin parin viikon tauko sivulletulon treenaamisessa ja nyt se yhtäkkiä sujuukin ihan ok.



Treenien jälkeen lähdettiin Vantaalle moikkaamaan minun kummityttöäni. Polkka ei ollut tavannut koskaan aiemmin lapsia! Kyläpaikassa oli Aima vajaa 2v. ja pieni Auni-vauva. Polkka suhtautui pikkuisiin aika rennosti. Vauvaa se olisi halunnut haistella ja päiväunilta heränneelle Aimalle piti haukahtaa kerran. Olin kuitenkin aika varuillani koko ajan, sillä parikymmentäkiloinen hyppivä Polkka saisi pienen tytön kumoon tosi inhottavasti. Kyläily meni kuitenkin hyvin ja Aima oli jutellut vielä illallakin "isosta Polkka-koirasta".

Polkka-vauva parkkeerasi oitis vauvan paikalle.


Polkalla on possu ja Aimalla sammakko.