28.12.2014

Jouluisia



Joulunpyhät on tällä erää vietetty. Me lomaillaan kuitenkin loppiaiseen saakka. Tai siis perheen työssäkäyvä henkilö lomailee, mutta samalla se on lomaa meille kaikille. Paitsi tietenkin Polkalle, jonka arkirytmi järkkyy kun ihmiset toimii ihan epäloogisesti.

Jouluaattona saatiin vihdoin lunta tänne Hämeeseenkin. Ja sitä tuli sitten kerralla ihan kunnolla. Oltiin lenkillä pahimman myräkän aikaan ja Polkka ei pystynyt pitämään edes silmiä auki, kun kamala lumi satoi suoraan hänen afrikkalaisuutensa naamaan. Ehkä takkatuli, täysi ruokakuppi ja puruluu maistuivat aattoiltana entistäkin paremmalta.



Joulupäivänä lähdettiin sukuloimaan Keski-Suomeen pariksi päiväksi. Sen jälkeen ollaan vaan oltu kotosalla, lenkkeilty ja syöty hyvin. Koirien mielestä parasta on ollut varmasti jouluvieraat ja heidän käsiparinsa - rapsutusta on irronnut melko paljon enemmän kuin normaalisti. Metsälenkit ovat maistuneet kanssa, varsinkin kun ulkoilusäät ovat olleet aaton jälkeen suosiolliset. Paitsi tapaninpäivän -8 astetta kirpaisi näin äkkiseltään erästä nimeltä mainitsematonta afrikkalaista (kuva yllä). Mutta siitäkin selvittiin hengissä.

Näillä lokoisilla eväillä kohti uutta vuotta.


23.12.2014

Kaunista ja rauhallista joulua!


Hyvää joulua kaikki te, jotka Polkan tarinoita luette! Olkoon joulunne täynnä ihania herkkuja, kiireettömiä hetkiä, lumisia lenkkejä ja halauksia.

Me syömme possunkorvia ja muita suosikkiherkkuja, ulkoilemme, vähän sukuloimme, nukumme koirasohvapäikkäreitä ja katsomme kerrankin telkkaria tosi myöhään. Eipä sillä, pikkulapsitaloudessa herätys tulee joka aamu samaan aikaan huolimatta siitä, onko arki vai pyhä. Mutta lomailun kunniaksi voi ottaa päivänokoset.

Polkka on muuten ollut jo nyt ihan järkyttynyt siitä, ettei olla lähdetty aamuisin kotoa minnekään. Hänen afrikkalaisuutensa aamupäivänokoset nimittäin häiriintyvät, jos kotona pyörii sinne tänne touhottavia ihmisiä. Pakkaskelit on sen sijaan otettu vastaan innostuneesti - meillä lähdetään taas reippaana lenkille ja se on kiva se.



22.12.2014

Joululenkillä


Tehtiin sunnuntaina Suvin ja koirien kanssa perinteinen joululenkki. Tämän surkean rapaisen alkutalven jälkeen oli kaunis pakkaspäivä ja tuo lenkkimaasto on ihan minun suosikki. Älkää kysykö missä oltiin, jossain Hattulan ja Iittalan välimaastossa kai. Ihanasti keskellä metsää kuitenkin. Paksut sammalet ja kävelyreittiä halkovat purot tekevät maastosta tosi kauniin.

Polkka ja Dara innostuivat kunnon riehumeininkiin. Joskus aiemmin näiden lenkit olivat yhtä puskarallia, mutta nyt kun Polkka on 5-vuotias ja Dara 6-vuotias, on meno huomattavasti rauhallisempaa. Jotkut yhdet spurtit ne voivat vetäistä, mutta muuten kipitellään ihmisten perässä. Paimenosasto sen sijaan hoitaa juoksemispuolen. Voi jeesus sitä virran määrää, mikä voi koirassa olla! Mutta koskaan afrikkalaiset ja paimenet eivät juokse keskenään. Ainakaan tarkoituksella. Joskus paimenet tulevat sotkemaan afrikkalaisten leikit, mutta siitähän ei tykätä. Aika hassua.

Lenkin jälkeen kotona retkotti tyytyväinen Polkka. On ne kaverit vaan tärkeitä koirallekin.





