31.12.2011

Hyvää uutta vuotta!


Tavoitteellisen koiraharrastamisen blogeissa kuuluu listata menneen vuoden saavutukset ja tehdä suunnitelma tulevalle vuodelle.

Me ei ehkä olla tarpeeksi tavoitteellisia. Parhaita hetkiä menneenä vuonna olivat pitkät metsälenkit koirakavereiden kanssa ja niiden jälkeiset kahvihetket, yhteiset treenisessiot (myös ne ei-niin-putkeen-menneet) ja piknikit näyttelykehän laidalla.

Tulevalle vuodelle toivotaan lisää samanlaista. Lisäksi toivon, että eläkeläismäyräkoirista ja vauhdikkaasta afrikkalaisesta koostuva lauma on kasassa myös vuoden kuluttua. Lisäyksenä yksi oikea tavoite: startata virallisissa agility-kisoissa. Sehän on kiinni lähinnä ohjaajan pään kestävyydestä.

Polkka laumoineen toivottaa hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Pieni suuri afrikkalainen

Mitäs kaikkea täältä löytyykään?

Postipoika toi perjantaina Zooplussan paketin. Kasa Naturediet-rasioita, 5 kg koirankeksejä ja kaksi koiranpetiä mäykyille. Kuinkas sitten kävikään?

Hei ihan tosi kiva tää Papun uusi peti.


Miten tää nyt tälleen meni?


Vihdoinkin! Peti on tosin jo pilalla, kun afrikanapina kävi siinä...

29.12.2011

Joulun sukulaisvisiitti

Hertalla menee lujaa.

Lähdettiin joulupäivänä ajelemaan Konginkankaalle mummoni luokse. Siellä meitä odottivat myös minun vanhempani juuri neljä kuukautta täyttäneen Hertta-airiksen kanssa. Polkka oli tavannut pennun aiemmin, mutta mäykyt eivät. Vähän siis jännitti Maissin suhtautuminen aavistuksen verran rasavilliin pikkuelukkaan. Stressasin jälleen kerran aivan turhaan, kaikki meni oikein hyvin.

Yhtäkkiä Polkka tuntuu niin vanhalta ja viisaalta...

Keski-Suomessa oli vähän lunta, mutta muuten keli oli yhtä ankea kuin etelämmässäkin. Vierailun loppua kohti sää lauhtui vielä enemmän ja kaikkialla oli aivan järkyttävän liukasta lumen muuttuessa jääksi. Oikeaa talvea siis odotellaan edelleen! Tasan vuosi sitten joulupäivän lenkillä lukemat taisivat olla -28 astetta, nyt +4 astetta. Koirat kyllä tykkäsivät riehua ulkona ja haistella maalaispihan mielenkiintoisia hajuja.

Loppujen lopuksi koirilla meni niin hyvin, että Maissi alkoi leikkiä Hertta-pennun kanssa. Seurasin hommaa sivusta ja mietin, onko kyseessä joku hämäysjuoni pennun kurittamiseen. Mutta ei, kyllä ne ihan nätisti painivat. Toki Maissi ilmoitti omaan kiukkuiseen tapaansa sitten kun riitti, mutta ihan oikeasti se leikki ensimmäistä kertaa tapaamansa pennun kanssa!

Hertta testaa Maissin pennunsietokykyä.

Hertta, Polkka ja Maissi.

Joulun ihme: Maissi leikkii pennun kanssa.


Joulurentoilua, senhän Polkka osaa.

Joo siis yhdessä lämmitetään saunaa.

Mummeli ottaa kaiken ilon irti sukulaisvisiitin tuomasta majoitusedusta.

Ajettiin tiistaina kotiin Kuopion kautta Pasin työkuvioiden vuoksi. Matka olikin melkoinen koettelemus, tielle oli kaatunut puita ja jouduttiin etsimään muutaman kerran oikoreittiä. Aika hurja näky, kun tien varren aukealla kaatuu puita kuin tulitikkuja! Kuopio-Jyväskylä -välillä näytti olevan myös useampi kylä vaikka sähköä. Ja olihan meillä kotonakin sähköt pois puolentoista vuorokauden ajan. Itse siis oltiin se aika kätevästi reissussa.

