27.11.2013

Pakaste-episodi

Kuvan koira ei liity tapahtuneeseen.

Pakastin on täydennetty koiranruoan osalta, mutta eipä käynyt kovin yksinkertaisesti. Olen hakenut koirien lihat Kennelrehulta jo useamman vuoden ajan. Ostan jauhelihaa, lammasta, kalkkunaa, lohta ja maksalaatikkoa. Auto käy täällä (lue: reilun kymmenen kilsan päässä) kahden viikon välein ja homma toimii ihan mallikkaasti. Nyt ruokien hakemiseen tuli kuitenkin mutkia matkaan, sillä varsinkin toinen noutoaika sattuu samaan aikaan Vinskin iltapuuron kanssa ja armas aviomies on ollut viikkotolkulla työmatkalla juuri kyseisenä päivänä. Piti siis keksiä suunnitelma B.

Nopea googletus osoitti, että Kennelrehu todellakin on edullisin näistä eläinlaatuisia lihoja myyvistä putiikeistä. Vertailun vuoksi jauheliha ja raaka lohi maksavat siellä 1,80 €/ kg. Lempimuonalla vastaavat tuotteet maksavat jauheliha 3,10 €/ kg ja lohi 3,30 €/ kg. Ehdin jo innostua Lempimuonan mainostamasta ilmaisesta kotiinkuljetuksesta, mutta se koskee vain taajaman asukkaita. Vauhti-Raksulla jauhelihan kilohinta on 3,40 € ja lohen 2,98 €/ kg.

Kyseisten koiranruoka-autojen aikatauluja syynätessä muistin Musti&Mirrin Maukas-pakasteet. Putiikin nettisivuilta löytyy vähän hankalasti hinnasto, jonka mukaan laatikoittain tilatessa jauheliha maksaa 2,73 €/ kg ja lohi 2,66 €/ kg. Siis edullisinta Kennelrehun jälkeen, vaikka erot ovatkin minimaalisia. Ajattelin liikkeestä noutamisen olevan autojen aikataulujen kyttäämistä helpompi vaihtoehto ja lähetin paikalliseen liikkeeseen sähköpostia tiedustellakseni, miten näiden tilausten kanssa toimitaan. Silloin asia mutkistuikin hieman.

Sain vastauksen, että tilaus tehdään maanantaina ja pakasteet saapuvat keskiviikkona. Kuulemma pakasteet on noudettava heti, sillä liikkeellä ei ole kylmäsäilytystilaa. Kuorma tulee "joskus puolen päivän aikaan" ja siitä ilmoitetaan tekstarilla. Kävin samana päivänä vielä liikkeessä ja pahoittelin ohimennen sitä, että pakasteet täytyy olla hakemassa heti kuorman tullessa. Ystävällisen asiakaspalvelijan mukaan noutaminen ei olisi ongelma, sillä kaksi 9 kg laatikkoa mahtuisi kyllä heidän pakastimeensa kunhan tulisin noutamaan samana päivänä.

Yllätys oli suuri mennessäni hakemaan pakasteita - siinä ne olivat kärryssä kassan vieressä. Ja olivat olleet koko sen neljä tuntia, mitä kuorman saapumisesta oli aikaa. Yksi myyjä pahoitteli, toinen oli sitä mieltä ettei niitä voi heidän pakastimeensa edes laittaa kun se tulee ihan täyteen ja lämpenee liikaa ja kolmas seurasi tapahtumaa. Avasin laatikot ja pötköt olivat sen verran hyvin jäässä, että uskalsin ostaa ne.

Että mitä jos siellä liikkeessä pidettäisiin ihan vaikka joku viikkopalaveri, jossa päätettäisiin mahtuvatko asiakkaiden tilaamat pakasteet pakastimeen ja mitä asiasta mahdollisesti kysyville kerrotaan?

Ei kahta sanaa, ettenkö suuntaisi pakastimen tyhjentyessä Kennelrehun autolle.

24.11.2013

Talvi on täällä!

