30.4.2010

Hyvää vappua!


Polkka-apinan ensimmäinen vappu sujunee rennoissa merkeissä. Viikonlopun ohjelmassa on metsälenkkeilyä, pihatöitä, puruluita ja treffit Boris-rhoden kanssa. Sopivasti aktiviteettia siis.

Pieni afrikkalainen ei vielä tiedä, että sen kesästä tulee jännittävä. Polkka aloittaa alo-tottisryhmässä sekä agilityn penturyhmässä. Alkeisryhmän alaikäraja ei ihan tule täyteen ennen ryhmän alkua ja muutenkin hyppyyttämisen kanssa on syytä olla tarkkana. Siksi valitsimme penturyhmän. Saa nyt sitten nähdä, ovatko kaikki muut siellä aivan pieniä pentusia ja meidän Polkkamme ainoa iso roikale.

28.4.2010

Polkka testaa: vinttikoirien ratajuoksu

Ensin piti mennä ihmeelliseen ahtaaseen kopperoon.

Käytiin tänään rhodeyhdistyksen (?) järjestämässä ratajuoksuinfossa. Laji kuulostaa kiinnostavalta ja olisi ollut kiva kuulla siitä enemmänkin. Nyt lähinnä kerrottiin mitä illan ohjelmassa on ja eikun koirat juoksemaan. Paikalla oli jonkun verran rhodesiankoiria, mutta lähinnä jotakin erittäin ärhäköitä karvattomia koiria. Ja sitten vielä jotkut kehtaavat väittää, että rhodet ovat kovia rähisemään! Ainakin tänä iltana rähinä lähti yksin omaan karvattomista otuksista.


Polkka pällisteli tapansa mukaan väenpaljoutta kiinnostuneena. Ensin piti kävellä lämmittely-ympyrässä. Apina ei voinut käsittää homman ideaa, vaan lähinnä jäljesti jotakin mielikuvituksensa tuotetta kuono tiiviisti maassa. Lämmittelyiden jälkeen sai tutustua vieheeseen, lähetyskoppiin ja kokeilla juoksemista.


Ja kyllähän apina juosta tykkää. Koppiin mentiin pienen houkuttelun jälkeen ja viehe kiinnosti siinä määrin, että kaikki muu hälinä unohtui. Mutta hui hirveää, vieheen päästä löytyi ihmeellinen kampea pyörittävä mies. Sitä piti vähän ällistellä molemmilla juoksukerroilla. Illan lopputuloksena oli omaan tuoliinsa liimautunut väsynyt apina. Että on tästä harrastamisesta ainakin jotain iloa.


27.4.2010

Oi mikä hiekkakuoppa!

Löydettiin viikonlopun jälkileirin yhteydessä ihan mahtava hiekkakuoppa. Kun sunnuntain aikataulu antoi myöten, käytiin Johannan kanssa juoksuttamassa koiria vielä ennen kotimatkaa. Ja kyllä koirat juoksivatkin! Siinä taisi mennä viikonlopun viimeiset energiat.

Polkalla ja Egolla menee edelleen leikit yksiin. Polkka taitaa voittaa vauhdissa sen, mitä häviää voimassa.


Myös muuten niin ihanan rauhallinen Gimli innostui spurttaamaan kakaroiden kanssa! Polkkaa ehkä ihan vähän jännitti iso ja asiallinen Gimli-setä.




Lenkin jälkeen näytti tältä. Pakko oli Polkankin luovuttaa ja painaa pää tyynyyn, vaikka yrittikin ensin urheasti pilkkiä silmät puolitangossa. Polkkahan ei saa tulla kotona sänkyyn, mutta sai leirillä erikoisluvan moiseen luksukseen. Ja on muuten niin fiksu, ettei ole yrittänyt leirin jälkeen kertaakaan sänkyyn.

26.4.2010

Hauska mutta uuvuttava viikonloppu verijälkileirillä

Pieni ja reipas jälkikoira.

