31.8.2010

Sänkipellolla Daran kanssa


Saatiin tänään lenkkiseuraksi Suvi ja Dara. Aurinko paistoi monta päivää kestäneen vesisateen jälkeen ja koirilla oli tosi hauskaa yhdessä. Ja onhan itsellekin luksusta saada lenkille juttuseuraa, normaalisti kun vaan miettii omiaan raahustaessaan menemään.

Dara on vähän alle kaksivuotias ja Polkka vaikutti ihan koiranpennulta sen rinnalla! Ylipäätään Polkan eleet ovat edelleen hyvin pentumaiset. Ekaa juoksua ja sen myötä ehkä saapuvaa aikuistumista odotellessa. Vaikka eipä silti, kaikki toiset koirat leikkikavereiksi mieltävä pentuapina on aika helppo ja sosiaalinen menopeli.



Apinalla lähti mopedi käsistä.

29.8.2010

Lauantaisauna mökillä

Syksy ei ole Polkan juttu. Onneksi on sauna!

Oltiin lauantaina saunomassa ja viettämässä iltaa Pasin vanhempien mökillä. Mäykyt olivat Elinalla kyläilemässä, eli Polkka edusti yksin bändin poikia. Sää oli sateinen ja kylmä. Polkkakin joutui toteamaan syksyn tulleen syöksyessään uimaan - apinan naama vääntyi irvistykseen kun se tajusi, miten kylmää vesi oli! Uinnin jälkeen koira hävisi hetkeksi ja löytyi mistäpä muualtakaan, kuin lämmitysasteella olevasta saunasta kiukaan edestä istumasta.



Sunnuntaina Polkka keksi uuden käyttötavan vesilelulle, kun ei enää hirvinnyt mennä uimaan. Lelua oli hauska hyppiä kiinni ja juosta se suussa hepulin vallassa ympäri lampea. Toimiihan se kelluva vesilelu niinkin.


26.8.2010

Ei näin

Minkäs pieni rhodesialainen sille mahtaa, että omistaja on urpo?

Tiistaina kävi pieni arviointivirhe. Hieroja ja treenikenttä sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan ja aika on toisinaan kortilla. Päätin yhdistää nämä kaksi. Ei hyvä. Tunnin hieronnan jälkeen sitä on ihminen aika pihalla. Ja autossa viilenevässä illassa odottanut koira luimussa. Päästään kentälle ja siellä treenaajakollega kertoo, että ottaisi rhodesiankoiran muttei jaksa sitä ikuista takittamista. Minä sitten siihen, ettei näitä nyt ihan aina tarvii takittaa. Alkaa sataa ja koira näyttää katkaravulta. Nöyrryn ja haen sille sadetakin autosta.

Treeni meni vähän miten sattuu. Rhodesianpoikanen on esimerkiksi unohtanut sen, mitä tarkoittaa paikallaistumisessa kuultu käsky "sivulle". Siellä se istua tönöttäisi varmaan edelleen, ellen olisi käskyn yhteydessä elehtinyt sille raivoisan kutsuvasti.

Lisäksi pieni rhodesialainen ei edelleenkään halua ottaa noutokapulaa kitusiinsa. Sain edellisellä kerralla neuvon laittaa tunnarikapula väkisin sen suuhun, pyytää irti ja palkata. Näitä sarjoissa että alkaa kapula pysyä kitusissa. Tehtiin kolmen sarja kentällä ja kolmannen kerran koiralla oli jo hampaat niin tiukasti purtuna, ettei meinannut koko luukku aueta. Onneksi tajusin, että tällä systeemillä mennään korkeintaan takapakkia ja lopetin harjoittelun.

Koska kaikkien ei kannata tehdä samoja virheitä, otin konsultaatiopuhelun Päiville ja päätettiin, että jatketaan noutotreeniä patukalla tai jollain muulla koiran mielestä kivemmalla. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun koulutusohjaajan yleispätevät neuvot eivät sovi meille.

Minua tökkii nyt jostain syystä muutenkin tuo tottiksen tekeminen tai ehkä ennemminkin viime viikkoiset treenit, jotka eivät oikein suju, emmekä saa mitään kunnollisia neuvojakaan. Siksi päätin jättää treenit nyt vähäksi aikaa tauolle ja aloitetaan ensi viikolla rallytokon alkeen Koirakoulu Silkkitassussa. Odotan treenejä tosi innolla - jospa saataisiin sitä kaivattua vauhtia ja iloa tekemiseen!

