25.2.2014

Sweet sixteen - Papu täytti vuosia!


Papu täytti eilen vuosia, aivan käsittämättömät 16 vuotta! Merkkipäivää juhlistettiin Cesar-kakulla. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että muu juhlaväki joutui tyytymään puuroon ja loheen (sentään M&M:n pröystäilyloheen, eikä Kennelrehun halpikseen). Ehkä se lämmitti vahingoniloisen mummelin mieltä vielä enemmän.

En tiedä olenko realisti vai pessimisti, mutta mummon viimeisiä synttäreitä on vietetty jo monta kertaa. Olen kuulemma sanonut nuohoojallekin kahtena peräkkäisenä vuonna, että "vanhaa koiraa ei varmaan ole enää ensi kerralla kun tulet". Ja tällä kertaa en edes sanonut, kun muistin kyseisen keskustelun edelliseltä kerralta.

Papu on ikäisekseen pirteässä kunnossa, mutta eihän vanhuus ole tietenkään tullut yksin. Koiralla on ihan selkeitä dementian oireita, eikä se jaksa enää pidättää työpäivän mittaa (onneksi tällä hetkellä ei tarvitsekaan). Ei se enää lenkkeile, käpsyttelee vaan omassa pihassa tai lähimmillä tienvieruksilla. Tämän vuoden puolella koiran takapää on heikentynyt selvästi ja se on vähän sellainen lopun alun merkki.

Tässä vaiheessa elämää täytyy olla iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä. Koskaan kun ei voi tietää...

14.2.2014

Sydämellistä ystävänpäivää!


Mukavaa ystävänpäivää kaikille teille, jotka tätä blogia luette! Erityskiitos teille, jotka jaksatte kommentoida bloggerin ärsyttävästä kirjaintunnistuksesta huolimatta. Jokainen kommentti ilahduttaa, tulee sellainen olo ettei tätä kirjoita vain itselle.

Täällä perjantaita ja ystävänpäivää on odotettu. Ei minkään kaupallisen höpöhöpöpäivän vuoksi, vaan siksi että mies tulee koko viikon kestäneeltä työmatkalta takaisin. Eilen illalla vauvan nukahdettua koiria omassa pihassa ulkoiluttaessa ja polttopuita sisälle raahatessa mietin, että on tämäkin hommaa. Sitten istahdin sohvalle koirien kanssa ja lopulta menin nukkumaan makkariin, jossa vauva önisi unissaan. Ja tunsin itseni oikein onnelliseksi.

Ja ei, minä en aio järjestää mitään ystävänpäiväyllätystä kenellekään. Odotan, että sellainen järjestetään minulle! Ai no paitsi koirilta leikkasin kynnet ja annoin kuivatut kanansiivet palkkioksi. Olihan sitä yllätystä siinäkin.

4.2.2014

Jäällä


Käytiin sunnuntaina talven ensimmäisellä jäälenkillä. Lunta on niin vähän, että mitään kelkkauria ei tarvita kun kaikkialla voi kävellä. Eikä niitä kelkkauria kyllä olekaan, koska lunta on niin vähän, etteivät reitit taida olla käytössä. Mutta sehän ei varsinaisesti haittaa, sillä täällä kelkkailijoilla ei ole tapana kummemmin väistellä tai hiljentää muita jäällä liikkujia kohdatessaan...

Toisin oli silloin kun minä olin nuori (tämä sanotaan narisevalla äänellä), silloin kotikotona asuessa kelkkasedät pysähtyivät oikein jutulle ja ihastelemaan koiria. Mutta eihän nykyisin kukaan enää ennätä sellaisia!

Vähän oli sellainen harmakka helmikuun päivä, mutta koirat juoksivat innoissaan. Olin melkein koko viikon flunssassa ja lenkkisaldo jäi huonoksi. Onneksi sunnuntai sentään korjasi vähän tilannetta.



2.2.2014

Talvipäivä ei ole mitään ilman auringonlaikkuja!



Aurinko paistoi tällä viikolla uskomattoman ihanasti ja koirat innostuivat bongaamaan auringonlaikkuja. Hupi muistuu mieleen joka vuosi kevätauringon alkaessa paistaa ja päättyy terassikauden avajaisiin eli totaalisen mahanahan käristämisen aloittamiseen. Kolmen koiran legioona vaeltaa ympäri taloa bongaamassa sitä parasta aurinkokohtaa. Joku käy välillä keittiössä kerjuulla tai vesikupilla ja menettää paikkansa. Sama ralli jatkuu iltapäivään eli siihen saakka, kun aurinko siirtyy väärälle puolen taloa.

Polkka on luonnollisesti paras tässä hommassa, se kun ulottuu kaikkialle. En ihmettelisi ollenkaan, vaikka löytäisin sen joku päivä retkottamasta keskellä keittiön pöytää, ihan vain koska siihen paistoi aurinko kaikkein parhaiten.