Osallistuimme Polkan kanssa viikonloppuna ridgeback-yhdistyksen verijälkileirille. Oli kerrassaan mukava, mutta hurjan väsyttävä viikonloppu! Onneksi tänään pääsi töihin lepäilemään viikonlopun jäljiltä. Ei vaan, Polkalle teki tosi hyvää olla keskellä leirihässäkkää ja omistajalle liikkua koipensa jumiin. Leirin järjestelyt toimivat hyvin ja mikä tärkeintä, ruokaa oli paljon ja se oli hyvää.

Matkaseurana toimivat Heidi ja komea Peetu.

Lauantai aloitettiin jälkien tekemisellä ja myöhemmin samana päivänä ajettiin jäljet. Polkka teki aivan loistavaa työtä ja selvitti tiensä kaadolle nopeasti ja varmasti. Meidän pienryhmän kouluttaja kehui Polkkaa ja ihmetteli sen nuorta ikää suhteessa jäljestysvarmuuteen. Kaadolla ei ollut puhettakaan hämmennyksestä, vaan Polkka nappasi sorkan suuhunsa ja kanniskeli sitä leuhkana. Kouluttajan mielestä koiran voisi viedä parin treenikerran jälkeen mejä-kokeeseen. Hienoa Polkka!


Sunnuntain suoritus ei sitten ollutkaan samaa luokkaa. Kouluttaja epäili minun vaihtaneen koiraa yön aikana. Polkka rahnusti eteenpäin haluttomasti, söi keppejä ja jäniksenpapanoita. Tuijotteli perässä kävelijöitä ja haukotteli. Harmitti tosi paljon, kun tiesi koiran pystyvän sata kertaa parempaan. Ehkä oli syytä katsoa hieman peiliinkin, jäljestäminen on koiralle tosi rankkaa ja jälki kahtena peräkkäisenä päivänä ehkä vähän liikaa. Etenkin tuollaiselle teinixille. Tosin meidän ryhmässämme muidenkaan sunnuntaisuoritukset eivät päätä huimanneet.


Sunnuntaiaamuna ennen jäljestämistä testattiin koirien laukauksensietoa. Haulikon laukauksia kuului kymmenen sekunnin välein ja samaan aikaan metsäautotieltä löytyi karhun verta ja villisian raato. Polkka nuuski verta tosi kiinnostuneena, mutta pahalta haisevaa raatoa prinsessa tyytyi ihmettelemään metrin päästä. Laukaukset eivät pelottaneet Polkkaa ollenkaan, mutta sehän oli tiedossa jo ennestäänkin.

Viikonlopusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka apina jäljestikin sunnuntaina kirjaimellisesti sunnuntaimoodilla. Ehkä tekisi mieli suunnitella mejä-kokeeseen osallistumista vaikka syksyllä, mutta viikonloppu sai muistamaan myös sen, miten hullun raskas laji mejä on. Mäykkyjen kanssa joskus treenattiin ja käytiin kokeissa ja silloin kyllästyin totaalisesti jäljentekoon, pitkiin koeviikonloppuihin, hirvikärpäsiin ja "ollaan ulkona satoi tai paistoi" -systeemiin.

Polkan mielestä viikonlopun parasta antia oli huonekavereiden eli Ego-veljen ja Gimli-sedän kanssa riehuminen. Ei sillä verijäljellä nyt niin väliä, kunhan saa painia ja rellestää kavereiden kanssa.

Polkan kuvat: Johanna Duarte

21.4.2010

Operaatio apinasta virta pois

Miten imetään virrat pois supervauhdikkaasta rhodeteinistä? Olisiko vaikka liikunnalla, aivojumpalla ja muuten jännittävällä päivällä? Ei välttämättä, ainakaan tämän päivän kokemusten perusteella.

Päivä starttasi puolen tunnin peltolenkillä. Apina juoksi tapansa mukaan tuhatta ja sataa. Sen jälkeen kahdeksan tuntia töissä mukana. Ihmisten tapaamista, ruokiksella sivulla istumista ruokakaupan edessä ihmisvilinässä ja iltapäivällä vielä puruluun tuhoamista. Takaisin kotiin, hiekkakuopalle tunniksi ja taas ihan kiitettävää meininkiä.