22.8.2010

Lauantailenkki Milkan ja Kiton kanssa


Saatiin lauantaina lenkkiseuraa Polkan kasvattajasta Tuijasta ja lajitovereista Milkasta ja Kitosta. Polkka esitteli innoissaan omia lenkkimaastoja ja johdatti jengiä pitkin parhaita puskareittejä ja ojanpohjia. Mikäs sen parempaa - koirat juoksivat rallia ympäriinsä ja ihmiset keskittyivät juttelemaan. Lenkkeilyä parhaimmillaan.



Ihanku olis vähän kuuma.

Lenkin jälkeen tultiin vielä kahvittelemaan keittiöön. Leikkasin meille molemmille palat juustokakkua ja jätin kakun tiskipöydälle. Vähän myöhemmin lähdin saattamaan Tuijaa autolle, ovi kiinni ja koirat pihalle ettei Polkka syö kakkua sillä välin. Jutellaan vielä siinä pihassa ja yhtäkkiä huomaan, ettei Polkkaa näy missään. Siellähän se, keittiössä syömässä kakkua! Kipuaa karjaisun kuullessaan kyllä alas pöydältä, mutta nuoleskelee innoissaan loput roippeet naamastaan. Miten muka saatoin unohtaa, että meneehän apina niin halutessaan ovista läpi?

Vähän teki ehkä mieli kaavoittaa elukasta punaiset turkisrukkaset. Illan synttärivieraat olivat sitä mieltä, että se kuka löytää kakusta Polkan siimaviiksen, saa toivoa. Kukaan ei löytänyt. Itse olisin toivonut järkilähetystä ja käytöskukkasta saapuvaksi punaiselle apinalleni.

20.8.2010

Bändin pojat


Meillä koiralauma on kulkenut aina nimellä pojat. Vaikka kaikki koiramme ovat aina olleet tyttöjä! Nykyinen jengi on yleisnimitykseltä bändi tai bändin pojat. Tässä muutamia poseerauskuvia aurinkoiselta elokuun iltapäivältä.






18.8.2010

Mummeli


On ne vaan niin ihania, mummokoirat nimittäin. Minne meilläkin jouduttaisiin, ellei Papu 12,5 v. pitäisi kuria kauhukaksikolle?

Jäniksenpapana vs. noutokapula

Valmiina kuin lukkari sotaan!

Oltiin eilen tottistreeneissä kahden viikon tauon jälkeen. Ensin oli koiran sairasloma ja sitten treenit peruttu toko-kokeen vuoksi. Ei olla kauheasti treenailtu nyt kesällä muutenkaan ja sen kyllä huomaa. Kevään optimistinen suunnitelma oli ilmoittaa koira syyskuun toko-kokeeseen ns. omalla kentällä. Ei varmaan ilmoiteta.

Aluksi Polkkaa kiinnosti lähinnä kentän haisteleminen. Toisista koirista se ei välitä pätkän vertaa, mutta kentän ihanat tuoksut vievät huomion koko ajan. Ja jäniksenpapanat. Papanoiden paljoudesta päätellen myös jäniset ovat kentän aktiivikäyttäjiä. Hajuista selvittiin ja saatiin tehtyä jotain kunnollakin. Paikkamakuu ja liikkeestä seisomaan jääminen menivät ok. Seuraamisessa elukka seuraa lähinnä minun kättäni. Oma vika, mitäs olen pitänyt makupalakättä rinnalla liian pitkään.

Lopuksi treenailtiin tunnistusnoudon alkeita. Minä pidin kapulaa kädessä ja sen jälkeen kouluttaja vei sen kentän reunan heinikkoon. Polkka irti ja etsimään. Koira juoksee kapulan luo, katsoo minua ja siirtyy syömään jäniksenpapanoita. Sama toistuu kolme kertaa. Saatiin se saakelin kapula oikein kotiin mukaan ja neuvoksi, että jos koiran vaikka saisi kiinnostumaan siitä.

14.8.2010

Synttäripiknik Mustialassa

Ihan tosi jees tällainen piknikmeno.