14.12.2014

Joululahjat hankkimatta?

Kuva ja sitten pakettiin!
Joulu on ihan pian täällä ja meidän taloudessa on hankittu joululahjat vain nelijalkaisille perheenjäsenille ("vuoden äiti" -palkintoa odotellessa...). Se nyt on vaan niin helppo homma. Paketoin tyypeille aina possunkorvat ja ostan jotain pientä extraa. Vaikka eipä sillä, alle kaksivuotias lapsi ilahtuu ihan vaikka siitä, että paketoi oman puhelimensa ja antaa kakaran leikkiä sillä puoli tuntia.

Mutta siis jos koirien joululahjat on vielä hankkimatta, niin kannattaa tsekata muutama Peten koiratarvikkeen tarjous. Nimittäin hauskoja pehmoleluja lähtee aika edullisesti. Tällä hinnalla ei harmita, jos lelu on jo joulupäivänä suolistettu.

Treeninameiksi sopivia kaikkia kuivattuja ällötyksiä löytyy tukkupakkauksissa mukavaan hintaan Tilasin meille karitsan maksaa, mutta siellä oli myös lohta ja kania. Tarkemmin ajatellen olisi voinut ottaa useampaa sorttia, pakastekuivatut namit tuskin pilaantuvat kovin nopsaan.

Kantikseksi rekkautumalla välttää postikulut tilauksen loppusummasta riippumatta. Tämä ei muuten ollut maksettu mainos, vaikka siltä kuulostaakin.

12.12.2014

Tallilla


Koirien lenkittäminen on jo toista kuukautta putkeen pelkkä ikävä velvollisuus. Okei, joukkoon mahtuu muutama aurinkoisen syyspäivän metsälenkki, mutta aika vähissä ne on olleet. Koirat on pakko liikuttaa, halusivatpa ne sitä tai eivät. Pimeällä, kylmällä ja sateella yleensä eivät. Ja onhan se nyt masentavaa työntää räntäsateessa rattaita ja vetää perässä kahta koiraa...

Toisinaan ennätetään onneksi kunnon lenkille jo aamulla. Silloin on sentään (suhteellisen) valoisaa ja koirat voivat juosta irti. Tällä viikolla saimme lenkkikutsun Cecilialta ja Leolta ja otimme sen innolla vastaan. Polkka touhotti Leon kanssa pitkin peltoja ja tallia ja Vinski ihasteli hevosia (jos ihan rehellisiä ollaan, niin lähinnä viskeli purua karsinoista tallin käytävälle...). Kotiin tullessa sekä koira, että lapsi menivät tyytyväisinä päikkäreille.

Kiitos asianosaisille, meillä oli hauska aamu!


8.12.2014

Messarissa


Viikonloppuna vietettiin koiranäyttelyvuoden päätöstä Messukeskuksen näyttelyssä Helsingissä. Omalta ja Polkan osalta näyttelyt ovat taakse jäänyttä elämää, ei olla käyty pentujen jälkeen missään näytillä. Ei ole oikein inspiraatiota. Koira on valio, eikä erityisemmin nauti koiranäyttelyistä. Jos sitten seuraavan kerran vaikka veteraaniluokkaan?

Mutta siis koirat jäivät kotiin ja lähdin reissuun piparikoirien kanssa. Koirien arvostelun jälkeen seuraa kaksi olennaista asiaa a) piknik b) shoppailua. Piknik oli ihan mainio, voi niitä kaikkia herkkuja! Eikä ostoksissakaan ollut mitään vikaa. En muista nähneeni aikoihin niin hyviä puruluutarjouksia, kuin Best Friend osastollaan tykitti. Luita sai 15-20 kpl/ 5 €. Kannoin kotiin ehkä puolen vuoden puruluut. Ja oli niitä tarjouksia muillakin, normaalisti 15-20 € maksavat puruluusäästöpakkaukset myytiin 4-5 eurolla. Onneksi luut ovat sentään kevyttä kannettavaa.

