31.10.2010

Nokkosrokko

On siinä näppy poikineen!

Huomasin puolen päivän aikaan Polkan leuassa ihmeellisen paukaman. Selässä oli muutama pienempi näppy. Käytiin kävelyllä ja tekemässä tottista läheisellä kentällä. Polkka oli energinen ja teki hommia tosi hyvin. Kotiin tullessa näppyjä oli enemmän. Hetken kuluttua niitä oli vielä enemmän ja päässä olevat näpyt turposivat ilkeästi. Toinen silmä muurautui miltei kiinni!

Soitin eläinlääkärille (ihana Helmi Tervakoskella, joka palvelee jokaisena viikonpäivänä) ja lääkäri epäili nokkosrokkoa. Käski antaa kolme tablettia kyypakkauksesta ja seurata tilannetta. Mikäli pää alkaisi turpoamaan lisää, pitäisi suoria saman tien vastaanotolle.

Tabletit onneksi alkoivat auttaa tunnin kuluessa, turvotus laski ja kamala kutina helpottui. Koira oli ihan poikki, makasi vaan sängyssä silmät kiinni. Illalla näpyt olivat enää tosi pikkuisia.


Silmäkulma, huuli ja poski turposivat ihan kunnolla.

Pieni googlettelu osoitti, että nokkosrokko on rhodesiankoirilla yleinen ja melkein jokainen koira sairastaa sen jossain vaiheessa nuoruuttaan. Usein näpyt menevät itsestään ohi, mutta kyypakkaus on kelpo lääkintäkeino. Polkalla ainakin paukamat kutisivat niin, että ilman lääkkeitä se olisi rapsuttanut ihonsa rikki.

Taidettiin siis selvitä säikähdyksellä, mutta aika paniikissa olin kun katsoin koko ajan kasvavia näppyjä ja turpoavaa koirannaamaa.

Potilas Poksmon nukkuu.

29.10.2010

Lokakuun aurinkoa

Syysaurinko ja kunnon sänkipellot - toimii!

Livistin tänään ajoissa töistä aurinkoisen syyspäivän kunniaksi. Lähdettiin kauhukaksikon kanssa reippaalle puolentoista tunnin peltolenkille. Ja kyllä kaksikko muuten juoksikin! Ensimmäinen tunti meni etenkin Polkalta aika holtitonta laukkaa. Sen jälkeen malttoi vähän ravatakin.


Ostin tällä viikolla Prismasta molemmille koirille neonväriset heijastinliivit. Heijastimia on toki hihnoissa, pannoissa ja takeissakin, mutta nyt ajattelin lähinnä meidän lähimaastoissa käynnissä olevaa metsästyskautta. Hirvimiehiä on toisinaan passissa meidän vakioreitin pellolla, eli punainen lisänäkyvyys ei liene pahasta koirillakaan. Hetken aikaa mietin Hurtan hienon uuden Lifeguard -malliston liivejä, mutten sitten raaskinut. Prismatuotteet maksoivat jotain 7 € ja vaikuttavat ihan kunnollisilta.

Polkka pysyi tosi lähellä, vaikka ihanat peuran ja jäniksen jäljet saavat toisinaan sen pään pyörälle. Onneksi iso peltoalue on aika turvallinen juoksutuspaikka, siinä mahtuu juoksemaan pienen spurtin hajun perässä ja tulemaan takaisin. Vastaantulijoita täällä ei ole. Kaksi kertaa puolen vuoden aikana ollaan nähty joku muu samoissa maastoissa.



Lenkin jälkeen vähän pihahommia, sitten kupillinen ruokaa ja lepäilemään. Huomenna mennäänkin lenkkeilemään Daran jengin kanssa. Ja ehkä vähän testailemaan Daran pihasta löytyviä agi-esteitä. Hyvää viikonloppua!


26.10.2010

Räjähdys, osa 2

Niinhän siinä sitten kävi.

Kotiin palaajaa odotti tänään luminen maisema - koirien huoneessa. Polkka oli vienyt eilistä tyynynsuolistamista askeleen pidemmälle ja siirtynyt järeämpään ja untuvalla täytettyyn tyynyyn. Olisinhan eilisen perusteella voinut arvata jotakin tällaista tapahtuvan, mutta halusin niin luottaa kuukauden verran siivosti käyttäytyneeseen apinaan.

