27.12.2013

Jouluisia


Jouluaattona fb:ssa levisi kuvahaaste: koira ja joulupipari. Toiset postasivat kuvia koirastaan pipari suussa, meille pipari päässä oli ihan maksimi. Ja sekin Polkan suorittamana - mäykyt tyytyivät pyörittelemään silmiä portin takana... Vähän vaati keskittymistä ja sitten se onnistui:

Kyllä ihmiset ON pimeitä!
Toivottavasti uuden vuoden aaton haaste ei ole nakki ja perunasalaatti päässä. Meille tämäkin oli aivan tarpeeksi haasteellista. Ei ehkä tarvitse mainita, että vapaa-käskyn jälkeen pipari lensi päästä suuhun aika pikavauhtia?

Vietettiin siis jouluaatto kotona ja lähdettiin joulupäivänä Keski-Suomeen sukuloimaan. Autoon pakattiin kolme aikuista ja vauva, kolme koiraa ja aivan järjetön määrä tarviketta. Esimerkkeinä mainittakoon potta, matkasänky ja häkit koirille. Joululahjoja ja -kukkia unohtamatta! Ei riittänyt farmari, vaan tarvittiin suksiboksi.


Keski-Suomen keli ei ollut yhtään sen jouluisempi kuin hämeenkään. Vettä satoi ja nurmikko paistoi vihreänä. Plus kaikkialla oli aivan järjettömän jäistä ja liukasta. Onneksi 88-vuotiaan mummon perunalaatikko ei petä koskaan.

Matkan aikana tehtiin muutamia huomioita:

1) Kummitäti kannattaa sijoittaa vauvan kanssa takapenkille. Kun näkee vähän harvemmin, jaksaa viihdyttää koko matkan.
2) Mukaan ei kannata pakata hirnuvaa pehmohevosta. Se hirnahtaa koko (tässä tapauksessa 3,5 h kestävän matkan ajan) jokaisen kuopan kohdalla.
3) Koiran kevythäkki toimii tarvittaessa hoitopöytänä ja leikkikehänä.
4) Webasto on hyvä. Koirat voi laittaa jemmaan autoon ilman huonoa omaatuntoa palelemisesta.
5) Kylässä hyvä, kotona paras.





Koirat saivat jouluaattona maksalaatikkoa ja possunkorvat. Papulle joulu oli kuudestoista samoilla tarjoiluilla. Hyvin maistui, ei valittanut yhtään mielikuvituksen puutetta.

24.12.2013

Rauhallista joulua!




Rauhallista joulua jokaiselle kaksi- ja nelijalkaiselle! Täällä hämeessä sää on niin epäjoulumainen kuin ikinä mahdollista, sade vaan ropisee ikkunaan. Tehtiin jo joululenkki märässä metsässä ja rapaisella pellolla. Nyt lukittaudutaan sisälle ruoanlaittoon, sytytellään kynttilöitä, herkutellaan ja ollaan vaan.

16.12.2013

Messarissa

Mikä viikonloppu! Poistuin kotoa 24 tunniksi ja aika vastasi elämystasoltaan jotakin ihanaa viikon kaupunkilomaa. Enkä sentään ollut kuin Helsingissä. Tosin se ei nykyisin ole mikään kuin Helsinki, vaan ihan oikea reissu. Ensin vähän ostoksia ja sushia, sitten tyttöjen ilta siskon ja hänen ystäviensä kanssa ja sunnuntaina aamulla Messariin katsomaan koiria ja ihmisiä. Unet jäi vähän lyhyiksi, mutta siihenhän olen erittäin tottunut tässä viime aikoina.