Lauantaina ei tullut erikoista menestystä omalle jengille, mutta sunnuntaina Polkan tytär Bette kilautti täysosuman ja oli paras narttu ja VSP voittaen samalla sekä JV-14, että V-14 -tittelit. Beten kuvia voi fiilistellä täällä. Mahtavan hieno koirahan siitä on kasvanut.

Mukava reissu ja olipa kiva nähdä taas kaikkia koiratuttuja.

30.11.2014

Testissä Musti&Mirrin uutuusnappula


Musti&Mirri haki jokin aika sitten vapaaehtoisia tuotetestaajia markkinoille tulossa olevalle kuivamuonalle. Ilmoitin Polkan mukaan - sehän on perusterve ja sille sopii kuivamuona aika lailla laidasta laitaan.

Saimme testiin ruoan kalaversiota ja se sopi hyvin, sillä ennen ruokatestiä koirat söivät aamunappulana Pro Planin lohi-riisiä. Testinappula koostuu lähinnä lohesta, taimenesta, bataatista, herneistä ja perunasta (pussin kyljessä mainostetun parsan osuus on aika minimaalisen pieni). Haisee sopivasti kalalle, muttei kammottavalle.


Ruokapusseja tuli sen verran reilusti, että varsinaisen koe-eläimen eli Polkan lisäksi myös Maissi on syönyt testiruokaa. Ruoka on sopinut molemmille hyvin, oikeastaan paremmin kuin kulunut Pro Planin säkki. Lopputuotos on pienempää ja kiinteämpää. Eikä mitään rapsutteluita tai piereskelyjä, tosin eipä sellaista ole juuri aiemminkaan raportoitu.

Nyt sitten vaan odotellaan kiinnostuneina, mikä tämä uutuusruoka on, koska se tulee markkinoille ja mikä on ruokasäkin hinta. Vaikka meidän taloudessa nappulan menekki on sen verran pientä, ettei hinnalla ole niin kauheasti merkitystä. Polkka syö aamulla kaksi desiä ja Maissi desin ja illalla saavat molemmat tuoreruokaa.

Testisäkkien design on muuten kaikessa karuudessaan aika hauska.


24.11.2014

Se oli mainio kisapäivä

Ensilumen ahdistus ja sitten raahasivat kisaamaan!
Polkka juoksi eilen Suvin kanssa kaksi starttia agilityä Riihimäellä. Kärsin edelleen en vaan osaa -henkisestä koiranohjauskriisistä ja Suvi oli niin ihana, että lupautui viemään Polkkaa. Tyyppi, jolla on itsellään pakettiautollinen kisakoiria. Tässä sitä todellinen koiraystävä punnitaan.

Treenikertoja oli takana ruhtinaallinen yksi parivaljakon edellisten, syyskuussa olleiden kisojen jälkeen. Onhan se ihan törkeän vähän ja teki koko hommasta ihan upporikasta ja rutiköyhää, mutta toisaalta Polkka on jo aika osaava ja kestää huonosti hinkkaamista. Ja on ehkä vähän vieraskorea Suville, kun ne on treenanneet niin sopivan vähän.

Ekalta radalta tyypit juoksivat ihan käypäisen nollan (-8,42). Polkka oli viides, eteen kiilasi neljä bordercollieta. Jos rata on mallia juoksukilpailu, on ihan mahdotonta pärjätä noille kavereille. Onneksi koiria oli tarpeeksi paljon ja viisi nopeinta nollaa oli LUVA- eli luokanvaihtonollia. Radassa ei ollut juuri mitään moitteen sijaa ja sitä voi vakoilla tästä.

Toisella radalla kävi pieni työtapaturma ja täydellä laidalla tykittänyt Polkka hyppäsi yhden aidan väärään suuntaan. Hylätty ratahan siitä sitten tuli. Tässä lajissa on turha jossitella, mutta loppurata jatkettiin hyvää vauhtia nollarataa. Video löytyy tästä.

Nollarata on aina hieno juttu, mutta parasta tässä päivässä oli Suvin ja Polkan saumaton yhteistyö. Minä otan koiran autosta, annan remmin Suville ja koira vaan toteaa että jaahas, nyt sitten mennään. Ei se mieti eikä kysele, että mikä homma tämä muka on. Olen iloinen myös siitä, että Polkka teki molemmilla radoilla kaikkensa. Ei tuon kokoluokan koira juuri tuon lujempaa pääse, tai pysty vetämään mutkia enää tiukemmiksi. Hyvä hylätty rata on parempi kuin tahmea nippa nappa aikaan juostu nolla. Se on minun mielipiteeni.