Tulipa itkettyä ensimmäistä kertaa tuon saakelin elukan ansiosta. Siivosin tunnin töiden jälkeen, kävin lenkillä (apina yritti karata jonkun hajun perään - hetken jo ajattelin että painelkoot menemään) ja agility-treeneissä (apina meni ihan jees) ja palasin kotiin jatkamaan siivoamista. Yhdessä tyynyssä on muuten aika paljon untuvaa! Kolme muovipussillista ja kaksi imurin säiliöllistä. Ja untuva tarttuu suhteellisen tehokkaasti petivaatteisiin.

Keppostelut on nyt hetkeksi kepposteltu, seuraava kuukausi mennään vähän rajoitetummalla tilalla.

25.10.2010

Räjähdys

Ensin räjähti tyyny ja sitten yritin etsiä toimintaohjeita Koirat-lehdestä.

Polkka on ollut nyt kuukauden päivät yksin kotona omassa huoneessa koiraportin takana. Markkinoilta ei löytynyt apinankestävää porttia, joten Pasi nikkaroi sellaisen. Portilla on korkeutta 130 cm ja koira on pysynyt sen takana. Toistaiseksi. Ja ollut tosi kiltisti, paitsi tänään. Kotiin palaajaa odotti kappaleiksi revitty tyyny ja kannesta kanteen luettu koiralehti. Sotku oli sen mukainen. Keskellä sotkua istui aavistuksen verran nolon näköinen apina.



Meillä on menty yksinolossa aivan laidasta laitaan aina pentuaitauksesta kodinhoitohuoneeseen, koiraportteihin, sisälle rakennettuun aitaukseen ja häkkiin saakka. Mitään arvokasta Polkka ei ole (tähän mennessä) rikkonut, lähinnä aiheuttanut raivostuttavaa sotkua ja ollut vaaraksi sekä itselleen että mäykyille. Melkoinen houdini se kyllä on - pentuaitaus pidätteli sitä neljäkuiseksi, eläinkaupan korkein portti viisikuiseksi, kompostikehikkoaitauksesta se juoksi sekunnissa yli ja murtautui koirahäkistä noin kahdessa minuutissa.

Ja oikeasti tämä on pientä. Olen nähnyt miljoona kertaa pahempia tuhokuvia ja kuullut karseita juttuja. Maanantaina vaan pelkkä tyynynsilppu voi olla liikaa.

Takana on pysynyt, toistaiseksi.

24.10.2010

Shoppailemassa Lahdessa

Polkka sovittaa Toppapomppaa.

Käytiin lauantaina päiväretkellä Lahdessa. Polkka oli mukana ja vierailimme vasta avatussa Eläintarvike Amicuksessa. Ostettavaa olisi ollut vaikka mitä, mutta jonkunlainen järki pysyi hommassa mukana. Polkka sai talvitakiksi ihanan paksun Toppapompan. Yritin ostaa kyseistä takkia täältä Hämeenlinnasta, mutta missään kolmesta eläinkaupasta ei oltu edes kuultu kyseisestä tuotteesta. Ilmeestä päätellen myyjät luulivat, että olin vain keksinyt kutsua koirantakkia pompaksi. Amicuksessa oli asiantuntemus kohdillaan ja ahkera sovittaminen palkittiin kuivatuilla kaloilla.

Oi mitä pantoja!

Papu sai reissusta tuliaiseksi Ebba&Albuksen mäykkypannan. Samaa sarjaa oleva hihna jäi vähän huutelemaan kaupan hyllyyn. Jos vaikka ensi kerralla sitten? Kevyt tekstiilipanta on tosi kätevä pienelle mummokoiralle. Ja nyt yritän olla hurahtamatta mihinkään liialliseen kaulapantavillitykseen, rahalle on muitakin kohteita kolmen koiran ja remontissa olevan vanhan talon taloudessa.


Apina selvisi shoppailureissusta suhteellisen kunnialla. Pienet alkuhepulit kaupassa, jos Polkka olisi ihmislapsi, olisi se käynyt lattialle kirkumaan ja sätkimään kun ei saanut ottaa laareista kaikkia ihania herkkuja. Ostosten jälkeen se odotti kiltisti autossa kun me ihmiset kävimme syömässä. Auton takaluukusta löytyvä muovikulma purtiin säleiksi vasta seuraavana päivänä Makuuni-reissun aikana. Joskus apina osaa olla vähän raskas.

22.10.2010

Koiraperjantai

Nyt on meininki kohdillaan!

