On siinä näppy poikineen!
Huomasin puolen päivän aikaan Polkan leuassa ihmeellisen paukaman. Selässä oli muutama pienempi näppy. Käytiin kävelyllä ja tekemässä tottista läheisellä kentällä. Polkka oli energinen ja teki hommia tosi hyvin. Kotiin tullessa näppyjä oli enemmän. Hetken kuluttua niitä oli vielä enemmän ja päässä olevat näpyt turposivat ilkeästi. Toinen silmä muurautui miltei kiinni!
Soitin eläinlääkärille (ihana Helmi Tervakoskella, joka palvelee jokaisena viikonpäivänä) ja lääkäri epäili nokkosrokkoa. Käski antaa kolme tablettia kyypakkauksesta ja seurata tilannetta. Mikäli pää alkaisi turpoamaan lisää, pitäisi suoria saman tien vastaanotolle.
Tabletit onneksi alkoivat auttaa tunnin kuluessa, turvotus laski ja kamala kutina helpottui. Koira oli ihan poikki, makasi vaan sängyssä silmät kiinni. Illalla näpyt olivat enää tosi pikkuisia.
Soitin eläinlääkärille (ihana Helmi Tervakoskella, joka palvelee jokaisena viikonpäivänä) ja lääkäri epäili nokkosrokkoa. Käski antaa kolme tablettia kyypakkauksesta ja seurata tilannetta. Mikäli pää alkaisi turpoamaan lisää, pitäisi suoria saman tien vastaanotolle.
Tabletit onneksi alkoivat auttaa tunnin kuluessa, turvotus laski ja kamala kutina helpottui. Koira oli ihan poikki, makasi vaan sängyssä silmät kiinni. Illalla näpyt olivat enää tosi pikkuisia.
Silmäkulma, huuli ja poski turposivat ihan kunnolla.
Pieni googlettelu osoitti, että nokkosrokko on rhodesiankoirilla yleinen ja melkein jokainen koira sairastaa sen jossain vaiheessa nuoruuttaan. Usein näpyt menevät itsestään ohi, mutta kyypakkaus on kelpo lääkintäkeino. Polkalla ainakin paukamat kutisivat niin, että ilman lääkkeitä se olisi rapsuttanut ihonsa rikki.
Taidettiin siis selvitä säikähdyksellä, mutta aika paniikissa olin kun katsoin koko ajan kasvavia näppyjä ja turpoavaa koirannaamaa.
Taidettiin siis selvitä säikähdyksellä, mutta aika paniikissa olin kun katsoin koko ajan kasvavia näppyjä ja turpoavaa koirannaamaa.