Pihapatsas.
Ei sitä voi tarpeeksi hehkuttaa: talvi on täällä! Ei enää kuraisten tassujen ja koirantakkien pesemistä! Ja jospa omat ulkoiluhousut pysyisivät siisteinä vähän pidempään, kuin yhden lenkin verran? Tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi, olisihan se jo korkea aika talven tulla.

Yöllä oli satanut muutama hitunen lunta ja se villitsi koiria aamu-ulkoilulla. Tosin kuten alimmasta kuvasta näkyy, myös takaisin sisälle jonotettiin tavallista innokkaammin.

Minä lämmitin glögiä ja söin pipareita. Ja joulusuklaata. Tervetuloa talvi!




20.11.2013

Kylmää, märkää ja pimeää

Hei dorka, laita kamera pois ja avaa ovi!
Päivät ja viikot vain katoavat jonnekin. Suurimmaksi osaksi sataa vettä. Muutaman viime viikon aikana ehkä kerran tai kaksi ollaan tultu lenkiltä ilman tassupesua. Muuten mennään koirienpesualtaan kautta. Sen rakentaminen oli varmaan paras idea, mitä olen elämässäni saanut. Tai saattoi se olla Pasinkin idea. Muistini on nykyisin aika hatara, johtuen yöheräilyistä. Pelkään joka viikko lähteväni agility-treeneihin ilman koiraa. Olisi lysti huomata hallin pihassa, että katos perkele koira jäi kotiin. Olen aivan varma, että kerran vielä käy niin.

Mutta mitä säästä valittamiseen tulee, nyt näyttäisi näkyvän valoa tunnelin päässä! Foreca nimittäin lupailee pakkasta ensi viikolle. Ainakin muutamia asteita. Sekin riittäisi, olisin vaan niin iloinen siitä, että maa jäätyisi. Tänään lenkiltä tullessa mukava naapurin setä sentään lohdutti, että heidän lapsensa sotkevat varmasti paljon enemmän kuin meidän koirat.

Muutamana päivänä on satanut niin rankasti, että Maissikin on joutunut turvautumaan sadetakkiin. Tosin jos makkaralta itseltään kysyttäisi, se kyllä kastuisi mieluummin kuin laittaisi typerän ja ahdistavan sadetakin päälle.



Se ilo tässä nykyisessä elossa tietenkin on, että päästään joka päivä valoisan aikaan lenkille. Ollaan kävelty parina päivänä viikossa meidän lähitreenikselle ja tehty jotain pientä agilityä tai tokoa sillä välin, kun Vinski nukkuu päikkäreitään. Väsyttää koiriakin ihan eri tavalla kuin pelkkä lenkkeily. Maissi muuten menee jopa kolmen esteen sarjoja - uskomatonta!

15.11.2013

Torstailenkillä

Hei mitenkäs olis sen lumen ja pakkasen kanssa?
Pakkasin torstaina iltapäivällä vauvan ja koirat autoon ja hurautin metsäautotien päähän. Matkarattaat kasaan ja koirat juoksemaan. Vauva seurasi tunnin verran maisemia ja jutteli tyytyväisenä. Ihan kätevää, ellei lasketa rattaiden lykkimisen tuskaa kuraisella metsäautotiellä. Alkaa nimittäin olla aika rapaista ja märkää! Lunta ja pakkasta odotellessa...

Tällä kertaa pääväylän rapaisuudesta oli kuitenkin iloa - poikettiin ensimmäiselle puomitetulle haarautuvalle tielle ja löydettiin uutta hauskaa kävelymaastoa. Ja ennen kaikkea kuivempaa sellaista! Ollaan me joskus talvella talsittu tuollakin pätkällä, mutta se oli jotenkin päässyt unohtumaan. Koirat ilahtuivat uudesta maastosta ja sinkoilivat tyytyväisinä sinne ja tänne.