21.11.2014

Hattujengi

Polkan sotilaallinen toppahattulook.

Maissin rento hipsterityyli.
Täällä on naurettu tällä viikolla ihan tosi rumasti koirien kustannuksella. Ensin oli Maissin pipolook ja sitten tänään puin Polkalle uuden taaperotalvihatun ja koira otti jostain syystä ihan käsittämättömän sotilaallisen ilmeen. En edes tiennyt, että tuo pelleilevä koira pystyy näyttämään noin vakavalta.

Mutta näin täällä. Hyvää viikonloppua ja todetaan nyt vaikka, että talvi ei yllättänyt meidän hattujengiä!

18.11.2014

Ikea - käypä ostospaikka koiratarvikkeille


 Ikean huonekalujen ja muun sisustustarvikkeen laadusta voi olla montaa mieltä. En kannata millään muotoa kertakäyttöisiä huonekaluja, mutta kieltämättä kyseisessä putiikissa on monta erittäin käypää tuotetta koiratalouteen.

1. Råtta. Tämä klassikkolelu ei esittelyä kaipaa. Polkka on kulkenut Ikean muutaman euron hintainen pehmolelu suussa käytännössä koko ikänsä. Alkuu råtilta typistettiin korvat ja häntä, sittemmin ne ovat säilyneet kokonaisina. Mikä parasta, råtan voi pestä pesukoneessa. Ja kun råttavalikoima on tarpeeksi kulahtanut, se korvataan uudella. Mutta arvatkaapa mitä - tällä hetkellä råtta ei kuulu Ikean valikoimiin! Kysyin oikein myyjältäkin ja niin se on. Kuulemma råttia on kyselty paljon -lähinnä koirille. Råtan korvaajaksi ostettiin pupu, mutta se joutui Maissin suolistamaksi alle viikossa.

2. Päiväpeitto. Ikean intianpuuvillainen päiväpeitto on täydellinen koirasohvalle. Kestää petaamista ja pesua. Valikoimassa on useita eri värejä, mutta tummanruskea on todettu parhaaksi. Mustassa näkyy koirankarvat ja vihreässä rapajäljet. Valkoista ei kukaan varmaan edes mieti?

3. Koirapeitto. Ei kun siis torkkupeitto. Ikeassa on iso valikoima erilaisia edullisia fleece- ja muita huopia. Kaikki ne kulkevat meillä yhteisnimityksellä "koirapeitto".


4. Verhoilukankaat. Hintaansa nähden uskomattoman vahvaa tekoa ja hyvää laatua! Kestää monenlaista petaajaa ja kuopsuttajaa. Jos osaa ommella, niin näistä saa oivia vaihdettavia koirapedinpäällisiä.

5. Koiraportit. Ei kun siis lapsiportit. Toimivia pienten ja isojen kuuliaisten koirien kanssa. Polkalle kyseinen portti on vaan yksi este hypättäväksi, ellei me olla kotona. Öisin portti toimii kätevästi meidän makkarin ovessa ja koirat pysyvät nukkumassa omassa huoneessaan.

6. Lapsilukot. Keksin nämä vasta silloin, kun tuli akuutti tarve estää lapsen pääseminen kaiken maailman ruokakaappeihin. Mutta hei, nämä ovat ihan täydellisiä varasteleville karvanaamoille - koiranruokakaapin ovi ei varmasti aukea, kun siihen ruuvaa lapsilukon.

7. Liesisuoja. Katso edellinen kohta. Niin, miksei? Eipä ainakaan tarvitse muistaa ruuvata sulaketta irti joka kerta kotoa poistuessaan. Jos siis omistaa ahneen hellalle hyppivät koiran.

Listaa voisi varmasti jatkaa pidemmällekin. Mitä käteviä koiratarvikkeita sinä olet ostanut Ikeasta?

14.11.2014

Nyt leikitään pallopiilotusta!

No niin koirat, nyt ylös ja leikkimään!