Rhodekehä ei ollut mikään varsinainen elämys, vaan ennemminkin joku kumma lottorivi. Eikä tämän nyt ole tarkoitus loukata ketään, mutta ainakaan minä en löytänyt mitään punaista lankaa tuomarin touhusta. Tai ehkä juuri sen punaisen langan - mitä punaisempi (tai tummempi) koira, sitä parempi sijoitus. Jos tämän olisi tiennyt, olisi voinut lähteä mukaan lottoon omalla punaisella taskuraketilla. Menen kyllä Messariin paljon mieluummin ilman koiraa. Hassultahan se kuulostaa - vuoden must koiranäyttely ja menen aina ilman koiraa. On vaan niin paljon rennompaa ja toisaalta ilmoittautumismaksut ovat nykyisin niin kamalat, että koiran pitäisi olla aika tähti, että viitsisin ilmoittaa. Sisäistän tietenkin sen, että jos kaikki ajattelisivat näin, ei minullakaan olisi juuri mitään kyttäämistä siinä kehän laidalla.

Kuitenkin, oli tosi hauska nähdä kaikki ystävät ja tutustua uusiin naamoihin. Kävin heti tullessa hakemassa kassillisen aamiasjuttuja Fazerin kahvilasta. Jo rauhallinen aamiainen kehän laidalla istuen on nykyisellään elämys. Kukaan ei nyi lahkeesta, kaada koirien vesikuppia tai kaadu rähmälleen ja ala huutaa. Kyllä, nautin koko rahalla!

Kehän jälkeen nautittiin perinteisestä Messari-piknikistä. Koska olen suhteellisen kaavoihin kangistunut ihminen, teen aina rhodepipareita.Tänä vuonna en ollut aivan parhaimmillani, vaan piparit jäivät vähän vaatimattomiksi (verrattuna vaikka näihin). Syytän siitä leipomispäiväni eli perjantain pitkää sähkökatkosta.


Ostossaldo ei sen sijaan jäänyt vaatimattomaksi, vaan rahdattiin Marjon kanssa junaan ihan kunnioitettavat säkit koiranherkkuja. Hassua kyllä, kolmepäiväisen näyttelyn viimeisenä päivänä meidän mennessä ostoksille oli parhaat tarjoukset jo myyty loppuun. Olin ajatellut ostaa puruluita, mutta niitä ei ollut oikein missään. Hankin sitten hirveän läjän kaikkia kuivattuja herkkuja (naudan keuhkoa ja muuta vähän ällöttävää) aktivointilelujen täytteeksi. Ei ehkä tarvitse mainita, että sain koirilta erittäin lämpimän vastaanoton palatessani kotiin valtaisien herkkusäkkien kanssa...

5.12.2013

Viime päivinä

On riehuttu siellä sun täällä.
Terveisiä tarkan vartioinnin talosta! Tällä hetkellä täällä saa olla niin sanotusti silmät selässäkin. Vinski konttaa vauhdilla, nousee seisomaan tukea vasten ja on erittäin kiinnostunut koirista. Pieni koiramies ei tiedä mitään parempaa, kuin räpsähtää nukkuvien koirien sekaan kirkumaan ja huitomaan. No eihän se tietenkään niin saa tehdä, mutta kun ymmärrys ei riitä, tarvitaan vartiointia.

Talosta löytyy tällä hetkellä neljä porttia ja viides odottaa asentamista. Asumus näyttää vähän huvittavalta (ja porteista mitään tietämättömien vieraiden kauhulta! Melkein joka portti on erilainen ja aukeaa eri logiikalla...), mutta koirille voi ainakin taata oman rauhan. Ja toisaalta vauvalle reiättömän ihon. Olen ihan varma, että se saisi osumia (ainakin mäykyiltä), jos saisi mellastaa täällä ihan miten sattuu. Mutta tietenkin se on aikuisen tehtävä ensinnäkin taata vauvalle turvallinen koti ja toisekseen koirille rauhalliset olot.

Tuijotettu nukkuvaa Polkkaa.

Yritetty mahtua pikkupetiin vaikka sitten hampaat irvessä.
Mäykkyjen elintilaa ei ole oikeastaan ikinä rajattu porteilla tai muutenkaan, mutta ne ovat ottaneet tosi hyvin tämän ns. karsinaan joutumisen. Molemmat hakeutuvat portin takana olevalle koirapedille nukkumaan ja sitten vaan portti kiinni, kun meno alkaa ylittää kaikkien sietokynnystä. Että voi muuten olla vilkas tällainen kahdeksan kuukautta vanha ihmistaimi!