Polkan onneksi lenkkiretti kulki kuitenkin hyvän matkaa sitä pääväylää, jota kurkkusalaattimiehet (lue: armeijanuoret) marssivat. Valtio tarjoaa ilmeisesti liukkaasti liikkuvaa ruokaa, sillä väylän varresta löytyy Polkan mielestä täydellisiä lottovoittoja eli ruskeita kasoja vessapaperilla kuorrutettuna. Tänäänkin elukka onnistui lipeämään likaisen harrastuksensa pariin. Nykyisin se sentään tulee kutsumalla pois, mutta ihan pakko on kuitenkin käydä maistamassa. Olen jo oikeastaan luovuttanut tämän paskaharrastuksen kanssa. Se lopettaa paskansyönnin siinä vaiheessa, kun kasvaa horsmaa meidän alanurmikolla...




Samaan aikaan kotona.

11.11.2013

Vaihtamalla paranee

Kätevän treenaamisen ytimessä - Suvi pitää vauvaa ja kuvaa suoritusta videolle.
Tehtiin perjantaina Suvin kanssa tämän vuoden hauskin agility-treeni: vaihdettiin nimittäin koiria! Suvi treenasi Polkkaa ja meiksi yritti säheltää Daran kanssa. Oli muuten aika hauskaa!

Polkka toimi Suvin kanssa oikein mallikkaasti. Ainoastaan kontakteilla elukka keksi sikailla, eikä ottanut niitä samalla tavalla kuin normaalisti vaaditaan. Pienen palauttelun jälkeen alkoi kyllä toimia. Muuten radat olivat iloisia, tarkkoja ja vauhdikkaita. Koira oli selkeästi ilahtunut siitä, että ohjaaja kulkee ja ohjaa loogisesti, eikä hyppele siellä täällä ja huutele ja huido ihan miten sattuu. Todistusaineistoa tässä. Videolla huomaa, miten vähäeleisesti osaava ohjaaja toimii - aivan kuin ihminen ei oikeastaan tekisi mitään muuta kuin juoksisi koiran vieressä.

Olin ihan varma, että kolmosluokassa kisaava Dara järkyttyy syvästi joutuessaan minun kanssa radalle. Mutta Daraja tekikin hommia oikein iloisesti! Vähän se taisi ihmetellä ohjaajan epäloogisuuksia, mutta juoksi kohteliaasti radan loppuun. Maalisuoralla tapahtui ohjaajan totaalinen hyytyminen. Ei vaan pystynyt juoksemaan tarpeeksi lujaa. Video osaavasta koirasta ja ei-niin-osaavasta ohjaajasta löytyy tästä.

Videointi on tehokas, mutta kiduttava lisä treenaamiseen. Molemmat pätkät katsomalla voi todeta, että siinä missä Suvin liike radalla on jatkuvaa, minä juoksen ja pysähdyn. Jään ihailemaan koiran suoritusta ja sitten taas muistan ohjata ja juoksen paniikissa kohti seuraavaa estettä. Ehkä minäkin vielä joku kaunis päivä...

On muuten hauska huomata, että koulutettu koira toimii myös muun kuin oman ohjaajansa kanssa. Jos aikataulut vain menisivät yksiin, olisi tosi mielenkiintoista nähdä Polkan kisasuoritus Suvin ohjaamana.


9.11.2013

Ennen ja jälkeen

Juuri oikea peti kuistille!
Mäykyt joutuivat muuttamaan petiensä kanssa lasikuistille pakoon innokasta rummuttaja-kirkuja-unien häiritsijää eli vauvaa. Vanhuskoirilla ei todellakaan riitä huumorintaju herätä kirkaisuun ja pienten sormien sorkkimiseen. Eikä tietenkään tarvitsekaan. Kuisti näytti kuitenkin vähän epämääräiseltä mäykkyjen petien kanssa. Mutta ongelmapa ratkesi kuin itsestään Kaisan laitettua facebookiin kuvia M&M:n uusista koirapedeistä. Kas näin: ennen ja jälkeen