Kävin Kuopiossa Eläinruokatehdas Lemmikin tehtaanmyymälässä, joka osoittautui oivaksi retkikohteeksi. Kaupan oli erilaisia lihoja ja liha-(puuro)-kasvisseoksia. Hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin ruokakaupoissa, noita tuotteitahan myydään Oscar-nimellä lähes kaikissa marketeissa. Laajamittaiseen shoppailuun en uskaltautunut antautua kodin sähkökatkoksen ja mahdollisen pakastearkun sulamisen vuoksi, joten hankin vain muutamia erilaisia ruokapötköjä (esim. lammas-puuro-kasvis 1,90 €/ kg) ja kauraa koirapuuroa varten. Kaupan palvelu oli ihanan savolaista, sellaista lupsakkaan ystävällistä.

27.12.2011

Jouluaatto

Orkesteri joulupakettien kimpussa.

Meidän joulu oli tänä vuonna hauska yhdistelmä perhettä ja kavereita. Saara tuli meille aattona päivällä ja käytiin koirien kanssa joululenkillä Aulangolla. Aivan hullusti kaupungin puolella siksi, että meidän lähitiet ovat järkyttävän rapaisia vesisateesta johtuen. Pellot ovat täynnä vettä ja ylämetsässä kävelee hirviä. Valittiin siisti ja stressitön vaihtoehto. Nähtiin lenkillä kauniita hevosia ja rannalla loikkinut lumikko. Lenkin jälkeen saunottiin ja mentiin Pasin vanhemmille jouluaterioimaan. Koirat jäivät kotiin siksi aikaa.

Ihan vähän juustoa, jooko?

Kotiin palattua koirat saivat jouluateriaksi maksalaatikkoa. Antti tuli meille viihtymään juustojen, punaviinin, glögin ja lautapelien merkeissä. Pelattiin varmaan kahteen asti yöllä, kunnes luovutettiin ja kömmittiin nukkumaan. Ihan hyvä niin, seuraavana aamuna meitä odotti automatka Keski-Suomeen.

Joulupoksu.


23.12.2011

Hyvää joulua!

Kuva on otettu tasan vuosi sitten, vähän eri sääolosuhteet.

Hyvää joulua, tyypit! Tänään Suvin lauman kanssa koiralenkiltä tullessani mietin, että Polkka on tuonut mukanaan ihania uusia ystäviä. Olen tutustunut vaikka miten moneen mukavaan ihmiseen punaisen paholaisen myötä! Ihanaa joulua teille kaikille, kuin myös niille jotka tätä lukevat ja joita en ole koskaan tavannut. Niin ja tietenkin kaikille teille, keiden kanssa on tunnettu pidempään.

Me vietetään aattoa kotona ja suunnataan sitten Keski-Suomen visiitille. Aion nukkua pitkään ja syödä paljon. Tietenkin myös ulkoilla, vaikka nämä surkeat kelit eivät siihen kannustakaan... Ajattelin toivoa joululahjaksi pakkasta ja lunta.

Joulukuusimäykky.

Mummo vetäytyi talviunille.

22.12.2011

Kaksi yötä jouluun on

Tulkoon joulu, Polkka ja råtta ovat valmiina.

Jouloma on täällä! Menen seuraavan kerran töihin vasta loppiaisen jälkeen ja se jos mikä on hyvä joululahja. Itse itselle annettu tosin, ylitöillä ja muutamalla vuosilomapäivällä ansaittu. Kaksi viikkoa lomaa, eikä juuri mitään suunnitelmia. Kuulostaa rentouttavalta.

Pasi ilmoitti säälivänsä koiria, koska ne raukat saavat joka joulu täsmälleen saman joululahjan: paketoidun possunkorvan. Ne avaavat paketin itse ja syövät lahjan. Papu saa tänä jouluna saman lahjan neljännentoista kerran. Oikeasti koirat saavat joka vuosi Messari-tuliaisina kaikenlaista, mutta en koskaan jaksa paketoida niille muuta kuin possunkorvat. Laiska minä. Oikeasti pakettivuoresta voisi tulla kahina, eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä.