Sinä kanssa, mäyräkoiraseni (huomaa Polkan ilme taustalla...)

Laitan pallon tänne koirapedin alle ja te etsitte.

Nyt tarkkana, piilotan sen tänne!
Marraskuu on vallannut meidän talon. Päivä ei valkene melkein ollenkaan ja koiria saa vetää lenkillä perässä. Niistä on tullut ihan kamalia hienopieruja, molemmat vihaavat pimeää, märkää ja koleaa keliä. Ei mitään väliä, vaikka on miten takki niskassa.

Lähinnä ne viettävätkin päivänsä torkkuen. Ulkoilevat sen mitä pakotetaan, syövät ja nukkuvat taas. Ja kerjäävät illalla puruluut. Menevät taas nukkumaan.

Onneksi olen saanut viime aikoina apuja näiden laiskimusten aktivointiin. Koiramies Vinski rientää aamupuuhiensa jälkeen koirien lelukopalle ja menee leikittämään juuri mukavasti nukkumaan lösähtäneitä koiria. Maissi näyttää kauhistuneelta ja Polkka happamalta, mutta lopulta ne lähtevät aina leikkiin mukaan. Eikä oikeastaan ole vaihtoehtoja, koska lapsi on oppinut läpyttämään koiraa takapuolelle ja sanomaan hop hop. Esimerkiksi silloin, kun ulkoilemaan vastahakoinen koira jumittaa ulko-ovella.

Jäin oikein miettimään, että komennanko koiria tuolla tavalla? Täytyy ehkä alkaa olla vähän tarkkana siitä, miten koiria käskyttää, jos kerran joku pieni koiramies kopioi tekniikkansa suoraan minulta...

4.11.2014

Sukulaiskierroksella







Käytiin viikonloppuna sukulaiskierroksella Keski-Suomessa. Saaressa koko lapsuutensa asuneena on jotenkin niin ihanaa päästä lenkkeilemään veden äärelle. Täällä Hämeessä jopa uimarannat ovat kortilla, mistään veden vieressä olevista lenkkimaastoista nyt puhumattakaan. Päijänne, minulla on ikävä sinua!

Ensimmäinen pitstop tehtiin Jyväskylässä, siitä sitten Liimattalaan ja Säynätsalon kautta takaisin kotiin. Koirille pisteet reissaamisesta, niistä ei kuulu autossa pihaustakaan. Välillä kun muistaa viedä jaloittelemaan ja juottaa, niin hyvä on. Samaa ei voi sanoa eräästä tietystä takapenkin matkustajasta. Voi jeesus, miten voikin olla vaikeaa istua muutama tunti aloillaan.

Vaikka ongelmansa tässä meidän porukassa on jokaisella. Sitä kun vahtii viikonlopun verran ettei lapsi laita palasiksi kaikkia sukulaisten koriste-esineitä ja koira varasta pöydälle jätettyjä ruokia, niin oma babyproofattu viidellä portilla varustettu koti tuntuu ihan luksukselta.

Jouluun asti pysytellään kyllä tukevasti kotosalla.

28.10.2014

Viikatemies, mene jo pois!

Vuosi sitten saattoi vielä törmätä tällaiseen näkyyn.
Tämä vuosi on ollut hyvä muuten, mutta viikatemies tuntuu vierailleen joka toisen koirallisen ystävän huushollissa. Facebook on täyttynyt suru-uutisista ja osanotoista. Nykyaika on muuten siitä kiva, ettei tällaisen jälkeen tarvitse soittaa kaikille tutuille erikseen...

Sen lisäksi, että oma Papumme lähti taivaaseen huhtikuussa, on samaan jengiin liittynyt meidän kanssa useamman vuoden asunut Mini-mäyräkoira ja monta muuta näiden kahden ikätoveria. Kesällä lähtivät hienot rhodesiankoirat Milka ja Fanny, joista jälkimmäinen oli Polkan mummo. Sunnuntai toi suru-uutisen Polkan lenkkikaverin, Stickan-russelin lähdöstä.