Myöhemmin vielä mejä-treenit ja siitä suoraan auton takaluukussa pienelle maaseutukierrokselle. Oliko apina väsynyt? Eipä juuri. Leikkimistä katsellessa aloin miettiä, että jos geenitekniikalla voisi siirtää vähän rhode-energiaa meihin ihmisiin, en vastustaisi geenipeukalointia.


Jälki meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Jäljellä oli pituutta ehkä 80 metriä ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa. Polkka lähti jäljelle reippaasti ja innokkaasti. Vähän tuli tehtyä lenkkiä matkan varrella, mutta molemmat kulman löytyivät. Kaato taisi haista tuulen suunnan vuoksi jo viimeiseltä kulmalta, koska Polkka olisi mieluusti oikaissut sinne vähän eri reittiä.

Tosin en ole aivan varma, jäljestikö apina sittenkään jälkeä tai osuiko tuurilla oikeisiin kohtiin. Sorkan ihmettelyn jälkeen se nimittäin jatkoi päättäväisesti jäljestämistä. Pääasia kuitenkin ettei verenhaju enää pelottanut ja jäljestäminen näytti selvästi kiinnostavan apinaa. Tästä jatketaan viikonloppuna leirillä!

Kaiken ohjelman jälkeen pystyi vielä kyttäämään naapurin hevosia olohuoneen ikkunasta. Råtta on vaihtunut skunkkiin, kuten kuvasta näkyy. Mustista&Mirristä hankittu skunkki on ollut yllättävän kestävä; siinä ei ole repimiseen innostavaa vanua ollenkaan, vaan pelkkä "nahka" ja kaksi vinkua.

19.4.2010

Ihmeellinen kevät


Pienen afrikkalaisen ensimmäinen kevät on ihmeitä täynnä! Parasta kaikesta on se, että lumet ovat sulaneet ja kaikki lenkkimaastot taas käytössä. Metsän lisäksi päästään taas pellolle ja hiekkakuopalle. Tosin pelto on lyhytaikainen ilo, mutta siitä otetaan nyt ennen kylvöjä kaikki irti.

Viikko sitten pellolla kirmatessa sattui pieni moka. Kahden pellon välissä on oja, joka oli täynnä sulanutta vettä. Polkka otti vauhtia ja leiskautti keskelle ojaa -upoten veteen korvia myöten! Uimataito löytyi sekunnissa ja afrikkalainen räpiköi takaisin pellolle. Ravisteli turkkia ja katsoi minua syyttävästi. Minä hoksasin, että eihän apina ole nähnyt vettä kuin vesikupissaan!


Kuka kumma täällä asuu?

Kevään kunniaksi muutkin ovat alkaneet lenkkeillä. Talvella joku tuli lenkillä vastaan ehkä pari kertaa kuukaudessa, tänään ympärille ilmestyi irtokoira molemmilla lenkeillä. Ensi aamulla perään juoksi naapurin rotikka kun oltiin käännytty omalle tielle. Polkka ja Maissi haukkuivat ja hyppelivät ihmeissään. Iltalenkillä metsästä pelmahti iso sekarotuinen ei-niin-kiltti narttukoira, joka onneksi saatiin remmiin noin viimeisellä sekunnilla ennen rähinää Maissin kanssa.

Onneksi Polkka tapaa koiria muuallakin kuin lenkillä. Maissilta kun ei kovin hienoa roolimallia varsinkaan irtokoirien kohtaamisesta saa.

Parasta on kuitenkin kevät ja kärpäset:



Ikkunat näyttää ihan tosi hienoilta kärpäsenmetsästyssession jälkeen. Ehkä ne kannattaa pestä vasta pahimman ötökkäinnostuksen mentyä ohi?

Polkalla on muuten uusi suosikkiruoka. Netistä sai tilata ilmaisen näytteen Cesarin uutuusmausta höyrytetty välimeren kalkkunapata tai jotain yhtä hienon kuuloista ja olihan se pakko tilata. Pussi tasattiin iltaruoalla kolmeen osaan nappuloiden päälle. Polkka vinkui elämänsä ensimmäistä kertaa ruokaa odottaessa. Polkka, senkin fifi! Ei varmasti aleta ruokkia sinua millään puudeliruoalla.