Löysin vaatehuonetta siivotessa (joskus tavaroiden järjestelystä on konkreettista hyötyä!) vuosi sitten Messarista hankitun koiranlelun. Pitkä pehmomäyräkoira kelpasi Polkalle ja siivousseuraksi yläkertaan tullut Poksu piehtaroi tyytyväisenä karvalankamatolla uusi lelu suussa. Ja jätti sen taktisesti yläkertaan, mäykythän eivät pääse sinne ilman kantamista.

Innostuin hankkimaan vielä muutamia muitakin lahjuksia koirille, vaikka eivät jouluksi ennätäkään. Papu sai vihdoinkin uuden fifipedin Polkan pentuna repimän tilalle. Zooplussalta löytyi hyvä valikoima petejä kohtuuhintaan. Nyt odotellaankin postipoikaa tuomaan kaksi uutta petiä, ruokaa ja keksejä. Onhan meillä lomalaisilla aikaa kytätä!

Nenäpunkkiepäilys osoittautui muuten todeksi viimeistään tiistaina, kun koirat oli lääkitty edellisenä päivänä ja alkoivat jokainen vetää henkeä sisäänpäin (ns. reverse sneezing). Lääkäri sanoi, että oireet saattavat ensin pahentua, koska kuolleet punkit putoavat nenästä. No ei olla nähty kuolleita punkkeja, mutta keskiviikon jälkeen kukaan ei ole enää niiskuttanut tai vetänyt henkeä sisäänpäin. Hyvä niin.

19.12.2011

Niisk niisk

Nokkaa kutittaa!

Maissi alkoi vetää henkeä sisäänpäin viime viikolla, sai ns. reverse sneezing -kohtauksia. Epäilykset nenäpunkkitartunnasta heräsivät viimeistään sunnuntaina, kun koko orkesteri alkoi niiskuttaa. Kuonot kutisivat ja niistä valui kirkasta nestettä.

Koko episodi alkoi ketuttaa jo siinä vaiheessa, kun varasin aikaa eläinkäärille. Klinikalla puhelimeen vastannut tyyppi ei tiennyt a) oliko kyseiseen vaivaan reseptivapaita lääkkeitä ja b) riittääkö että tuon vain yhden koiran "tutkittavaksi". Heittomerkeissä ihan vain siksi, että lääke määrätään oireiden perusteella, koska koiran nenästä on niin hankala saada näytettä. Ei ehkä tarvitse mainita, etten olisi todellakaan kuskannut kolmea koiraa paikalle.

Lisäksi koiran tuominen klinikalle oli tärkeää siksi, että lääkäri voi sitten antaa sen lääkkeen. Onhan se todella haastavaa pipetoida nesteampulli koiran niskaan ja tein sen kahdelle kotiin jääneelle kaverillekin! Joskus, ihan vain joskus ikävöin vanhoja kunnon kunnaneläinlääkäreitä, jotka soittivat pikkuvaivojen reseptejä apteekkiin.

Loppujen lopuksi Polkan yleistutkimus ja nenäpunkkidiagnoosi plus lääkkeet (niskaan kaksi kestaa kuukauden välein tyhjennettävä Advocate-ampulli) kolmelle koiralle maksoivat 143 euroa ja summasta oli vielä vähennetty koirakerhon alennus. Vakuutuksen jälkeen maksettavaa jäi 80 euroa. Oli siinä loishäädöllä hintaa!

Olin tosi kypsynyt koko lääkärikeikkaan ja rahanmenoon, kunnes näin naisen tuovan koiran tutkimushuoneeseen ja tulevan hetken kuluttua totaalisen murtuneena itkien ulos pelkän hihnan kanssa. Olisin halunnut mennä halaamaan naista, mutten kehdannut. Loppujen lopuksi oma lääkärikeikka oli aivan mahdottoman hyvä, tultiinhan me sentään kotiin koko orkesterin voimin. Oli ehkä vähän kallis loishäätö, mutta mitä siitä.