Vaikka vanhojen koirien kuolema on odotettavissa, tuntuu se silti pahalta. Ehkä pahinta on varautua tulevaan ja miettiä päätöstä, koska mahtaa olla oikea aika päästää irti. Minusta se ei ole paras koiranomistaja, joka käyttää pienen omaisuuden koiran eläinlääkärissä hyppyyttämiseen vaikka tietää, että väistämätön on edessä. Rakkautta on päästää irti silloin, kun sen voi vielä tehdä arvokkaasti. Meillä yksikään koira ei tule kitumaan sairautensa vuoksi vain siksi, että olisin kykenemätön tekemään vaikeita päätöksiä.

Pahinta kaikesta on kuitenkin nuoren koiran lähteminen. Eilinen toi järkyttävän uutisen, että Polkan Niilo-pentu oli lähtenyt paremmille koiralenkkimaille. Ikää Niilolla oli reilu vuosi. Koira sairasti, veriarvot olivat pielessä ja lopulta mitään ei ollut tehtävissä. Täällä minäkin olen pillittänyt, vaikkei se hitto soikoon ollut edes minun koirani. Toleranssini näille uutisille on nyt vaan vähän heikko. En tiedä Niilon omistaja, luetko tätä, mutta olet kovasti ajatuksissa.

25.10.2014

Verta pakkiin


Tämä asia on pitänyt saada aikaiseksi jo pidemmän tovin - nimittäin viedä Polkka luovuttamaan verta. Edellisestä kerrasta on aikaa puolisentoista vuotta, tosin Polkkahan ehti tehdä pennutkin tässä välissä.

Päivän hyvä työ tuli tehtyä ja joku onnettomuuteen joutunut tai sairastunut koira saa tästä verensiirron. Nykyisin Hattulan Univetissä luovutettava veri pääsee entistä paremmin käyttöön, kun se voidaan erotella ja pakastaa. Silti veren tarve on usein akuutti.

Reissu ei tosin mennyt meidän osaltamme ihan putkeen. Polkka ei meinannut nukahtaa millään ja oli vielä toisenkin piikin jälkeen osittain hereillä. Verta ei irronnut normaalin 450 millilitran sijaan kuin 200 ml. Ja koira oli loppuillan sekaisin kuin seinäkello. Pissasi pedilleenkin, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen rauhoituksen jälkeen. Mutta niin oli kuulemma käynyt luovutusseurana olleelle Darallekin.

Kiitokseksi urheudesta Polkka sai ison ruokasäkin. Me naurettiin, että tällaisessa lapsiperheessä koirat joutuvat tienaamaan ruokansa itse. Tarkemmat faktat koiran verenluovutuksesta löytyy edellisen kerran päivityksestä. Suosittelen menemään, jos vaan sattuu omistamaan kriteereihin sopivan koiran!

23.10.2014

Maanantailenkillä Forssassa








Pakattiin Suvin kanssa maanantaina aamupäivällä koirat autoon ja matkattiin Forssaan lenkkeilemään. Ja voi kristus, mitkä peltorallit saatiinkin aikaan. Polkka oli ihan rakettikunnossa ja kyttäsi vaan koko ajan, josko joku jahtaisi sen verran että saisi kiskaistua kunnon hepulit. Ja olihan niitä jahtaajia, Boris ja lauma mustia paimenia. Lopulta Polkka oli ihan märkä, rapainen ja uupunut. Mutta niin onnellinen.

Kun koirista oli juoksutettu pahimmat virrat pois, järjestettiin jengi vielä perinteiseen ryhmäkuvaan. Ekaa kertaa tällä kokoonpanolla, muuten. Vasemmalta ylhäältä: Polkka, Otti, Bro, Dara, Boris, Igor ja Ruu.

21.10.2014

Viikonloppu Lunan kanssa

Tyylikkäänä lenkillä.
Kahden koiran ja pikkulapsen talouden viikonloppumenot ovat toisinaan vähän haasteellisia. Jos mummu ja vaari näyttävät vihreää valoa, on vielä sijoitettavana kaksi koiraa. Viime viikonloppuna apuun tuli Jukka, joka toivotti Polkan tervetulleeksi yökylään. Yksi Polkan pennuista, Luna asustaa Jukan ja Pepin luona.