Meillä oli töissä oikea koiraperjantai. Marilla oli mukana ihana monirotuinen Luti, Piipellä ja Katjalla islanninlammaskoiran pentu Isla ja myös Polkka liittyi joukkoon puolen päivän aikaan. Luti pelkäsi vähän Islaa, mutta Polkka-roikaletta ei pelännyt kukaan. Poksmon itse otti tilanteesta kaiken irti ja leikki innoissaan pikkuisten kavereiden kanssa. Ja leikki muuten tosi nätisti, vaikka kuvista voisi päätellä jotain aivan muuta...

Islalla on edelleen jalka tallessa.


Niin ja siis Polkkahan ei saa tulla sohvalle.


Kaverikuvassa spanieli-beagle-kreikkalainen katukoirasekoitus Lutin kanssa.


Lutilla on maailman hienoin villatakki!

Päättömän koiraperjantain tyyliin kuvat on otettu työpöydälle kulkeutuneella pikku-ixuksella. Laatu on sen mukainen, mutta kenties kuvaa hullua perjantaimeininkiä.

19.10.2010

Agilityä

Ai miksei råtta saa tulla mukaan treeneihin?

Ollaan käyty nyt parin viikon ajan agility-treeneissä ja ollaan Polkan kanssa molemmat ihan innoissamme lajista! Polkalla on vauhtia, intoa ja tarkkuutta ja treenit menevät loistavasti. Ollaan toki tehty vasta hyppyjä, rengasta, putkea, keppejä ja kontaktitreeniä. Polkka keskittyy ehkä ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla - ja on aivan poikki reilun tunnin kestävien treenien jälkeen.

Kävimme viime kesän toisen koirakerhon pentuagilityssä, mutta siellä homma ei jotenkin tuntunut mukavalta. Tykkään nykyisestä kouluttajasta, häneltä saa paljon palautetta. Hyvää ja huonoa sellaista, mutta sehän ohjatuissa treeneissä on tarkoituskin. Mitä järkeä on käydä treeneissä, jos et koskaan tiedä että menikö hyvin vai huonosti ja miksi? Nyt tiedetään. Polkka esimerkiksi käyttää takapäätään vuotiaaksi koiraksi käsittämättömän hyvin (epäilen syyksi rallytokon erilaisia käännöksiä) ja omistajalla on ärsyttävä tapa nyppiä koiraa remmistä.

Näillä siis mennään. Surettaa jo nyt horisontissa siintävä (kai se on kohta tultava?) juoksu, mitä me oikein tehdään kolmen viikon treenitauon aikana? Tylsistytään.

17.10.2010

Pitkästä aikaa Boriksen kanssa

Suloiset pikku fifit.

Boris kävi meillä lenkkeilemässä pitkästä aikaa. Boriksellehan sattui heinäkuussa kamala onnettomuus, koira törmäsi autoon ja toinen etujalka meni poikki. Onneksi jalka on parantunut kovaa vauhtia ja nyt vihdoin uskallettiin riehuttaa koiria. Ja kyllä ne juoksivatkin! Aivan kuin mitää taukoa ei olisi ollutkaan, kaksikolla oli ihan superkivaa ensimmäisesti hetkestä saakka. Ja Boriksen jalka kesti rallin ilman mitään ongelmaa. Hienoa!


Suurin osa kuvista näyttää tältä. 1 kpl kuonoja ja häntiä.

Oltiin siis meidän lähistöllä olevalla hiekkakuopalla. Jostain syystä koirat sekoavat hiekkakuopasta. Onko se avara tila vai hiekka, en tiedä. Melkoinen ralli nähtiin taas. Parasta kaksikon mielestä oli kuopalla kasvava heinikko. Ehkä afrikkalaiset ajattelivat päässeensä vihdoin savannille?

Ihana tuo innokas poikaystäväni, sanoo Polkka.

Apinalle tuli väsy.

16.10.2010

Ensilumi

Ensilumi kirvoitti kauhukaksikossa vanhan kunnon pihahepulin.

Juuri kun on tottunut ajatukseen että kesä meni jo, sataa lunta. Täällä on satanut lunta useampana päivänä. Ei sitä paljon maassa ole, mutta taivaalta leijaileva lumi saa olon talviseksi. Ja on ihan saakelin kylmäkin.

Mäykyt palasivat puolentoista viikon kyläilyreissulta vanhempieni luota ja Polkka ilahtui jälleennäkemisestä. Kai sillä oli vähän tylsää ainoana koirana. Mutta yhden koiran kanssa oli ihan uskomattoman rauhallista, melkein kuin ei koiraa olisikaan.