15.4.2010

Polkan eka verijälki


Apinalle tapahtui tänään jänniä: oli elämän ensimmäisen jälkitreenin aika! Tai voiko sitä nyt treeniksi sanoa, lähinnä Polkka äimisteli alkumakausta, mietti mitä ihmettä pitäisi tehdä ja varsinkin mitä jäljen päässä olleelle hirvenkoivelle olisi pitänyt tehdä. Olin tehnyt aivan liian lyhyen jäljen, Polkka ei pällistelyissään päässyt vauhtiin ollenkaan. Tulipa nyt ainakin todettua, että jäljestäminen edes kiinnostaa sitä.


En yhtään muista, miten jäljestyksen aloittaminen sujui aikanaan mäykkyjen kanssa. Siitä on niin kauan. Muistikuvissani laskin mäyräkoiran alkumakaukselle ja se lähti jäljestämään. Olen kyllä tietoinen, että aika kultaa toisinaan muistot. Toisaalta mäykyt kenties hoksaavat nopeammin, mistä jäljestyksessä on kyse?

Ei saakeli, kuka on menettänyt jalkansa? Suuren afrikkalaisen häntä on ihan koipien välissä.


Jos tätä nyt sitten vähän tarkemmin tutkisi, vaikka ihan vaan mutsin mieliksi.

Kävin lopuksi Papun kanssa purkamassa jälkimerkit. Mummeli oli ihan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa jäljelle. Ja joo, tiedän ettei samaa jälkeä saisi mennä enää uudelleen, mutta se nyt on ihan sama mitä tuollaisen jo kannuksensa (lue: FIN JVA) ansainneen höpsön mummokoiran kanssa duunaa.

Taidan vetää vielä ensi viikon alussa toisen vähän pidemmän pätkän Polkalle. Sen jälkeen suunnataankin viikonlopuksi rhodesiankoirien mejä-leirille. Leiristä saa varmasti enemmän irti jos koira on kirjaimellisesti edes hajulla asiasta.

13.4.2010

Ai miksei olohuoneeseen sovi nurmikko?

Koirat olivat tänään neljä tuntia keskenään. Polkka oli ehtinyt siinä ajassa vaikka mitä! Kuten pissata aitaukseensa ja selvittää tiensä ulos sieltä. Avata lasikuistin oven ja hakea pussin nurmikonsiemeniä. Ja tehdä kevätkylvöt olohuoneen lattialle. Polkka hei, sulta unohtui lannoitus! Olisit nyt vielä kusaissut koko komeuden päälle!



Onni on Dyson! Siemenet olivat hetkessä pölypussina toimivassa kipossa ja nehän voi ripotella siitä tosi kätevästi nurmikolle.


Puutarhuri itse näytti tältä kun palasin kotiin. Ihmekös tuo, kun on puuhastellut koko pitkän päivän.

11.4.2010

Murkkuikää pukkaa

Ai minäkö hankala, älkää nyt viitsikö.

Onkohan siitä nyt kaksi viikkoa, kun paukuttelin henkseleitä ettei Polkalla ole vielä murrosikää. Ei olisi kannattanut. Apina on taantunut viikossa jollekin alkeellisen ameeban tasolle. On toden totta ihan täysi työ hillitä hermonsa ja yrittää käyttäytyä hyvän laumanjohtajan tavoin. Savu nousee korvista ja kihisen kiukusta samalla kun päässä soi "käyttäydy järkevästi, älä pilaa koiran luottamusta".