Polkka sujahti Lunan lokoisalle sohvalle kuin olisi aina makoillut siinä. Vähän piti murista hulvattoman kakaran leikkiinkutsuille, mutta siinä ne retkottivat pöydän alla ihan vierekkäin sillä aikaa, kun me kahvittelimme.

Kaksikolla meni siis oikein hyvin, tai niin meille ainakin kerrottiin (huomatkaa terve epäluulo apinaan omaan rakkaaseen koiraan liittyen). Myöhemmin tulleen tiedon mukaan mutsi oli perehdyttänyt lapsensa ovikellolle haukkumisen saloihin. Polkka on ihan kamala maalaistollo ja antaa kyllä kuulua, jos joku on ovella. Lapsensa oli oppinut yhdessä vuorokaudessa saman taidon. Kiitos ja anteeksi Jukka ja Peppi! En edes uskalla ajatella, minkä perehdytyksen Luna saa mahdollisella seuravalla kerralla...


Lapsi tuulettaa, äiti näyttää nyrpeältä.
Maissi jäi lopulta meidän seuraamme ja pääsi hotellilakanoihin yöksi. Mikäs tuollainen maailman helpoin pikkukoira on kuljettaa mukana - se nukkuu hotellihuoneessa hipihiljaa, ulkoilee sivistyneesti ihan missä vaan, eikä tuollaista edes kukaan pelkää. Maissi todellakin sai nukkua sängyssä, ainakin ennen kuin minulla meni hermo sen paikanvaihtamiseen ja nakki sai häädön kevythäkkiinsä. En tajua, miten joku voi nukkua koiran kanssa! Minä herään joka kerta, kun elukka vaihtaa asentoa tai tunkee lähemmäksi peiton alla. Onneksi tämä koskee vain koiria.

Samaan aikaan hotellissa.
Polkan viikonloppukuvat: Jukka Puljujärvi

14.10.2014

Erilaista lenkkeilyä


Meidän arkinen lenkkeilyrutiini on muutoksessa. Vinskin ollessa pikkuvauva, lenkitin koirat aina päiväuniaikaan vaunujen kanssa. Keväällä siirryttiin rattaisiin, eikä niissä nukkumisesta tullut enää mitään. Siirryimme lenkkeilemään päikkäreiden jälkeen, rattaiden kanssa tietenkin. No nyt sitten homma on taas kerran muutoksessa, kun rakas lapseni haluaakin kävellä itse!

Puolitoistavuotiaan ihmistaimen fysiikkaa ja päänliikkeitä paremmin tuntevat tietävät, ettei tuollaisen natiaisen kävelyvauhti huimaa päätä. Sen lisäksi huomio kiinnittyy kaikkiin ihaniin kiviin, keppeihin ja heinänkorsiin. Tai koiranpaskoihin. Ollaan matkustettu sänkipellolle rattailla ja jaloiteltu siellä. Että voi muuten yksi sänkipeltokin olla mielenkiintoinen paikka.



Oltiin tänään Suvin kanssa lenkittämässä koiralaumaa metsäautotiellä. Suvin pakattua omansa autoon, otin Maissin ulos jaloittelemaan ja irrotin jälkikasvuni rattaista. Pienen hoipertelun ja kaatuilun jälkeen kulku puunjuurien ja keppien seassa alkoi sujua. Ja mikä riemu siitä tulikaan, kun Vinski keksi alkaa poimia keppejä maasta ja heitellä niitä Polkalle! Polkka noukki kohteliaasti kaikki kepit, mutta näytti vähän kysyvältä vaatimattoman heittomatkan kanssa... Lapsi nauraa rätkätti onnellisena joka kerta, kun koira poimi hänen viskaamansa kepin.

Että ehkä niistä alkaa jopa olla iloa toisilleen, lapsesta ja koirista nimittäin.

P.S. Polkan blogi täytti muutama päivä sitten viisi vuotta! Kaikki lähti aikanaan liikkeelle tästä. Nyt puoli vuosikymmentä ja 610 päivitystä myöhemmin Polkan elämä ei ole yhtä tapahtumarikasta kuin aivan alussa, mikä näkyy myös päivitystahdissa. Mutta toivottavasti jaksatte pysyä mukana siitä huolimatta!