Portin mentyä kiinni vauva jää surkeana katselemaan koiria portin taakse. Katsoo minua surullisen näköisenä ja selittää jotakin vauvakielellä tä-tä-ttäää ja yrittää pujottaa näppejä kaltereiden välistä. Maissi tulee yleensä istumaan niin lähelle, että sitä pystyy silittämään portin välistä. Ehkä sekin tajuaa, että pienet näpit eivät voi retuuttaa, kun portti on välissä...

Tuijotettu Papua.

Tuijotettu lisää nukkuvia koiria.

Mäykkykepposteltu.
Toinen mäykyistä oli kunnostautunut yhtenä päivänä sillä välin, kun käytiin kaupassa. Vessasta oli haettu vauvan hoitopöydän alahyllyltä avaamaton paketti kosteuspyyhkeitä, avattu se ja levitelty muutama pyyhe ympäriinsä. Hämmentävää. Edellisestä mäykkykepposesta on nimittäin useampia vuosia aikaa!

27.11.2013

Pakaste-episodi

Kuvan koira ei liity tapahtuneeseen.

Pakastin on täydennetty koiranruoan osalta, mutta eipä käynyt kovin yksinkertaisesti. Olen hakenut koirien lihat Kennelrehulta jo useamman vuoden ajan. Ostan jauhelihaa, lammasta, kalkkunaa, lohta ja maksalaatikkoa. Auto käy täällä (lue: reilun kymmenen kilsan päässä) kahden viikon välein ja homma toimii ihan mallikkaasti. Nyt ruokien hakemiseen tuli kuitenkin mutkia matkaan, sillä varsinkin toinen noutoaika sattuu samaan aikaan Vinskin iltapuuron kanssa ja armas aviomies on ollut viikkotolkulla työmatkalla juuri kyseisenä päivänä. Piti siis keksiä suunnitelma B.

Nopea googletus osoitti, että Kennelrehu todellakin on edullisin näistä eläinlaatuisia lihoja myyvistä putiikeistä. Vertailun vuoksi jauheliha ja raaka lohi maksavat siellä 1,80 €/ kg. Lempimuonalla vastaavat tuotteet maksavat jauheliha 3,10 €/ kg ja lohi 3,30 €/ kg. Ehdin jo innostua Lempimuonan mainostamasta ilmaisesta kotiinkuljetuksesta, mutta se koskee vain taajaman asukkaita. Vauhti-Raksulla jauhelihan kilohinta on 3,40 € ja lohen 2,98 €/ kg.

Kyseisten koiranruoka-autojen aikatauluja syynätessä muistin Musti&Mirrin Maukas-pakasteet. Putiikin nettisivuilta löytyy vähän hankalasti hinnasto, jonka mukaan laatikoittain tilatessa jauheliha maksaa 2,73 €/ kg ja lohi 2,66 €/ kg. Siis edullisinta Kennelrehun jälkeen, vaikka erot ovatkin minimaalisia. Ajattelin liikkeestä noutamisen olevan autojen aikataulujen kyttäämistä helpompi vaihtoehto ja lähetin paikalliseen liikkeeseen sähköpostia tiedustellakseni, miten näiden tilausten kanssa toimitaan. Silloin asia mutkistuikin hieman.

Sain vastauksen, että tilaus tehdään maanantaina ja pakasteet saapuvat keskiviikkona. Kuulemma pakasteet on noudettava heti, sillä liikkeellä ei ole kylmäsäilytystilaa. Kuorma tulee "joskus puolen päivän aikaan" ja siitä ilmoitetaan tekstarilla. Kävin samana päivänä vielä liikkeessä ja pahoittelin ohimennen sitä, että pakasteet täytyy olla hakemassa heti kuorman tullessa. Ystävällisen asiakaspalvelijan mukaan noutaminen ei olisi ongelma, sillä kaksi 9 kg laatikkoa mahtuisi kyllä heidän pakastimeensa kunhan tulisin noutamaan samana päivänä.