18.12.2011

Pikkujoulut

Piparkakkutalokisan voittaja: Piparikennel.

Vietettiin lauantaina pikkujouluja. Jotenkin kummassa lauantaina satoi ihan vähän luntakin, ehkä meidän pikkujoulujen kunniaksi? Yöllä sade oli vaihtunut vedeksi, kuinkas muuten. Epäjouluisesta kelistä huolimatta pikkujoulujen tunnelma oli kohdillaan - olihan ohjelmassa suuri piparitalokilpailu! Loppujen lopuksi minun ja Saaran Piparikennel valittiin kisan voittajaksi. Ja onhan se hieno! Polkka luo taloon sen verran pitkiä katseita, että varmuuden vuoksi taideteos on turvassa takan päällä...

Varastan ihan kohta jotakin, sanoo Polkka.

Vaikka miten siivosin juhlien jälkeen kaiken varastettavaksi kelpaavan pois pöydiltä, löytyi aamulla koirasohvalta pussi Marianneja. Pussia ei oltu avattu, jemmattu vain koristetyynyjen väliin. Kleptomaanikko itse istui turvallisen välimatkan päässä mielistelevä hymy naamalla.

Todellinen hot dog.

16.12.2011

Housumasis

Ei oo helppoo.

Polkka aloitti juoksunsa maanantaina. Juoksu on järjestyksessään toinen ja väliä edelliseen tuli melko tarkkaan kahdeksan kuukautta. Juoksun tuomat fiilikset ovat masentuneet. Polkkaa ahdistaa käyttää pöksyjä (vaan pakko se on, muuten verta on aivan kaikkialla) ja minun lomasuunnitelmat menivät mönkään. Jään jouluna kahden viikon lomalle ja ajattelin käyttää päivät mihinkäs muuhunkaan kuin omatoimiseen ohjaustekniikoiden treenailuun. Se siitä sitten. Toivottavasti säät edes paranevat, niin päästään tekemään kunnon metsälenkkejä valoisan aikaan.

Polkka sai ennakkoon joululahjaksi kaksi Clean Runin harjoituskirjaa. Agi.fi:n verkkokaupasta saa tilattua tämän viikon loppuun tavarat ilman postikuluja ja pitihän tarjous hyödyntää. Varsinkin tällaiselle aloittelevalle valmiit treenit ja ratapiirrokset ovat oiva apu, en todellakaan osaa suunnitella itse mitään fiksuja treenipätkiä.

Joo varmasti paras lahjani, sanoo Poksu.

Loppujen lopuksi juoksut tulivat ihan hyvään saumaan, meillä on muutenkin kahden viikon treenitauko agilityssä. Toisekseen nuori koira on ollut aika aktiivisessa treenissä (1-3 kertaa viikossa) koko syksyn eli loma tekee sille aivan varmasti hyvää. Eniten pelkään ensimmäisen juoksun kaltaista monen kuukauden valeraskausvelttoutta. Huhtikuussa alkaneen juoksun jälkeen koira alkoi toimia vasta elokuussa. Koko kesä meni siis ihan pieleen harrastamisen tiimoilta. Jospa toinen juoksu sujuisi helpommin!

15.12.2011

Mäykkykivaa

Pentu ja mummo.

Papun toimistokoirakollega Ruuti on ihan mahtava tyyppi. Tai no aamuisin Ruuben on vähän rasittavan riehakas, mutta tokenee siitä päivän mittaan. Omista mäykyistä kumpikaan ei ole ollut yhtä äänekäs kuin Ruuti - se komentaa Papua leikkimään räksyttämällä kimeästi.

Iltapäivällä kakara on parhaimmillaan, se nukkuu suloisena kerällä omalla pedillä tai jonkun sylissä. Ruutin kunniaksi on mainittava myös sisäsiisteys, pentu ei ole pissannut kertaakaan työpaikan lattialle. Papulla ja varsinkin Maissilla sisäsiisteys oli hakusassa melkein vuotiaaksi. Maissia ei varsinkaan haitannut yhtään, mitä persauksista sattui putoamaan lattialle leikin tiimellyksessä.

Eipä taklata mummoa!