Meillä on siis kerrankin sisustettu! Olen ihminen, jolla on vinot pinot sisustuslehtiä, mutta asumus täynnä kaikkea edellisistä osoitteista kantautunutta roinaa. Yläkerran verhotkin roikkuvan muuton (kolme vuotta sitten) jälkeen liian pitkinä rumasti ja makuuhuoneen ikkunoita koristavat kamalat poikamiestyttöaikaiset verhot. En halua hankkia mitään väliaikaista, vaan odotan täydellistä löytöä. Ja sitähän saa odottaa. Syytä rumasti ripustettuihin verhoihin en osaa sanoa. Ehkä vaan se, että ripustaminen on ärsyttävä homma. Ja kuten kuvasta näkyy, sisustamisen lisäksi myös panelien saumakohdat kaipaisivat maalia...

Mutta tähän koirapetiasiaan vielä: kyllä yksi iso kunnon peti näyttää paljon selkeämmältä, kuin kasa erilaista pikku tilkettä.

Koirien pedit ovat muuten todellista kulutustavaraa. Tässä lähikuva tuon Papun tummansinisen teddypintaisen pedin päällisestä. On puhki ihan just! Vika ei ole pedissä, vaan petaamista rakastavassa koirassa. Ensimmäisten elinvuosiensa aikana tuo samainen pikku nilkki onnistui petaamaan hajalle yhden sohvan ja kaksi nojatuolia...



7.11.2013

Marraskuun blues



Nähdä kauneus arjen pienissä asioissa on mahtava taito. Minulla sitä ei juurikaan ole. Paahdan menemään sen kummempia miettimättä ja ympärille katsomatta. Toisinaan kun maltan vähän hidastaa ja katsoa ympärilleni, hätkähdän monia kauniita asioita. Kesällä hoksasin, että meidän piha on oikeastaan aika kaunis - kolmen vuoden täällä asumisen jälkeen.

Sunnuntaina olin lähdössä Polkan kanssa lenkkitreffeille, kauhealla kiireellä tietenkin. Autolle kävellessä ja koiraa hoputtaessa (Polkan mielestä lenkkitreffit pyhäaamuna klo 12 on vähän turhan aikaista) huomasin, että kaljut omenapuut ja iso pihakivi näyttivät aika ihanilta aamusumussa. Koira kivelle istumaan ja kas, siinähän oli muutama syksyisen kaunis ja vähän surumielinenkin ruutu.


3.11.2013

Sumuisen sunnuntain lenkki

Polkka ja Fanny.
Lenkkeiltiin tänään Nean rhodejen Heron ja Fannyn kanssa. Pyhäinpäivän jälkeen ei ollut sanomalehteä aamiaispöytään, mutta nettilehdet kertoivat sumun peittäneen alleen koko Suomen. Sää olikin sumuisuudessaan tosi kauniin syksyinen. Löydettiin ihan varmasti syksyn viimeiset kantarellit. Marraskuussa! On tosiaan tainnut olla lämmin syksy.

Polkka ja Fanny eivät olleet tavanneet aiemmin. Ilmassa oli pientä jännitettä. Fanny saattoi vähän jyrätä isokokoisena villinä rhodeteininä ja se ärsytti Polkkaa. Loppujen lopuksi leikit menivät kuitenkin kivasti yksiin, vaikka kumpikin nainen olisi halunnut leikittää Heroa. Voi Hero-herrasmiestä, mikä onnen päivä! Oli hauska nähdä, että kolmisen viikkoa saman katon alla asuneet Fanny ja Hero olivat jo tiivis parivaljakko.

Treffeillä räkä poskella.
Kierrettiin metsän kautta hiekkakuopalle ja siellähän se rhoderiemu repesi. En tiedä mikä näitä koiria kiehtoo aukeissa paikoissa, mutta ne tuntuvat aina sekoavan jollakin puuttomalla pläntillä. Polkka tykitti hiekkakuopan jyrkkiä reunoja ylös ja alas ja muut juoksivat perässä. Oli kyllä oikein hyvät rallit!