Yllätys oli suuri mennessäni hakemaan pakasteita - siinä ne olivat kärryssä kassan vieressä. Ja olivat olleet koko sen neljä tuntia, mitä kuorman saapumisesta oli aikaa. Yksi myyjä pahoitteli, toinen oli sitä mieltä ettei niitä voi heidän pakastimeensa edes laittaa kun se tulee ihan täyteen ja lämpenee liikaa ja kolmas seurasi tapahtumaa. Avasin laatikot ja pötköt olivat sen verran hyvin jäässä, että uskalsin ostaa ne.

Että mitä jos siellä liikkeessä pidettäisiin ihan vaikka joku viikkopalaveri, jossa päätettäisiin mahtuvatko asiakkaiden tilaamat pakasteet pakastimeen ja mitä asiasta mahdollisesti kysyville kerrotaan?

Ei kahta sanaa, ettenkö suuntaisi pakastimen tyhjentyessä Kennelrehun autolle.

24.11.2013

Talvi on täällä!

Pihapatsas.
Ei sitä voi tarpeeksi hehkuttaa: talvi on täällä! Ei enää kuraisten tassujen ja koirantakkien pesemistä! Ja jospa omat ulkoiluhousut pysyisivät siisteinä vähän pidempään, kuin yhden lenkin verran? Tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi, olisihan se jo korkea aika talven tulla.

Yöllä oli satanut muutama hitunen lunta ja se villitsi koiria aamu-ulkoilulla. Tosin kuten alimmasta kuvasta näkyy, myös takaisin sisälle jonotettiin tavallista innokkaammin.

Minä lämmitin glögiä ja söin pipareita. Ja joulusuklaata. Tervetuloa talvi!




20.11.2013

Kylmää, märkää ja pimeää

Hei dorka, laita kamera pois ja avaa ovi!
Päivät ja viikot vain katoavat jonnekin. Suurimmaksi osaksi sataa vettä. Muutaman viime viikon aikana ehkä kerran tai kaksi ollaan tultu lenkiltä ilman tassupesua. Muuten mennään koirienpesualtaan kautta. Sen rakentaminen oli varmaan paras idea, mitä olen elämässäni saanut. Tai saattoi se olla Pasinkin idea. Muistini on nykyisin aika hatara, johtuen yöheräilyistä. Pelkään joka viikko lähteväni agility-treeneihin ilman koiraa. Olisi lysti huomata hallin pihassa, että katos perkele koira jäi kotiin. Olen aivan varma, että kerran vielä käy niin.

Mutta mitä säästä valittamiseen tulee, nyt näyttäisi näkyvän valoa tunnelin päässä! Foreca nimittäin lupailee pakkasta ensi viikolle. Ainakin muutamia asteita. Sekin riittäisi, olisin vaan niin iloinen siitä, että maa jäätyisi. Tänään lenkiltä tullessa mukava naapurin setä sentään lohdutti, että heidän lapsensa sotkevat varmasti paljon enemmän kuin meidän koirat.

Muutamana päivänä on satanut niin rankasti, että Maissikin on joutunut turvautumaan sadetakkiin. Tosin jos makkaralta itseltään kysyttäisi, se kyllä kastuisi mieluummin kuin laittaisi typerän ja ahdistavan sadetakin päälle.



Se ilo tässä nykyisessä elossa tietenkin on, että päästään joka päivä valoisan aikaan lenkille. Ollaan kävelty parina päivänä viikossa meidän lähitreenikselle ja tehty jotain pientä agilityä tai tokoa sillä välin, kun Vinski nukkuu päikkäreitään. Väsyttää koiriakin ihan eri tavalla kuin pelkkä lenkkeily. Maissi muuten menee jopa kolmen esteen sarjoja - uskomatonta!

15.11.2013

Torstailenkillä

Hei mitenkäs olis sen lumen ja pakkasen kanssa?
Pakkasin torstaina iltapäivällä vauvan ja koirat autoon ja hurautin metsäautotien päähän. Matkarattaat kasaan ja koirat juoksemaan. Vauva seurasi tunnin verran maisemia ja jutteli tyytyväisenä. Ihan kätevää, ellei lasketa rattaiden lykkimisen tuskaa kuraisella metsäautotiellä. Alkaa nimittäin olla aika rapaista ja märkää! Lunta ja pakkasta odotellessa...