Yhtenä päivänä Papu melkein intoutui leikkimään Ruutin kanssa ulkona. Ruutin mielestä Papu on sen paras ystävä ja se rakastaa yli kaiken kollegaansa. Papu taas viihtyisi työpaikallaan varmasti paremmin ilman rasittavaa natiaista, mutta ei se inhoa Ruubenia läheskään yhtä paljon kuin vaikkapa Polkkaa kaksi vuotta sitten...



12.12.2011

Lumilenkki

Jonossa.

Lähestyvä joulu pakotti jouluostoksille sunnuntaina. Sitä ennen juoksutettiin koirista turhat virrat pois. Onnistui, käytiin siis metsälenkillä yhdessä Suvin lauman kanssa. Keli oli pakkasen puolella ja metsässä vähän lunta. Oiva lenkkikeli siis!

Maissi oli mukana tämän kokoonpanon kimppalenkillä nyt toista kertaa ja hyvin meni. Se ei ota enää vapaana ollessaan kierroksia toisista koirista, on kai oppinut ettei kukaan tee sille mitään. Eikä kukaan oikeastaan ole edes kovin kiinnostunut porukan mukana kulkevasta maastomakkarasta. Make köpöttelee itsekseen nuuskien metsän hajuja.

Olisipa sää jaksanut pysyä mukavan talvisena, tänään maanantaina sataa taas vettä ja vähäinen lumi hupenee kovaa vauhtia... Selasin haikeana blogia vuoden taakse, silloin oli jo oikea talvi. Ja kepposteleva koira, heh!

Rhodesialaiset tykittävät paimen kintereillään.

Kuten myös Make Makkara.

Koko jengi samassa kuvassa, ei tosin kauhean edustavasti...

8.12.2011

Ei koskaan sohvalla

Hei hetkinen, Poksmon!

Polkka ei saa tulla sohvalle eikä sänkyyn. Kotona se saa istua kahdessa nojatuolissa ja olla tietenkin koirien omalla sohvalla. Kyläpaikoissa elukan paikka on lattialla. Tai niinhän me kuvitellaan!

Poksmon itse on ratkaissut tämän typerän säännöstön niin, että roikkuu sohvilla, sängyssä ja mukavissa nojatuoleissa takajalat maassa. Kyllä! Siinä voi nukkuakin, tosin joskus tasapaino pettää ja koiraparka rojahtaa lattialle. Mutta eihän silloin oikeasti ole sohvalla, kun kerran takajalat ovat lattialla?

Tässä vaan huolettomana loikoilen.

Saara ja Polkka.

Antakaa nukkua, pliis.

Kuvat on otettu marraskuussa vanhempieni luona. Siellä koiran puolittainen loikominen sohvalla ei haittaa. Sotku on tehty siivottavaksi, sanoo mutsi eikä nipota turhaan. Ihmekös tuo, kotikotona on ollut koiria miltei koko ajan vuodesta 1990 saakka.

6.12.2011

Vihdoinkin talvi!


Eilen illalla alkoi sataa lunta ja sade vain yltyi tänään. Lämpötila pysytteli lähellä nollaa, mutta sade tuli onneksi lumena. Vettä onkin tullut taivaalta nyt seuraavien kuukausien tarpeeksi, jatkossa vain lunta kiitos! Tehtiin päivälenkki Pasin, Saaran ja koirien kanssa. Polkka ja Maissi olivat innoissaan lumesta ja vapaana juoksemisesta. Papu jäi suosiolla kotiin, sitä ei oikein huvita juosta pellolla pehmeässä lumessa.






Polkka muisti viime talven ihastuksensa, ilmaan heitettävät lumipallot! Niitä se sitten jahtasi ja hyppeli pitkin peltoa lumipallojen perään. Maissi nuuski ja kaiveli myyrän koloja. Ihme kyllä se ei ole saanut tänä vuonna yhtään myyrää kiinni ja hengiltä. Ehkä uusi myyräsukupolvi on nopea tai sitten Make makkaran 9,5 vuotta refleksit alkavat hidastua... Yrityksen puutteesta sitä ei ainakaan voi syyttää.