Käytiin tänään Mustialassa Polkan sisarusten 1-vuotissynttäripiknikillä. Samassa paikassa järjestettiin myös epävirallinen näyttely Open show, mutta Polkka oli bannattu doping-syistä. Jos minulta kysytään, on ihan älytöntä rätkäistä kuukausi kilpailukieltoa tapaturman aiheuttaman koiran rauhoittamisen vuoksi, mutta niin se vaan menee. Loppujen lopuksi Polkan Musca-mutsi oli rodun paras ja vielä BIS 2, eli olisi ollut tosi kivaa päästä kisaan mukaan omankin koiran kanssa.

Polkka ja Ludde-veli.


Ludde, Ego, Sanni, Polkka ja Musca.

Paikalla oli Polkan kaksi veljeä ja yksi sisko. Olisipa ollut kivaa nähdä loputkin sisarukset! Mitään kovin riehakasta synttärimenoa ei näyttelypaikalla pystynyt kehittämään, mutta piknikin jälkeen käytiin uimassa niin ikään paikalla olleen Jumo-enon kanssa. Polkan mielestä uiminen oli ihan superihanaa, mutta Jumoa vähän häiritsi vettä roiskuttava sukulaispenska. Herrakoira tyytyikin lähinnä ihailemaan vettä laiturilta käsin.


Apuaaa, Jumo-eno hyökkää!


Polkan blogi sai päivän aikana kiitosta aivan tuntemattomilta ihmisiltä. Kiitos vain kiitoksista, onhan se kiva kirjoittaa, kun tietää että joku näitä juttuja lukeekin :)

13.8.2010

Rapasorsat

Ihana mutakylpy tekee hyvää hipiälle.

Löydettiin tällä viikolla uusi hyvä lenkkimaasto. Autokelvotonta metsittynyttä metsäautotietä tai jonkun sortin hakkuu-uraa niin pitkälle kuin jaksaa kävellä. Tai syksyllä helteiden loputtua ehkä jaksaa pidemmälle. Tänään käveltiin 1,5 tunnin rinksa ja oltiin koko jengi ihan poikki sen jälkeen.

Yksi miinuspuoli lenkkimaastosta löytyy: järkyttävän liejuinen pätkä. Alkulenkistä Polkka kiersi lammikot yäk-ilme naamalla, mutta takaisin tullessa se ei voinut enää vastustaa kiusausta, vaan suori mutaojaan vilvoittelemaan. Ja lopulta villiintyi ihanan likaisesta vedestä ja mudasta. Koira, joka haluaa kiireen vilkkaa sisälle kun alkaa sataa. Muta on AIVAN eri asia.


Ai kuinka niin ei-hyvä?




10.8.2010

Polkka pillastuu

No katsokaas, tekevälle sattuu!

Itkin maanantaina ensimmäistä kertaa Polkan ansiosta - kivusta. Oltiin tulossa hienolta metsälenkiltä kotiin päin, löydettiin vanha metsäautotien pohja ja koirat juoksivat siellä minkä kintuistaan pääsivät. Täyttä rallia kuralammikoiden ja rapaojien läpi, koiranelämää, ajattelin.

Tutulla polulla oli lapsiperhe sienestämässä, otin koirat kiinni ja lähdettiin ohittamaan porukkaa vähän puskan kautta polun viertä. En tiedä vielä tälläkään hetkellä (ja tuskin tietää apina itsekään) mitä Polkka pelästyi, mutta hirveän slaagin se joka tapauksessa sai. Kiihtyi nollasta sataan ja lähti kuin ohjus polulla eteenpäin. Remmi pysyi tiukasti kädessä ja käsi vääntyi puun ympäri. Vihdoin hihna irtosi ja koira loikki kymmenen metrin päähän istumaan seuraamaan kun omistaja könyää ylös pusikosta.

Käsi on mustunut ja ruhjeilla, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Kotimatkalla sormet olivat aivan puutuneet ja käsi ihan liekeissä, niin paljon siihen sattui. Raahauduin kotiin kaksin kerroin tuskasta ja alennuin vielä kotiportilla sanomaan apinalle, ettei mutsi rakasta sitä tällä hetkellä kovin paljon.

6.8.2010

Nakkeja pesuvadissa

Nakinpelastusta pesuvadista? Meikä ON valmiina!