Tällä kertaa pääväylän rapaisuudesta oli kuitenkin iloa - poikettiin ensimmäiselle puomitetulle haarautuvalle tielle ja löydettiin uutta hauskaa kävelymaastoa. Ja ennen kaikkea kuivempaa sellaista! Ollaan me joskus talvella talsittu tuollakin pätkällä, mutta se oli jotenkin päässyt unohtumaan. Koirat ilahtuivat uudesta maastosta ja sinkoilivat tyytyväisinä sinne ja tänne.

Polkan onneksi lenkkiretti kulki kuitenkin hyvän matkaa sitä pääväylää, jota kurkkusalaattimiehet (lue: armeijanuoret) marssivat. Valtio tarjoaa ilmeisesti liukkaasti liikkuvaa ruokaa, sillä väylän varresta löytyy Polkan mielestä täydellisiä lottovoittoja eli ruskeita kasoja vessapaperilla kuorrutettuna. Tänäänkin elukka onnistui lipeämään likaisen harrastuksensa pariin. Nykyisin se sentään tulee kutsumalla pois, mutta ihan pakko on kuitenkin käydä maistamassa. Olen jo oikeastaan luovuttanut tämän paskaharrastuksen kanssa. Se lopettaa paskansyönnin siinä vaiheessa, kun kasvaa horsmaa meidän alanurmikolla...




Samaan aikaan kotona.

11.11.2013

Vaihtamalla paranee

Kätevän treenaamisen ytimessä - Suvi pitää vauvaa ja kuvaa suoritusta videolle.
Tehtiin perjantaina Suvin kanssa tämän vuoden hauskin agility-treeni: vaihdettiin nimittäin koiria! Suvi treenasi Polkkaa ja meiksi yritti säheltää Daran kanssa. Oli muuten aika hauskaa!

Polkka toimi Suvin kanssa oikein mallikkaasti. Ainoastaan kontakteilla elukka keksi sikailla, eikä ottanut niitä samalla tavalla kuin normaalisti vaaditaan. Pienen palauttelun jälkeen alkoi kyllä toimia. Muuten radat olivat iloisia, tarkkoja ja vauhdikkaita. Koira oli selkeästi ilahtunut siitä, että ohjaaja kulkee ja ohjaa loogisesti, eikä hyppele siellä täällä ja huutele ja huido ihan miten sattuu. Todistusaineistoa tässä. Videolla huomaa, miten vähäeleisesti osaava ohjaaja toimii - aivan kuin ihminen ei oikeastaan tekisi mitään muuta kuin juoksisi koiran vieressä.

Olin ihan varma, että kolmosluokassa kisaava Dara järkyttyy syvästi joutuessaan minun kanssa radalle. Mutta Daraja tekikin hommia oikein iloisesti! Vähän se taisi ihmetellä ohjaajan epäloogisuuksia, mutta juoksi kohteliaasti radan loppuun. Maalisuoralla tapahtui ohjaajan totaalinen hyytyminen. Ei vaan pystynyt juoksemaan tarpeeksi lujaa. Video osaavasta koirasta ja ei-niin-osaavasta ohjaajasta löytyy tästä.

Videointi on tehokas, mutta kiduttava lisä treenaamiseen. Molemmat pätkät katsomalla voi todeta, että siinä missä Suvin liike radalla on jatkuvaa, minä juoksen ja pysähdyn. Jään ihailemaan koiran suoritusta ja sitten taas muistan ohjata ja juoksen paniikissa kohti seuraavaa estettä. Ehkä minäkin vielä joku kaunis päivä...

On muuten hauska huomata, että koulutettu koira toimii myös muun kuin oman ohjaajansa kanssa. Jos aikataulut vain menisivät yksiin, olisi tosi mielenkiintoista nähdä Polkan kisasuoritus Suvin ohjaamana.