Sain elokuussa synttärilahjaksi ompelukoneen. Viimeisimmät käsityökokemukseni ovat yläasteelta. Ostin kangasta Papun uutta talvitakkia varten ja avasin ompelukonelaatikon (lahja on ollut pahvilaatikossa elokuusta saakka). Tuli ikävä teinivuosien singereitä, uusi koneeni kun muistuttaa enemmän tietokonetta.

Annoin ompelukoneen täällä kyläilleelle mutsille mukaan, koska en osannut edes pujottaa siihen lankoja. Mutsi voi opetella käyttämään konetta ja opettaa sitten minullekin. Hän piirsi myös kaavan Papun takkiin ja otti kankaan mukaansa. Totesin nöyränä, että ompelen sitten vaikka seuraavan omin voimin. Kai se on myönnettävä, en taida olla kauhean kätevää ihmistyyppiä.

Lentävä nakki.


Mummeli ulkoilee.

14.10.2010

Hiekkakuopilla

Tuhatta ja sataa.

Päivi ja Johanna tulivat sunnuntaina käymään koiralauman kanssa ja palauttivat samalla hoidossa olleen Polkan. Ajettiin läheisen metsäautotien päähän ja kokeiltiin juoksuttaa koiria käsivieheen perässä. Juoksivathan ne! Polkkakin starttasi vieheen perään omalla riehakkuudellaan.

Apinalla oli jopa niin into piukassa, ettei se olisi jaksanut odottaa omaa vuoroaan autossa. Murtautui häkistä ulos (todistin miten se tapahtuu ja voin kertoa, että helposti noin kahdessa sekunnissa: tassut vaan pinnojen väleistä sen verran että salvat aukeavat) ja kiipesi etupenkille tööttäilemään hurjan ulvonnan säestämänä. Eikä mitään yhtä tai kahta tööttäystä, vaan sarjoja. Tööt-tööt-tööt: apina on kyllästynyt odottamaan ja haluaa tulla juoksemaan tööt-tööt-tööt. Että siinäpä vasta kekseliäs kaveri!

Treeninpoikasen jälkeen lenkitettiin koirat. Hirvimiehiä ajeli tiellä vastaan ja lähdettiin toiveikkaina toiseen suuntaan kuin heidän karavaaninsa. Eikä onneksi törmätty. Tie haarautuu kolmeen eri vaihtoehtoon, olin tähän mennessä katsastanut kaksi. Yksi on ihan vaan metsälenkki ja toinen vie armeijan ampuma-alueille. Kävi ilmi, että kolmannesta löytyy hyvä hiekkakuoppa. Sinne siis! Koirat menivät ihan villeiksi ihanasta hiekasta ja avarasta tilasta.



Ihana Musca.

Musca, Neela ja Ego...

... ja Polkka.


Ei varmaan tarvitse mainita, että sunnuntai-iltana oli hiljaista. Vielä kun tehtiin lenkin jälkeen muutaman tunnin kestänyt polttopuunhakureissu, jolle Polkkakin osallistui. Apina oli vielä maanantainakin aika rauhakseen.

12.10.2010

Pariisissa


Oltiin viime viikolla syyslomareissulla Pariisissa. Tai siis Pariisissa oli täysi kesä päällä, lauantaina +25 ja aurinkoa. Olipa ihanaa päästä vielä hetkeksi kesään! Kotiin palattua saikin kaivaa esiin pipot, hanskat, pitkät kalsarit ja neonkeltaisen heijastinliivin. Ei sille voi mitään, talvi tekee tuloaan.

Kirjakaupan koira.

Pariisi oli oikeastaan sellainen kuin kuvittelinkin. Kaunis, elegantti ja kallis. Reppureissuihin tottuneelle aika yllättävänkin hintava. Mutta se mikä yllätti, oli että vastaan ei tullut ainoatakaan eläinkauppaa! Ei vaikka miten rinksattiin kaupunkia ympäri. Olin elätellyt mielessäni ajatusta kivoista tuliaiskaulapannoista ja muusta koiratarvikkeesta. Mitään ei löytynyt.

Muutenkin koiria näkyi todella vähän. Ei nyt Pariisin ydin mikään ihannepaikka koiralle olekaan, mutta muissa Euroopan pääkaupungeissa on minusta paljon enemmän koiria! Ehkä Pariisin koirat asustavatkin laitakaupungilla kunnollisten lenkkimaastojen äärellä. Suurimpaan osaan keskustan pikkuisista puistoista oli sitä paitsi koirien vieminen kielletty.