Osa ongelmista on ennallaan; kakan ja kaiken muun mahdollisen syöminen, kuopankaivuu, Papun kiusaaminen noin muutamia mainitakseni. Uusimpana uutena Polkka on keksinyt sen, ettei tarvitse tulla sisälle kun huudetaan. Piilottelee vaan jossain takapihan puskissa korvat höröllä. Sitten kun sitä menee hakemaan, niin spurttaa innoissaan karkuun. Olisi yksinkertaista jättää paskaileva apina pihalle, mutta koska se menee niin halutessaa aidoista yli, niin en uskalla. Muutaman kerran apina onkin ulkoillut omalla pihalla liinan kanssa. Säälittävää.


Otin Polkan perjantaina mukaan töihin. Aamulenkin ja ruoan jälkeen pihalle ja auton ovi auki. Mitä tekee apina? Katsoo minua pirullinen ilme naamalla ja juoksee kiitolaukkaa edellisen asukkaan kompostille. Kaivelee siellä ihan rauhassa eikä lotkauta korvaansakaan minun huudoilleni. Rämmin puskien läpi perään kätevästi hameessa ja sukkahousuissa. Raivokäyrä nousee niin korkealle, että otan mukaan risun. Räpsäytän sille apinaa persuksille ja huudan että nyt autoon siitä niinku olis jo. Kävelen takaisin autolle. Apina istuu takapenkillä naama menosuuntaan.

En kannata minkään sortin väkivaltaa koirankoulutuksessa, mutta melkein ajattelen että kilahdus ja oksalla räppäisy kannatti tällä kertaa. Enkä todellakaan lyönyt koiraa, lähinnä säikäytin sen touhuissaan. Aion silti hallita jatkossa hermoni paremmin ja yrittää välttää moiset tilanteet. Tällaisen jälkeen tuntee itsensä maailman huonoimmaksi koiranomistajaksi.

Eiköhän tämä tästä taas. Paljon vaan liikuntaa ja muuta tekemistä, niin ehkä Polkka ei jaksa olla kapinoiva teiniapina kovin kauan. Ainahan sitä voi toivoa, heh.

4.4.2010

Ihanat pääsiäispyhät


Polkan ensimmäiset pääsiäispyhät kuluivat lähinnä ulkoillessa ja vieraita houstaillessa. Perjantaina paistoi aurinko ja koko jengi ulkoili neljä tuntia. Ensin tehtiin pihatöitä, sitten käytiin lenkillä ja lopuksi vielä julistettiin terassikausi avatuksi. Polkka ystävineen lämmitteli omalla peitolla kevätauringossa. Ja kaiveli kuoppia aina kun valvonta pääsi pettämään. Ei:tä huudetaankin oksien pureskelun, kakansyönnin ja Papun jahtaamisen lisäksi nyt myös kuopankaivuusta.



Polkka täytti pyhinä kahdeksan kuukautta. Puntari näyttää nyt reilut 26 kg. On vähän sellainen fiilis, että murkkuikää pukkaa päälle. Ennen aina tosi kiltisti luokse tullut Polkka vaan seisoskelee pihalla ja tuijottaa eri suuntaan kun sitä kutsuu. Ei suostu pudottamaan käpyjä ja muita roskia, vaan viskelee niitä ja spurttaa naama virneessä karkuun. Toisaalta Polkka on ihan kauhean huomionkipeä pieni kainaloinen. Suloinen sellainen.


Emppu ratsastaa ekaa kertaa! Miltei ponin mittoihin (ainakin meidän mielestämme) venynyt Polkka sai kyytiläisen lauantaina. Apina muuten tulee tosi hienosti juttuun pikkuisen Empun kanssa. Ainoa mitä pitää varoa on tassuilla läiskiminen. Polkka kokeilisi eli huitoisi lattialla ryömivää Emppua mieluusti tassuillansa.


Sunnuntain kohokohta oli vierailulle saapunut Mörkö. Polkka juoksi hepulin vallassa ympäri pihaa ja peltoa Mörkön yrittäessä pysyä perässä. Bulldoggia ei kenties ole tehty juoksemaan kilpaa afrikkalaisen pitkäkoiven kanssa. Paitsi että väsähti Polkka itsekin sen verran, että lopulta Mörkö pääsi yllättämään morsionsa tiiviillä nylkytysotteella.

Ei mahdu.

Mahtuu!