9.11.2013

Ennen ja jälkeen

Juuri oikea peti kuistille!
Mäykyt joutuivat muuttamaan petiensä kanssa lasikuistille pakoon innokasta rummuttaja-kirkuja-unien häiritsijää eli vauvaa. Vanhuskoirilla ei todellakaan riitä huumorintaju herätä kirkaisuun ja pienten sormien sorkkimiseen. Eikä tietenkään tarvitsekaan. Kuisti näytti kuitenkin vähän epämääräiseltä mäykkyjen petien kanssa. Mutta ongelmapa ratkesi kuin itsestään Kaisan laitettua facebookiin kuvia M&M:n uusista koirapedeistä. Kas näin: ennen ja jälkeen



Meillä on siis kerrankin sisustettu! Olen ihminen, jolla on vinot pinot sisustuslehtiä, mutta asumus täynnä kaikkea edellisistä osoitteista kantautunutta roinaa. Yläkerran verhotkin roikkuvan muuton (kolme vuotta sitten) jälkeen liian pitkinä rumasti ja makuuhuoneen ikkunoita koristavat kamalat poikamiestyttöaikaiset verhot. En halua hankkia mitään väliaikaista, vaan odotan täydellistä löytöä. Ja sitähän saa odottaa. Syytä rumasti ripustettuihin verhoihin en osaa sanoa. Ehkä vaan se, että ripustaminen on ärsyttävä homma. Ja kuten kuvasta näkyy, sisustamisen lisäksi myös panelien saumakohdat kaipaisivat maalia...

Mutta tähän koirapetiasiaan vielä: kyllä yksi iso kunnon peti näyttää paljon selkeämmältä, kuin kasa erilaista pikku tilkettä.

Koirien pedit ovat muuten todellista kulutustavaraa. Tässä lähikuva tuon Papun tummansinisen teddypintaisen pedin päällisestä. On puhki ihan just! Vika ei ole pedissä, vaan petaamista rakastavassa koirassa. Ensimmäisten elinvuosiensa aikana tuo samainen pikku nilkki onnistui petaamaan hajalle yhden sohvan ja kaksi nojatuolia...



7.11.2013

Marraskuun blues



Nähdä kauneus arjen pienissä asioissa on mahtava taito. Minulla sitä ei juurikaan ole. Paahdan menemään sen kummempia miettimättä ja ympärille katsomatta. Toisinaan kun maltan vähän hidastaa ja katsoa ympärilleni, hätkähdän monia kauniita asioita. Kesällä hoksasin, että meidän piha on oikeastaan aika kaunis - kolmen vuoden täällä asumisen jälkeen.

Sunnuntaina olin lähdössä Polkan kanssa lenkkitreffeille, kauhealla kiireellä tietenkin. Autolle kävellessä ja koiraa hoputtaessa (Polkan mielestä lenkkitreffit pyhäaamuna klo 12 on vähän turhan aikaista) huomasin, että kaljut omenapuut ja iso pihakivi näyttivät aika ihanilta aamusumussa. Koira kivelle istumaan ja kas, siinähän oli muutama syksyisen kaunis ja vähän surumielinenkin ruutu.


3.11.2013

Sumuisen sunnuntain lenkki

Polkka ja Fanny.
Lenkkeiltiin tänään Nean rhodejen Heron ja Fannyn kanssa. Pyhäinpäivän jälkeen ei ollut sanomalehteä aamiaispöytään, mutta nettilehdet kertoivat sumun peittäneen alleen koko Suomen. Sää olikin sumuisuudessaan tosi kauniin syksyinen. Löydettiin ihan varmasti syksyn viimeiset kantarellit. Marraskuussa! On tosiaan tainnut olla lämmin syksy.

Polkka ja Fanny eivät olleet tavanneet aiemmin. Ilmassa oli pientä jännitettä. Fanny saattoi vähän jyrätä isokokoisena villinä rhodeteininä ja se ärsytti Polkkaa. Loppujen lopuksi leikit menivät kuitenkin kivasti yksiin, vaikka kumpikin nainen olisi halunnut leikittää Heroa. Voi Hero-herrasmiestä, mikä onnen päivä! Oli hauska nähdä, että kolmisen viikkoa saman katon alla asuneet Fanny ja Hero olivat jo tiivis parivaljakko.