Tänä kesänä on saanut keksiä kaikenlaista aktivointia koirille. Keli on ollut usein aivan liian kuuma lenkkeilyyn. Tai sitten lenkille on lähdetty vasta yhdeksältä illalla ja koirat ovat kaivanneet huvitusta ennen sitä. Yhtenä päivänä muistin vanhan kunnon nakkeja pesuvadissa -aktivointikeinon.

Mäykyt sukelsivat omat nakkinsa sujuvasti sen kummemmin miettimättä. Mutta mitä teki Polkka? Naamaa ei voinut kastaa rhodehappoon (lue: veteen), joten nakit piti selvittää suuhun muulla keinolla.

Tehtävänanto selvä. Polkka Baywatch pelastaa!

Täällähän ne kelluu, märässä vedessä.


En aio sukeltaa, kokeilen tassulla.


Sieltä ne nousee, kun aikansa sohii!


Pudota jo! Mummeli on ihan innoissaan.


Pieni sukeltaminen ei todellakaan haittaa, sanoo Maissi.

4.8.2010

Polkan ensimmäinen syntymäpäivä

Lopettakaa typerä valokuvaaminen ja antakaa kakku tänne!

Polkka täytti maanantaina vuoden. Synttäriä varjosti tikun aiheuttama vamma silmässä ja siksipä suuremmat kekkerit jouduttiin perumaan. Askarreltiin kuitenkin maksalaatikkokakku ja jaettiin se omalla porukalla. Tai no me ihmiset oltiin reiluja, eikä haluttu omia siivuja.


Virallinen synttärikuva.


Nyt saakeli se syömälupa niinku olis jo!

Käytiin tänään Vethausissa kontrollissa silmäspelialistilla ja silmä on parantunut hyvää vauhtia. Polkka sai vielä muutamaksi päiväksi kortisonitipat vähentämään silmän ärsytystä. Ja hurraa, toisten tippojen tiputusväli on enää neljä kertaa päivässä eli saadaan nukkua koko yö putkeen. Arvostusta vaan kaikille lapsiperheille, meistä ei oikein ollut yöherääjiksi. Hyvä ettei koira saanut soijakastiketta silmiinsä, niin pihalla olin klo 03 yöllä tippoja laittaessa.

2.8.2010

Synttärihattu vaihtui ämpäriksi

Totaalisen pihalla, mutta syli oli ainoa sopiva paikka.

Käytiin perjantaina aika myöhään iltalenkillä. Huomasin nukkumaan mennessä Polkan siristelevän toista silmää hankalan näköisesti. Puhdistin silmää keitetyllä jäähdytetyllä vedellä ja ajattelin, että kyllä se siitä. Aamulla tajusin, ettei se siitä. Polkka piti silmää koko ajan kiinni ja siitä valui vettä. Sain onneksi soitettua lääriajan Helmiin Tervakoskelle, seudun ainoaan lauantaina auki olevaan eläinlääkäriasemaan.

Minulla oli työvuoden pahin viikko menossa, joten Pasi vei koiran lääkäriin. Tunnin reissu, Polkka oli jouduttu rauhoittamaan että silmään päästiin kunnolla katsomaan. Vilkkuluomen alta löytyi piikin mallinen tikku. Ei siis ihme, että koira aristi silmäänsä pahemman kerran!

Polkka kotiutui kipulääkkeiden ja kaksien erilaisten silmätippojen kanssa. Toista laitetaan kerran päivässä ja toista kahden tunnin välein. Tosin yöllä väliä voi pitää anteliaat neljä tuntia. Alkuun silmää piti myös huuhdella liuoksella, mutta siitä pieni potilas veti sen sortin paniikkikohtauksen, että voinnin kohentuessa unohdimme lääkärin luvalla huuhtelun. Tikut vain lensivät lautalattiasta, kun Polkka meni paniikkiin huuhtelusta!

Onni on koiraystävällinen duuni, mietin tänään sovittaessa silmätippapulloa työpaikan jääkaappiin. Keskiviikkona mennään vielä kontrollikäynnille silmäspelialistille ja onneksi silmä näyttää muutenkin päivä päivältä paremmalta.

Onneksi råtta kulkee kätevästi mukana ämpärissä.

Niin ja Polkka täyttää tänään yhden vuoden! Juhlat joudutaan siirtämään sankarin riehumiskiellon vuoksi tuonnemmaksi, mutta illalla on luvassa kakkua ja possunkorvia omalla porukalla.