Kuin kaksi marjaa?

Muutamat kerjäläiset harjoittivat työtään koirien kanssa. Yhdellä oli jopa pikkuiset koiranpennut mukana. Minua tuollainen raivostuttaa, etenkin koiranpentujen raahaaminen keskelle katua rahantienausmielessä. Tyypillä on aivan varmasti uudet pennut mukana entisten kasvettua liian epäsuloisiksi. Yksi mummeli kerjäsi kissan kanssa. Kissalla oli kuljetuskoppa jonka katolla se istui, ruoka-alusta täynnä ruokakuppeja ja iltaisin takki päällä (lämmintä oli auringon laskettua vaivaiset +15). Tämä näky oli jopa aavistuksen hellyttävä.

Koirat ulos ruokiksella?


Sillä välin toisaalla:

Miten Päivi tämän teki? Kuvassa koko lauma eli Polkka, Musca, Neela, Fanny ja Jumo.


Polkan lomakuvat saapuivat sähköpostiin reissun toiseksi viimeisenä iltana. Voi miten tulikaan ikävä pientä apinaa! Polkka oli viettänyt lomansa lenkkeillen ja noutokoulutusta saaden. Yksi noutoliike onnistuu muovisella kapulalla, ellei kädessä ole lihapullaa tai muuta liian kiinnostavaa. Mutta miettikää nyt, hoitopaikka koiralle viikoksi ja koulutusta kaupan päälle. Eihän tämä ole enää todellista. Sijoituskoira ei tunnu hassummalta ratkaisulta.

Polkan lomakuvat: Päivi Sormunen.

3.10.2010

Viikonloppureissu Keski-Suomeen

Kukkulalla koko jengi.

Pakattiin lauantaiaamuna miltei kukonlaulun aikaan Saara-siskolla höystetty bändi autoon ja otettiin suunnaksi Liimattala ja minun mummolani. Oltiin paikalla lounasaikaan ja siitä sitten suoraan ruokapöytään. Maissi tosin ehti vilahtaa uimaan kun kannoimme tavaroita autosta sisään. Lokakuinen +7 lämpötila ei nakkia ahdistanut, siellä se kroolasi lammessa ympyrää kunnes komennettiin sisälle. Polkka kasteli etutassut ja irvisti. Syksyinen vesi ei ole afrikkalaisen juttu.

Hali apinalle.

Tehtiin viikonlopun aikana kolme reilun tunnin metsälenkkiä. Lisäksi Maissi teki sunnuntaiaamuna kolmen tunnin sienireissun isäni kanssa. Olin neuvonut ottamaan vain yhden koiran mukaan, että paketti pysyisi edes jotenkin kasassa. Kotiin tullessa Maissi oli kuulemma kävellyt jo vierellä. Muun ajan maastonakki oli tykittänyt täyttä laukkaa.



Leikittiin molempina päivinä koirien suosikkileikkiä eli "etsi ihmistä". Toinen pitää koiraa pannasta ja toinen menee piiloon. Koirista on tosi kivaa rynnätä etsimään metsään piiloutunutta ihmistä. Mäykyt ovat tosi taitavia etsijöitä ja Polkkakin ratkaisee jo ei-ihan-kamalan-vaikeat piilot.

Papu muuten juoksi muun bändin mukana kaikki lenkit. Ensin ulkoilu ei huvita, mutta sitten inspiraation iskiessä kolme tuntia ulkoilua päivässä ei ole paha. Tutkimattomat ovat mummokoiran tiet.

Ihana kuopankaivuu.

Anna karkki, sanoo mummeli.

Nokoset mummolan puusohvalla.

Mäykyt jäivät hoitoon vanhemmilleni reiluksi viikoksi, me ihmiset kun starttaamme ensi viikolla Pariisiin. Polkka menee Päiville. Kaikki ovat varmaan tyytyväisiä tilanteeseen; mäykyt saavat ihanaa pikkukoirahuomiota, Polkka riehuseuraa ja me ihmiset vähän lomaa arkisesta perusmenosta.

Ulkoilmaviikonloppu vaati veronsa. Kotiin päästyä Polkka meni ruokakupin kautta nukkumaan. Ilmoittautui iltapissalle, mutta nukkui muuten aamuun asti.