Treffeillä räkä poskella.
Kierrettiin metsän kautta hiekkakuopalle ja siellähän se rhoderiemu repesi. En tiedä mikä näitä koiria kiehtoo aukeissa paikoissa, mutta ne tuntuvat aina sekoavan jollakin puuttomalla pläntillä. Polkka tykitti hiekkakuopan jyrkkiä reunoja ylös ja alas ja muut juoksivat perässä. Oli kyllä oikein hyvät rallit!



28.10.2013

Syksy saa, masentaa!

Hei herätä mut, kun tuut lenkiltä!
Surkeat syyskelit ovat täällä. Vesisade, pimeys ja rapa masentavat vuosi toisensa jälkeen ihan yhtä paljon. Tulisipa talvi nopeasti. Tai edes sen verran pakkasta, että maa jäätyisi. Joka vuosi sama laulu, mutta meidän hiekkatie on muuttunut mutatieksi. Siihen uppoavat niin koiran tassut, omat kumpparit kuin vaunutkin. Viime viikolla tielle ajettiin niin paljon soraa, etteivät vaunut meinanneet kulkea siinä. Mutta eipä hätää - tien pohja on niin huono, että vähäiset kunnostustoimenpiteet valuvat hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Tällä viikolla suurin osa sorasta löytyy jo tien vierustan ojasta.

Lenkkeilijät menivät viime viikolla lakkoon. Papu on kuuro, mutta jostain syystä myös Polkka kuuroutuu kelien muuttuessa syksyisiksi. Sama kaava toistuu joka päivä: puen rimpuilevan ja päikkäritarvetta kirkuvan vauvan, itseni ja koiran sekä lämmitän vauvan maitopullon. Vauva vaunuihin ja maitopullo suuhun. Jos on hyvä tuuri, niin vauva nukahtaa. Ellei ole, niin se kiljuu ja lenkkiä pakoileva Polkka on piiloutunut jonnekin peittojen alle. Ja kuuroutunut kutsuhuudolle. Käyn hakemassa koiran ja sillä välin Maissi on kadonnut jonnekin kuopankaivuuhommiin.

Sadekelillä olen luopunut päivän toisesta lenkistä ja porukka saa ulkoilla illalla vaan omassa pihassa. Paitsi tietenkin jos mennään Polkan kanssa kaverilenkille. En muuten kuulu siihen ihmistyyppiin, jolle on kunnia-asia raahata koiria perässä pakollinen kaksi tuntia joka ilta, satoi tai paistoi. Toisethan rehvastelevat sillä, että joka päivä tehdään sama lenkki, huvitti koiria tai ei.

Minusta se on jotenkin älytöntä. Ellei ketään kiinnosta lenkkeillä, tehdään pienempi kierros ja mennään kotiin nauttimaan takkatulesta. Miksi tehdä elämästä liian vaikeaa? Ei minulla ole mitään tarvetta kiillottaa ahkeran koiranomistajan sädekehää tekemällä joka päivä hampaat irvessä samanlainen lenkki, vaikka sitten koiria perässä vetäen. Taidetaan olla yhtä laiskoja ja mukavuudenhaluisia koko porukka.

Mutta voi se lyhytkin sadelenkki ottaa päähän, kuten kuvista näkyy:



23.10.2013

Ihania pakkaspäiviä

Reippaana sunnuntailenkillä.



Viime viikonlopun ulkoilukelit olivat ihan täydelliset syyskeleiksi. Muutama aste pakkasta ja aurinkoa. Maa jäätyi, mutta aurinko lämmitti ihanasti. Polkka esiintyi sen verran katkarapuna, että sai päällensä villaloimen (W-woolin aluskerrastoksi hankittu villaloimi on oikein hyvä näille keleille). Kyllä ne on takkikelit nyt - onhan herranjestas jo lokakuu!

Mutta ihan oikeasti, mitä sitä nikottelemaan takittamisen kanssa. Kun on hankkinut lyhytkarvaisen koiran, niin sille heitetään nuttu niskaan. Polkka tuntuu olevan vähän kylmänarka jopa rhodeksi. Kai se on osittain tottumiskysymys kuitenkin? Pokemonin prinsessaa on puettu ja se sitä se osaa myös vaatia.

Muutama viikko sitten lenkkeiltiin poikkeuksellisesti ihmisten ilmoilla (otin koirat kätevästi mukaan muskarireissulle ja lenkitin ne ennen laulusessiota) ja takitettu koira sai aikaan huvittavan keskustelun:

Vastaan tullut noin satavuotiaan näköinen mummo: ai miksi tuolla koiralla on takki päällä?
Minä: sitä palelee, turkki on niin lyhyt ja ohut
Mummo: vai niin
Mummo: niin pidätkö sinä noita koiria sitten sisällä? (hyvin hämmästyneenä)
Minä: pidän kyllä, ei tällaiset tarkene pelkästään ulkona
Mummo: no kai se on mistä tykkää...

Ei jäänyt mummon kanta epäselväksi...

21.10.2013

Aurinkokennot


Täällä ladataan kiivaasti aurinkokennoja päivä päivältä pimenevän syksyn varalle. Kun aurinko alkaa paistaa, etsii Polkka kiireesti parhaan aurinkopaikan ja asettuu siihen. Tänään auringonsäde osui ihanasti päähän, kun kiipesi yläkertaan ja kävi nojatuoliin makaamaan.

Nojatuoli on koirasohvan lisäksi ainoa koirille sallittu nukkumapaikka niiden omien petien lisäksi. Tuoli on ollut Polkan ehdoton suosikki ihan pennusta asti. Nykyisin tuoli on melkeinpä pelkän Polkan käytössä - mäykkyjen matalilla jaloilla ei nimittäin kiivetä yläkertaan... Joku tietenkin saattaa heltyä kantamaan, mutta se on aika harvinaista herkkua.

20.10.2013

Ensilumi

Näettekö, kuinka Polkka nauttii ensilumesta?
Meillä satoi viikonloppuna lunta! Olen aivan juuri päässyt yli ajatuksesta, että kesä meni jo. Nyt sitten sataa lunta ja vuosi alkaa olla lopuillaan. Henkilökohtainen vuosikello on vähän sekaisin.

Tänään sain sentään aikaiseksi kaivaa esiin pipot, lapaset sun muut talvikamppeet. Huomasin omistavani viidet toppahousut. Olen niin epäjärjestelmällinen, että en löydä entisiä talven alkaessa ja kuvittelen, etten omista kunnollisia toppahousuja. Ehkä perustan henkilökohtaisen muistikirjan, jonka ensimmäinen merkintä kuuluu "älä hyvä ihminen osta toppahousuja". Rehellisesti sanottuna käytän sitä paitsi toppahousuja aivan äärimmäisen harvoin, lähinnä yli -20 asteen pakkasilla. Muuten menen kunnollisilla gore-housuilla ja lisään vain välikerrosta. Mutta se toppahousuista.

Eläinrääkkäystä, avatkaa ovi!
Lauantaina aamulla maa oli siis valkoinen ja koirat perin juurin järkyttyneitä. Polkka otti aamu-ulkoilulle råtan mukaan henkiseksi tueksi. Siinä se istui keskellä pihaa pehmolelu suussa ja korvat luimussa. Joskus, ihan joskus vain mietin, että tämä meidän koirajengi on aika omalaatuista. Missä on sellaiset tavalliset peruskoirat? Ei ainakaan tässä osoitteessa.


Lenkin jälkeen mentiin iltaan saakka tällaisissa tunnelmissa (huomatkaa erityisesti sojottava takajalka ja vatsan päälle aseteltu rätta):


Huomasin samalla, että neljän vuoden jälkeen tämä(kin) blogi alkaa toistaa itseään. Saakelin sääpäiväkirja! Aiempien vuosien ensilumitarinat menevät näin: 2010, 2011 ja 2012. Vuodelta 2009 ei ole merkintää ensilumesta. Jäi ehkä lumet huomaamatta siinä hullussa pentumeiningissä?